Lääkehoidolla laatua Parkinson-potilaan elämään

Parkinsonin tauti on tunnettu jo lähes 200 vuotta. Se on ennen kaikkea vanhenevan väestön keskushermostosairaus, ja niinpä sen esiintyvyys suurenee koko ajan vanhusväestön määrän kasvaessa. Kuluneet neljä vuosikymmentä ovat olleet taudin diagnostiikan ja varsinkin hoidon kannalta erinomaisen kehityksen aikaa. Vaikka taudin tarkkaa etiologiaa ei vieläkään tiedetä, tarjosi tärkeimmän patogeneettisen mekanismin, substantia nigran ja tyvitumakkeiden dopamiinivajeen selvittäminen pohjan tehokkaan lääkehoidon kehittämiselle (1). Jo muutamia vuosia tämän havainnon jälkeen tehtiin ensi hoitokokeilut levodopalla, dopamiinin esiasteella. Näin luotiin neurologiassa ensimmäinen keskushermoston välittäjäaineen peroraalinen korvaushoito (2). Lääkehoidon ansiosta taudin invalidisoiva luonne ja myös eliniän odote ovat ratkaisevasti parantuneet, kuten myös potilaiden omatoimisuus ja elämänlaatu. Monien potilaiden työkykykin voidaan säilyttää vuosia.

Vilho Myllylä

Parkinsonin taudin motoristen oireiden lääkehoito

Parkinsonin taudin varhaisvaiheessa lääkehoidon tarpeen ratkaisee ensisijaisesti oireiden aiheuttama toiminnallinen haitta.

Tapani Keränen

Parkinsonin taudin neuropsykiatriset oireet

Suurin osa Parkinsonin tautia sairastavista kärsii jossakin sairautensa vaiheessa haitallisista psykiatrisista oireista tai käyttäytymisen muutoksista.

Risto Vataja

Parkinsonin taudin dementia

Parkinsonin taudin alkuvaihetta hallitsevat tyypillisesti motoriset oireet, mutta taudin edetessä osalle potilaista kehittyy dementia. Suomessa arvioidaan olevan noin 3 000 Parkinson-dementiapotilasta.

Jaana Suhonen, Tapani Keränen, Juha Rinne

Parkinsonin tauti ja elämänlaatu

Parkinsonin tauti heikentää elämänlaatua enemmän kuin monet muut krooniset sairaudet.

Anne-Maria Kuopio

Aivosiirteet Parkinsonin taudin hoidossa

Ensimmäiset Parkinson-potilaiden aivosiirrännäisleikkaukset tehtiin yli 25 vuotta sitten, mutta ne kuuluvat edelleen kokeellisen neurokirurgian piiriin. Siirrännäisleikkauksia ei toistaiseksi tehdä Suomessa.

Jaana Suhonen

Unohtuuko ACE:n estäjä verenpainelääkettä valitessa?

AT-salpaajien käyttö kasvaa nopeammin kuin muiden kohonneen verenpaineen hoitoon käytettyjen lääkkeiden. Uusien verenpainepotilaiden lääkemääräyksissä AT-salpaaja on huomattavasti ACE:n estäjää tai sen yhdistelmävalmistetta yleisempi valinta. Hoidollisesti ACE:n estäjät ja AT-salpaajat ovat samanveroisia.

Tiina Varis, Marko Luhtala, Marja-Liisa Lommi

Ketiapiinista raportoitu neutropeniatapauksia

Australiassa on diagnosoitu kahdeksan ketiapiinin (Seroquel, AstraZeneca) käyttöön liittynyttä neutropeniatapausta. Seitsemällä potilaalla verenkuva normalisoitui, kun lääke lopetettiin. Neutropenia ilmeni vaihdellen viikosta vuoteen lääkityksen aloittamisesta, ja lääkeannokset vaihtelivat 50:n 1 000 mg:n välillä. Ketiapiini muistuttaa kemialliselta rakenteeltaan klotsapiinia, joka tunnetusti aiheuttaa usein leukopeniaa, neutropeniaa ja myös agranulosytoosia. Klotsapiinin käyttöä on sen vuoksi rajoitettu, ja verenkuvaa on seurattava säännöllisesti.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Uusi lipidilääke sisältää simvastatiinia ja nikotiinihappoa

Simvastatiinin (20 mg) ja nikotiinihapon (1 000 mg) kiinteä yhdistelmä (Simcor, Abbott Laboratories) on hyväksytty Yhdysvalloissa (FDA) uutena lipidilääkkeenä. Molemmat ovat yksin olleet jo pitkään käytössä lipidilääkkeinä. Yhdistelmän odotetaan vaikuttavan edullisesti kolmeen keskeiseen lipidiin. Yli 600:aa erityyppistä dyslipidemiapotilasta hoidettiin ensin simvastatiinilla 20 mg/vrk, johon sitten lisättiin nikotiinihappo 1 000 mg/vrk. Noin 24 viikon jälkeen HDL oli laskenut 21 %, LDL oli vähentynyt 12 % ja triglyseridit 27 %. Pelkkä simvastatiini vaikutti em. lipideihin vastaavasti 8 %, 7 % ja 15 %. Nikotiinihappo on valmisteessa hitaasti vapautuvassa muodossa ihon punoitusreaktioiden vähentämiseksi, mutta niiden vuoksi 6 % potilaista kuitenkin lopetti hoidon. Yhdistelmän vaikutuksista kardiovaskulaarisiin päätetapahtumiin valmistuu tutkimus vasta vuonna 2011.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Harhauttavatko surrogaattipäätetapahtumat?

Lääketeollisuus, akateemiset tutkijat ja viranomaiset keskustelevat siitä, kuinka surrogaattipäätetapahtumien korostamiseen pitäisi suhtautua uusien lääkkeiden kehittelyssä. Lääkekehittelyssä nojataan entistä vähemmän siihen, vaikuttaako hoito todella sairauden kulkuun, ennusteeseen ja paranemiseen. Sen sijaan pyritään vaikuttamaan surrogaattitapahtumiin, joita voivat olla mm. sairauden tietyt oireet tai laboratoriolöydökset. Lääkkeen synnyttämä muutos niissä on riittänyt lääkkeen hyväksymiseen ja sen seurauksena potilaat syövät enenevästi lääkkeitä, jotka eivät ehkä paranna itse sairautta.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä