Leptiinillä ja naisten astmalla yhteyttä

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että ylipainolla ja astmalla on yhteyttä; samoin myös on todettu kyseinen yhteys naisilla miehiä voimakkaammaksi. Leptiini on rasvakudoksen solujen tuottama mm. energian saannin säätelyyn liitetty proteiini, mitä koodaa ylipainoisuuteen yhdistetty geeni. Yhdysvalloissa tehdyssä 5 876 henkilön tutkimuksessa astmaa sairastavilla seerumin leptiinipitoisuus oli muita korkeammalla tasolla. Yhteys oli naisilla miehiä voimakkaampi, selvimmin yhteys tuli esiin premenopausaalisilla naisilla. Astman yhteys ylipainoon naisilla varmentui tässäkin tutkimuksessa, mutta leptiinin osuus asiaan ei.

Hannu Puolijoki

Kouristuskohtaus ei ole aina epilepsiaa

Psykogeenisen kouristuskohtauksen erottaminen epileptisestä status epilepticus -tilanteesta ei ole aina helppoa. Saksalaisessa tutkimuksessa analysoitiin berliiniläisen sairaalan ensiapuun tulleiden status epilepticus- (SE) ja pseudoepilepsiakohtaus- (PSE) potilaiden sairauskertomukset vuosilta 1993-2002. Tarkoituksena oli löytää tekijöitä, jotka viittaisivat kohtauksen olevan etiologialtaan psykogeeninen.

Jaana Suhonen

Hiilidioksidilaser puree lichen sclerosukseen

Lichen sclerosus et atrophicus (valkojäkälä) eli balanitis xerotica obliterans (BXO) on ihon krooninen tulehdussairaus. Paitsi esinahkaa, tauti voi ahtauttaa myös virtsaputken ulkosuuta, jolloin kehittyy pinnallinen meatusstenoosi. Sen manipulointi voi johtaa taudin etenemiseen proksimaalisuuntaan syväksi stenoosiksi. Paikalliskortikoidit ovat BXO:n alkuvaiheen tyyppihoitoja. Pidemmälle ehtineet pitää usein hoitaa kirurgisesti.

Ossi Lindell

Sepelvaltimoiden TT-kuvauksen sivulöydökset vaativat radiologin työpanosta

Sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvausta käytetään enenevässä määrin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. TT-kuvaukset ovat lisänneet paradoksaalisesti myös perinteisten varjoainekuvausten ja sepelvaltimoiden pallolaajennusten tarvetta. Toisaalta samalla kerroskuvauksen säderasituksella nähdään melkoinen alue sydämen ympäriltä. On esitetty, että on vastaavanlainen taitovirhe jättää tämä alue tutkimatta, kuin jos perinteisessä thoraxkuvassa ummistettaisiin silmät muilta kuin sydänlöydöksiltä.

Juhani Airaksinen

Virallinen eläkeikä kohottaa mielialaa

Lukuisten tutkimusten mukaan keski-ikäisten mielenterveys kohenee eläkkeelle siirtymisen aikaan. Usein ajatellaan, että työn aiheuttaman stressin poistuminen selittää mielialan kohoamisen. Englantilaiset tutkijat havaitsivat kuitenkin, että masennusepisodit vähenivät miehillä 90 % heidän täytettyään 65 vuotta ja naisilla 60 % heidän täytettyään 60 vuotta riippumatta siitä, olivatko tutkittavat kyseisen iän saavuttaessaan työssä vai eivät. Myöskään muiden mielenterveyteen vaikuttavien tekijöiden vakiointi ei hävittänyt tätä ikäefektiä. Samanlainen vähenemä havaittiin ahdistuneisuushäiriöissä. Psyykkisten häiriöiden vähenemät ajoittuivat siis virallisen eikä todellisen eläköitymisiän mukaan. Näyttääkin siltä, että sosiaalinen normi ja yhteisön odotukset - olla työssä viralliseen eläkeikään asti - vaikuttaa keski-ikäisten mielenterveyteen jopa enemmän kuin itse työ. Kun virallinen eläkeikä on saavutettu, on yhteisön hyväksymää olla poissa työstä.

Raimo K. R. Salokangas

Rituksimabi diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidossa

Alle 60-vuotiaan potilaan paikallinen (ST I-II) diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on hoidettu aiemmin solunsalpaaja- ja sädehoidon yhdistelmällä. Nyt tehdyssä satunnaistetussa tutkimuksessa potilaat saivat kuusi CHOP-tyypistä solunsalpaajakuuria rituksimabin kanssa (R-CHOP) tai ilman. Bulktuumorit sädehoidettiin. Kolmen vuoden seurannan jälkeen rituksimabia saaneista oli elossa 93 % ja pelkän solunsalpaajahoidon saaneista 84 %. Osa tutkimuksessa mukana olleista keskuksista oli hoitanut potilaita CHOEP-kuureilla. Etoposidi paransi hoitotulosta pelkkään CHOP-hoitoon verrattuna. Rituksimabin kanssa CHOP ja CHOEP olivat yhtä hyviä. Rituksimabi ei lisännyt toksisuutta. Potilaan ennustetta huonontavia riskitekijöitä olivat bulktuumori, jonka läpimitta oli yli 7,5 cm, ja koholla oleva laktaattidehydrogenaasi. Paikallisen hyvän ennusteen diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidossa R-CHOP näyttää tehokkaalta.

Sirkku Jyrkkiö

Klopidogreelitauko ja ohitusleikkauksen vuotokomplikaatiot

Varhain aloitettu klopidogreeli kuuluu sepelvaltimotautikohtauksen nykyhoitoon. Toisaalta kansainvälisten hoitosuositusten mukaan ennen ohitusleikkausta on syytä pitää 5 vuorokauden lääketauko. Odotusaika aiheuttaa melkoisia käytännön ongelmia. CRUSADE-rekisteristä selviteltiin, kuinka suosituksia sovelletaan yhdysvalloissa. Vajaa 10 % rekisterin potilaista ohjautui ohitusleikkaukseen ja heistä vain 30 %:lle oli aloitettu klopidogreelilääkitys ennen leikkausta. Valtaosa potilaista leikattiin ilman lääketaukoa. Tässä ryhmässä tarvittiin verensiirtoja reilu kolmannes normaalia enemmän. Suositetun lääketauon jälkeen leikatuilla ei ylimääräistä vuotovaaraa havaittu. Lääketauko ei vaikuttanut kuolleisuuteen tai komplikaatioihin. Hoitokäytännöt vaihtelevat Suomessakin eikä ohitusleikkauspotilaita ole etukäteen aina mahdollista tunnistaa.

Juhani Airaksinen

Alkoholikeskustelu molekyylitasolle ja etanoliaikaan

Alkoholisairauksista kärsivien potilaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Keskustelu tästä on ollut vilkasta, mutta parannusta asiantilaan ei ole näköpiirissä. Hallitus kaavailee varoitustekstiä alkoholijuomapulloihin, mutta sekin on herättänyt melkein raivokkaan vastustuksen.

Kalevi Rissanen

Onko olemassa myös hyödytöntä liikuntaa?

Yli 40 vuotta sitten Tyksin kirurgian klinikan röntgenmeetingin jälkeen professori Klossner tokaisi nuorille apulaislääkäreille ja amanuensseille: "Muistakaa pojat säästää sydäntänne!" kun nämä lähtivät juoksemaan portaita aamukierroille ja leikkaussaliin.

Esko Länsimies

Tupakointi heikentää haavojen paranemista

Haavan paraneminen on kudoksesta riippumatta tarkoin ajallisesti ja paikallisesti säädelty prosessi, jonka eteneminen voi hidastua tai estyä monista syistä. Haavan parenemista huonontavat esimerkiksi hypoksia tai infektio haava-alueella, diabeteksen tai ikääntymisen aiheuttamat muutokset sidekudoksessa ja sen osien synteesissä, tietyt ravintoainepuutokset ja eräät kroonisiin sairauksiin käytetyt lääkkeet. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että tupakoivilla on leikkausten yhteydessä enemmän keuhko- ja kardiovaskulaarikomplikaatioita. Jo vuosikymmeniä kliinikot ovat myös havainneet tupakoijien haavojen paranevan huonosti, mutta vasta 1970-luvun lopulta lähtien on tupakan eri aineosasten vaikutuksista haavan paranemiseen ollut käytettävissä kokeellisia eläintöitä ja kliinisiä tapaus-verrokkitutkimuksia. Useissa erityyppisiä leikkauksia käsittelevissä tutkimuksissa onkin todettu tupakoinnin olevan itsenäinen riskitekijä huonolle haavan paranemiselle (1,2) olkoon kyseessä sitten artroplastia, rintasyöpäleikkaus, hammaskirurginen toimenpide, gynekologinen laparotomia tai vaikkapa kasvojen kohotus. Tupakoinnin vaikutuksesta haavan paranemiseen on tässä lehdessä katsaus (s. 3203-8).

Ulpu Saarialho-Kere