Autologinen virtsarakon korvike saatiin toimimaan meningomyeloseelepotilailla

Synnynnäiset epämuodostumat, kasvaimet ja neurologiset sairaudet voivat tuhota virtsarakon tai tehdä sen toimintakelvottomaksi. Kun konservatiivinen hoito menettää tehonsa, tulee ajankohtaiseksi kystoplastia, jossa rakko tai sen osa poistetaan ja korvataan kudossiirteellä. Tähän asti ihanteellisimpana korvikemateriaalina on käytetty potilaan omasta suolesta saatua segmenttiä. Näihin toimenpiteisiin voi liittyä merkittäviä haittoja.

Ossi Lindell

Paikallisen melanooman levinneisyyden selvittämiseen ei tarvita PET-tutkimusta

Melanooman ensilinjan hoito on kirurgista. Jos tauti on laajasti levinnyt, kirurgiset toimenpiteet ovat yleensä tarpeettomia, ellei yksittäisten metastaattisten etäpesäkkeiden radikaalileikkaus tule kyseeseen. PET-tutkimuksesta on odotettu välinettä, jolla voitaisiin havaita mahdollinen laajempi levinneisyys ajoissa. Retrospektiivisessä tutkimuksessa potilaiden (n = 64) melanooma oli luokitukseltaan T2-4, eikä kliinistä epäilyä laajemmasta levinneisyydestä ollut. PET ei paljastanut kenenkään kohdalla piilevää metastasointia. Kahdella potilaalla oli väärä positiivinen löydös. Potilaista 19:llä oli imusolmukkeessa metastaasi. PET löysi näistä vain 2. Tässä potilassarjassa PET-tulos ei muuttanut hoitosuunnitelmaa. Varhaisen vaiheen melanooman diagnostiikassa PET-tutkimuksesta ei näytä olevan hyötyä. PET-tutkimuksesta on käytettävissä olevan tiedon mukaan apua vasta silloin, kun on kliinisesti epäiltävissä metastasointi, joka ei tule muilla menetelmillä esille.

Sirkku Jyrkkiö

Laparoskooppinen vai avoin fast track -paksusuolikirurgia?

Brittiläisessä monikeskustutkimuksessa haluttiin selvittää saadaanko tehostetulla toipumisohjelmalla (fast track) eroa tähystys- ja avokirurgian välille. Kirjallisuudessa on aiemmin osoitettu, että tehostetulla ohjelmalla potilaat toipuvat nopeammin kuin perinteisesti hoidetut. Näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että tähystysleikatut toipuisivat paremmin kuin avoleikatut fast track -potilaat.

Tom Scheinin

Selittääkö perimä kahvin sydäninfarktiriskin?

Tutkimustulokset kahvin ja sydäninfarktin yhteydestä ovat ristiriitaisia. Epäselviä kysymyksiä on useita, mm. kofeiinin merkitys infarktin vaaratekijänä. Kanadalais-costaricalainen tutkijaryhmä vertasi kahden geneettisesti erilaisen ryhmän riskiä: niiden, joiden kofeiinimetabolia oli nopea (homotsygootti CYP1A2*1A alleeli) ja niiden, jotka omaavat hitaan metabolian (variantti CYP 1A2*1F). Costa Ricassa tehtyyn tutkimukseen tuli vuosina 1994-2004 yhteensä 2 014 ensimmäistä infarktiaan sairastavaa potilasta, joille otettiin väestöstä sama määrä verrokkeja. Tutkimuksessa selvitettiin mm. juodun kahvin määrä vuorokautta kohti. Molemmissa ryhmissä oli reilut 50 % hitaan metabolian omaavia. Sydäninfarktiriski oli lisääntynyt hitaan metabolian ryhmään kuuluvilla; se oli 1,36 kolme ja 1,64 neljä kuppia kahvia päivittäin juovilla. Vastaavasti nopeilla riski ei lisääntynyt ollenkaan, kahvilla oli jopa suojaava vaikutus 2-3:n kahvikupillisen juojilla. Nuoremmilla hitaan metabolian omaavilla henkilöillä riski oli jonkun verran suurempi; se kasvoi nautitun kahvimäärän noustessa yhdestä neljään kuppiin seuraavasti: 1,00, 1,24, 1,27, 2,33. Nuoremmilla nopeilla metaboloijilla suojaava vaikutus oli taas selvä: 1,00, 0,48, 0,57, 0,83. Tulosten mukaan kahvissa oleva kofeiini näyttäisi lisäävän infarktiriskiä hitaan metabolian omaavilla henkilöillä.

Aulikki Nissinen

Viabiliteetin puuttuminen ei aina este revaskularisaatiolle

Revaskularisaatiopäätökset vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa ovat usein ongelmallisia. Toimenpiteisiin liittyy selvästi normaalia suurempi riski, ja toisaalta toimenpiteen hyöty on kyseenalainen, jos revaskularisaatio kohdistuu pääosin arpikudokseen. Kudoksen elinvoiman (viabiliteetin) arvio kuuluukin aina hoitopäätösarvioon ja PET-tutkimus on osoittautunut parhaaksi viabiliteetin tutkimusmenetelmäksi. Valitettavasti viabiliteettiarvion merkityksestä revaskularisaation perusteena on kovin vähän satunnaistettua tutkimustietoa.

Juhani Airaksinen

Stuk ryhtyy tutkimaan pienten säteilyannosten vaikutuksia

Professori Jyrki T. Kuikka esittää keskustelua-palstalla numerossa 14/2006, että lineaarinen annos-vastemalli yliarvioi pienten säteilyannosten vaikutuksen, ja että pienet säteilyannokset voisivat olla suorastaan terveellisiä.

Wendla Paile

Synnytyksen käynnistäminen ajoissa ehkäisisi osan makrosomiariskeistä

Ulla Ekblad muistutti Lääkärilehdessä, että Rubensin ihannenainen on riskisynnyttäjä (SLL 5/2006, s. 415). Lihavan äidin synnyttäessä alatietä traumat, kuten pahat repeämät ja lapsen olkapunosvaurio ovat yleisempiä kuin normaalipainoisilla.

Eila Knuuti

Syyllisten etsintää vai lakiin perustuvaa korvausturvaa potilaille?

Ylilääkäri Panu Kuoppala moittii (SLL 15-16/2006, s. 1694) potilasvahinkolautakuntaa käytännön työtä tekevien kliinikoiden epäoikeudenmukaisesta syyllistämisestä ja omituisten päätösten tekemisestä. Hän opastaa lautakuntaa perustamaan päätöksensä potilasvahinkolain ns. kohtuuttomuuspykälään eikä ns. ammattistandardipykälään. Korvausten maksamiskynnystä voitaisiin Kuoppalan mukaan pitää hyvinkin alhaalla, mutta perusteluna tulisi olla seurauksen kohtuuttomuus.

Juhani Kaivola

Suolistosyövän seulonta ja ehkäisy kehittyvät

Suolisyöpä (paksu- ja peräsuolisyöpä) on Suomessa kolmanneksi yleisin syöpä eturauhas- ja rintasyövän jälkeen, mutta Euroopassa se on jo yleisin. Suolisyövän suuri riski ei ole enää pelkästään länsimaihin ja korkeaan elintasoon liittyvä ilmiö. Kaikkialla maailmassa, Aasia mukaan luettuna, suolisyöpä on jo kolmen yleisimmän syövän joukossa, ja ilmaantuvuus on nykyään suurin Unkarissa ja Tsekissä. Uusia suolisyöpätapauksia todetaan maailmassa noin miljoona, ja vuosittain menehtyy 500 000 suolisyöpäpotilasta. Suolisyöpä aiheuttaa keuhkosyövän jälkeen suurimman syöpäkuolleisuuden niin Suomessa kuin Euroopassa.

Jukka-Pekka Mecklin

Välttämättömät rasvahapot ja sydänterveys

Tutkimukset 1980- ja 1990-luvuilta osoittivat, että 2-3 kala-ateriaa viikoittain tai kalaöljysubstituutio vähensivät sydänperäisiä ja muita äkkikuolemia (1). Niinpä sydänterveelliseen ruokavalioon on pitkään esitetty kuuluvan kahdesti viikossa rasvaista kalaa. Myös alfa-linoleenihapon runsaan saannin todettiin vähentävän äkkikuolemia, sydänperäisiä äkkikuolemia ja kaulavaltimon ateromatoosia sekä parantavan endoteelifunktiota (1,2,3). Sekä alfa-linoleenihappo että kalaöljyt vähentävät rytmihäiriöherkkyyttä, verihiutaleiden aggregaatiotaipumusta ja inflammaatiota.

Helena Gylling