3902 osumaa

Työkyvyn ylläpitäminen - käsitteestä käytäntöön

Työkykyä ylläpitävän toiminnan käsite sai vähintään puolivirallisen aseman vuoden 1990 työmarkkinasopimukseen liittyvän suosituksen myötä. Työterveyshuollon neuvottelukunnan mukaan sillä tarkoitetaan "kaikkea toimintaa, jolla työnantaja ja työntekijät sekä työpaikan yhteistoimintaorganisaatiot yhteistyössä pyrkivät edistämään ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan työ- ja toimintakykyä hänen työuransa kaikissa vaiheissa". Määritelmää ei voi erityisestä selkeydestä kehua. Sen laaja-alaisuus kuvaa kyllä hyvin toiminnan kokonaisuutta, mutta käsitteestä käytäntöön on pitkä matka. Työterveyslaitoksen ja Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen yhteistyönä syntynyt työkyvyn ylläpidon käsikirja on erinomainen opas tällä matkalla.

Sakari Tola

Elääkö vai kuolla?

Teologian tohtori Heikki Kotilan toimittama kirja kuolemasta ja eutanasiasta ilmestyi vuosi sitten ja on jatkuvasti ajankohtainen. Terveydenhuollon ammattilaisille järjestettyihin kuolema-aiheisiin kursseihin ja seminaareihin on osallistuttu vilkkaasti. Julkista keskustelua on käyty kohtuullisen vireästi, vaikkakin suomalaisittain maltillisesti. Mahdollisimman monien kansalaisten ja eri alojen asiantuntijoiden tulisikin ottaa kantaa eutanasiakysymykseen ja kuolevan potilaan hoitoon. Vaikka kuolevaa yleensä hoitavat ammattiauttajat, nämä kysymykset eivät kuulu vain heidän pohdittavakseen.

Reino Pöyhiä

1 500 sivua kivusta

Ronald Melzack ja Patrick Wall kehittivät 60-luvun alussa porttikontrolliteorian, jonka pohjalta kehitettiin mm. epiduraalinen opiaattien annostelu. Melzack toimii psykologian professorina McGill-yliopistossa Montrealissa, ja on mm. kehittänyt kipusanaston, jonka suomalainen versio on yleisesti käytössä Suomen kipupoliklinikoissa. Wall on fysiologian professorina Lontoossa ja tunnettu luennoitsija. Heidän kipuoppikirjastaan on ilmestynyt kymmenen vuoden sisällä kolmas uudistettu painos. Edellinen painos julkaistiin 1989.

Eero Vuorinen

Länsimaisen lääketieteen filosofiaa

Potilastyön puristuksessa ei jää liiemmälti aikaa eikä tarmoa oman työn perusteiden reflektointiin, saatikka lääketieteen tieteenfilosofisten ongelmien pohdintaan. Peruskoulutuksessakaan ei näihin kysymyksiin liiemmälti paneuduta. Toisaalta aiheesta ei ole kollegakuntaa laajemmalti tavoittavaa kirjallisuuttakaan paljoa saatavilla. Tanskalaisten Wulff, Pedersen, Rosenbergin Philosophy of Medicine (Blackwell, 1986) lienee tunnetuin viime vuosina julkaistuista alan teoksista. Suomessa Pentti Alasen Luonnontiede, lääketiede, tieteenteoria (Gaudeamus, 1989) tarkastelee myös kattavasti lääketieteen tieteenteoreettisia perusteita. Molempien teosten ongelmana on tietynlainen raskassoutuisuus. Ne edellyttävät myös lukijaltaan ainakin jonkinasteista perehtyneisyyttä filosofisten käsitteiden käyttöön.

Raimo Puustinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030