77889 osumaa

TBE-taudin komplikaatiot ehkä oletettua yleisempiä

Puutiaisaivokuumerokotteen (TBE) tarpeellisuudesta keskustellaan aika ajoin (1). Rokotetarpeen määrittäminen ei kuitenkaan ole kovin yksiselitteistä. TBE-virusta esiintyy paikallisesti, ja riskialueilla - kuten Ahvenanmaalla - vain 1-2 % puutiaisista kantaa virusta. Puutiaisten kokonaismäärä ja ihmisten oma käyttäytyminen luonnossa vaikuttavat kuitenkin tartuntariskiin ja lisäksi ihmisten riskinsietokyky vaihtelee. Itävallassa taudin ilmaantuvuus ennen rokotusten aloittamista oli noin 8 tapausta / 100 000 asukasta, eli monin verroin vähemmän kuin Ahvenanmaalla. Kuitenkaan TBE-asiantuntijoiden mukaan Itävaltaan ei pitäisi matkustaa ilman rokotusta (2). TBE-virusta esiintyy Ahvenanmaan ja Turun saariston lisäksi endeemisenä Baltian maissa ja Tukholman saaristossa.

Jukka Vakkila

Keuhkokuumeen vaikeusasteen arviointiin paranneltu menetelmä

Kliinikon on joskus vaikea arvioida, koska keuhkokuumepotilas lähetetään sairaalaan ja koska hoidetaan avohoidossa. Tähän ongelmaan on kehitetty erilaisia menetelmiä. Kuitenkin esimerkiksi PSI (pneumonia severity index), jota Pohjois-Amerikassa käytetään, vaatii 20 kysymyksen läpikäymisen eikä sovi päivystyskäyttöön lainkaan. CRB-65 on tähänastisista paras ja nyt sitä kehitettiin lisää.

Heikki Ekroos

Pneumokokki iskee sydämeen

Aikuisen vakavaan keuhkokuumeeseen liittyy sydänongelmia, kuten vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä ja infarkteja, tutkimusten mukaan lähes joka viidennellä sairaalapotilaalla. Valtaosa komplikaatioista ilmenee ensimmäisen viikon aikana, mutta kuolleisuus on toipilaillakin noin kaksinkertainen seuraavan vuoden ajan. Selitykseksi on tarjottu infektioon liittyvää rasitusta ja immuunivastetta, mukaan lukien proinflammatoriset sytokiinit. Nyt pneumokokin, yleisimmän keuhkokuumeen aiheuttajan, on todettu suoraan pesiytyvän ovelalla tavalla sydämeen ja tappavan sydänlihassoluja.

Heikki Arvilommi

G-pisteeseen liittyvät uskomukset ja bisnesajattelu lisääntymässä

Keskustelu vaginan etuseinässä olevasta eroottiselle halulle ja orgasmille tärkeästä G-pisteestä on aika ajoin herännyt Gräfenbergin 1950-luvulla esittämästä ajatuksesta alkunsa saaneena. Tieteellisesti vakuuttavaa anatomista tai fysiologista näyttöä asiasta on kaivattu. Nyt vihdoin löytyi onnekas tutkijaryhmä, joka esittää löytäneensä G-pisteen histologiset ja immunohistokemialliset piirteet. Kyseessä on vaginan etuseinässä, noin 4,5 cm päässä virtsaputken ulkosuusta sijaitseva 7 mm:n pituinen alue, joka poikkeaa muusta ympärillä olevasta vaginan seinämästä. Tutkijat kutsuvat tätä 2 mm:n paksuista aluetta G-pistekompleksiksi. Se sijaitsee jommallakummalla puolella virtsaputkea. Pääosa siitä on laskimoita, joita ruokkii muutama pienempi valtimo arteriovenoosista malformaatiota muistuttaen. Merkittävänä tutkijat pitävät havaintoaan siitä, että alueella on hermokimppuja ja ganglioita, ja koko kompleksia ympäröi kehämäisiä ja pitkittäisiä lihassäikeitä. Varsinaista erektiilistä kudosta ei havaittu.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030