in memoriam: Harri Sakari Saarinen
19.7.1957-21.3.2009

Harri syntyi Harjavallassa kesällä 1957 vanhimpana kolmesta pojasta. Teollisuuspaikkakunta tarjosi hyvät puitteet lapsuudelle, oli tilaa kasvuun ja seikkailuun. Suureen maailmaan Harri hyppäsi kerralla: hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Kaliforniassa. Vuoden aikana Harri oppi arvostamaan sikäläistä sosiaalista ja optimistista elämänasennetta, ja tämä asenne näkyi hänessä. Hyvin sujuneiden ylioppilaskirjoitusten jälkeen edessä oli pyrkiminen lääketiedettä lukemaan. Allekirjoittanut tapasikin Harrin ensimmäistä kertaa lääketieteellisen psykologian preppauskursseilla. Molemmat olimme valinneet kurssin pääosin laatu/hintasuhteen takia, joka oli ilmaisuudesta johtuen suorastaan äärettömän hyvä. Harrin huumorintaju oli alusta saakka ilmeinen. Huulenheitto hänen kanssaan oli jonkinmoista verbaalista jatsia: teemaa kehiteltiin eri suuntiin, joskus tavoilla joita suuri yleisö hiukan vierasti. Harri oli älykäs kaveri. Hän selvitti onnistuneesti pääsykokeet ja aloitti lääketieteen opiskelun Turussa 1977.

Visa Honkanen

in memoriam: Anestesiologian erikoislääkäri Ari Ylä-Jarkko
23.9.1956-11.8.2009

Anestesiologi an erikoislääkäri Ari Ylä-Jarkko kuoli äkillisesti 52-vuotiaana Helsingissä elokuun 11. päivänä. Ari oli syntynyt syyskuun 23. päivänä vuonna 1956 Helsingissä.

Mauri Numminen, Ulla-Maija Lehtonen, Erkki Tukiainen

in memoriam: Ossi Kytömäki
28.10.1936-23.10.2009

Lääketieteen tohtori, neurologian erikoislääkäri Ossi Kytömäki kuoli pitkäaikaiseen sydän- ja aivoverisuonisairauteen 23.10. 2009 kotonaan Turussa.

Vesa Sonninen, Gábor Molnár

Elokuvat ja yhteisöllisyys toivat lämpöä Kainuuseen

Mikä lisäisi mielen hyvinvointia? Onko työterveyshuollolla tarjota jotain muutakin kuin viikko sairauslomaa ja purkki buranaa? Miten elokuvia katsotaan terveyden näkökulmasta?

Anne Seppänen

Työ auttaa mielenterveyskuntoutujaa

Leena Vähäkylä ryhtyi toimittajasta kirjailijaksi sairastuttuaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Käsillä oleva teos on järjestyksessä hänen kolmantensa ja se käsittelee etupäässä työnteon roolia ja merkitystä mielenterveyskuntoutujan elämässä. Kirjailija itse toteaa, että työ takaa mielekästä elämää, luo turvaa ja hyvinvointia mahdollistamalla sosiaalista vuorovaikutusta ja kykyjen kehittämistä.

Jyrki Korkeila

Muistin kuvia

Kuin runo alkaa Claes Anderssonin pieni omaelämäkerrallinen kirja: Muistatko kun olimme lapsia? Kyllä minä muistan. Minä unohdin. Muistan että unohdin.

Pertti Saloheimo

Lohduttajan kädenojennus on totta

Me kaikki tiedämme sen ihmistyypin. He saavat pelkällä hein sanomisella uskomaan että kaikki käy hyvin. Jo lapsena he olivat niitä jotka kantoivat toisten koulureppuja. Teini-iässä he huolehtivat, ettei kukaan sammunut pakkaseen. He siivosivat muiden oksennukset ja ajattelivat, että lastenrattaiden auttaminen ulos bussista on juuri heidän tehtävänsä. He päätyvät usein töihin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Jostain syystä he ovat yleensä hoitajia, harvoin lääkäreitä. Ehkä siksi, ettei heidän ainevalintansa lukiossa ollut pitkä fysiikka. Kutsun heitä lohduttajiksi. Heillä on kykyä oivaltaa potilaan pelko ja asettua sen kokoiseksi. He hoivaavat mutta eivät holhoa. Heidän olemuksensa voisi tiivistää yhteen eleeseen, kädenojennukseen. Heidän toimintatavalleen on myös sana: kohtaaminen.

Riikka Pulkkinen

Sosiaaliset tekijät vaikuttavat syöpähoitoihin Britanniassa

Sosiaaliset tekijät vaikuttavat kolorektaali-, rinta- ja keuhkosyöpää sairastavien brittipotilaiden hoitoon pääsyyn ja kirurgiseen hoitoon.

Kypsyttääkö C-lomake?

Todistusten kirjoittaminen on monelle lääkärille tuttua, mutta ei aina niin mieluista hommaa.

Rintojen omatarkkailu puntarissa

Rintojen säännöllistä tunnustelua on perinteisesti suositeltu, jotta mahdollinen rintasyöpä havaittaisiin varhaisvaiheessa. Tutkimusten mukaan omatarkkailun haitat saattavat kuitenkin olla sen hyötyjä suuremmat.