77849 osumaa

Miksi tarvitaan joku kolmas, joka kertoo potilaalle mitä lääkäri tarkoittaa?

Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-palstalla keskusteltiin äskettäin tiedonkulun puutteellisuudesta ja vuorovaikutuksen ongelmista lääkärin ja potilaan sekä tämän omaisen välillä. Eläkkeellä olevan sisäministeriön virkamiehen Aulis Pöyhösen kokemukset vaimon vakavan sairauden hoidosta yliopistosairaalassa muistuttivat tsaarinaikaista palvelukulttuuria: pyynnöistä huolimatta lääkäri ei keskustellut potilaan ja omaisen kanssa hoitoratkaisusta ja esimies hyväksyi, joskin valitellen, tämän menettelyn. Avoimempaa keskustelukulttuuria ja potilaan ja omaisen kuulemista peräsi Pöyhösen kirjoituksen jatkona myös johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi. Leppäkorpi kysyy, tiedämmekö me lääkärit, kuinka usein tarvitaan joku kolmas kertomaan asiakkaalle, mitä olemme tarkoittaneet ja että siihenkö sairaanhoitajia koulutetaan.

Päivi Hietanen

Varför krävs det någon som berättar för patienten vad läkaren menar?

På Helsingin Sanomats debattsida Sunnuntaidebatti diskuterades nyligen bristerna och problemen i kommunikationen och växelverkan mellan läkaren och patienten och dennas anhöriga. Aulis Pöyhönen, pensionerad tjänsteman vid inrikesministeriet, redogjorde för sina erfarenheter av hur hans allvarligt sjuka hustru vårdades på ett universitetssjukhus. Hans skildring förde tankarna till tsartidens servicekultur: trots upprepad begäran diskuterade läkaren inte med vare sig patienten eller de anhöriga om behandlingen, och hans chef godkände agerandet, låt vara ackompanjerat med ursäkter. Också ledande socialarbetaren Jaana Leppäkorpi efterlyste i sitt inlägg en öppnare debattkultur där man lyssnar till patienten och dennas anhöriga. Hon frågade om vi läkare är medvetna om hur ofta det behövs en tredje person som tolkar våra utsagor åt kunden och undrade om det är det sjuksköterskorna utbildas till.

Päivi Hietanen

Biopankkityöryhmä esittää näyteaineistojen keskittämistä

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama biopankkityöryhmä ehdottaa, että biologiset näyteaineistot keskitetään muutamaan suureen, luvanvaraiseen biopankkiin. Kun näyteaineistojen hallinta ja uudelleenkäyttö määritellään nyt ehdotettavassa biopankkilaissa, jo olemassa olevia laajoja näytekokoelmia ja niihin kerättyä tutkimustietoa voidaan yhdistää ja näin näytteitä voidaan hyödyntää uusiin käyttötarkoituksiin.

Janne Ora

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030