Minä, Mannerheim ja maalaisjärki
Olen viettänyt kesää kiinnostavassa herraseurassa, lueskellen leppeinä kesäiltoina Carl Gustav Emil Mannerheimin ja Tapani Kiminkisen teoksia. Äkkiseltään heillä kahdella ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Kuitenkin molemmat liittyvät ajankohtaisiin poliittisiin kansanomaisuutta käsitteleviin yhteyksiin sekä laajempiin kulttuurisiin käsityksiin kansasta ja ajattomaan ongelmaan pääsystä sen sydämeen. Mannerheim kirjoittaa nuoruutensa kokemuksista Japanin sodasta, johon hän osallistui tsaarin upseerina. Nuoren miehen mietteisiin jäi merkillinen kokemus vihollisen sotaväen yhtenäisyydestä, joka teki uudenlaisen ja voitokkaan sodankäynnin mahdolliseksi. Mannerheimin elämänkysymykseksi jäi tuollaisen yhtenäisyyden ymmärtäminen ja tavoittaminen.