Lääkealan tapahtumat maailmalla 2003 ja 2004 Unohtuiko yritysetiikka ja hidastuuko lääkekehittely?

Vuosina 2003-2004 keskusteltiin vakavasti, piilottelevatko lääkeyritykset tuotteidensa negatiivisia tutkimustuloksia viranomaisilta ja tiedeyhteisöltä. Uusien vaikuttavien aineiden vuotuinen määrä ei suurentunut, mutta laskeva trendi pysähtyi. Bioteknologiayritykset tekivät hyviä tuloksia, mutta globaalisen lääkemyynnin kasvu hidastui. Statiinit komeilivat myyntitilastojen kärjessä. Lääketurvallisuus nousi uutisten valokeilaan lähinnä koksibien synnyttämän kohun vuoksi. Euroopan valtiot tuskailivat kohoavia lääkekustannuksiaan ja etsivät keinoja kasvun hillitsemiseksi.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä, Timo Klaukka

Sokeri ja diabetes - onko syytä kiristää suitsia?

Suhtautuminen sokerin nauttimiseen on vaihdellut diabeetikkojen ruokavaliosta annetuissa ohjeissa. Nyt suuntaus on ollut kohti terveelle väestölle suositeltua käytäntöä. Väestön lihominen ja tyypin 2 diabeteksen yleistyminen antavat kuitenkin aiheen tarkastella lähemmin sokerin käytön yhteyttä tyypin 2 diabeteksen riskiin.

Matti Uusitupa

Kuhnailemisiin

Olen vihdoin löytänyt unelmieni työn: akateemisen pätkätyöläisyyden. Tarkemmin ajatellen olen aina ollut sellainen. Erona on, että tästä lähin aion ilmoittaa sen viralliseksi titteliksi kaikille, jotka utelevat, mitä minusta tulee isona. Tästä en enää isommaksi kasva.

Terhi Heinäsmäki

Lääkintätoimi suomalaisten evakuoinnissa Aasian luonnonkatastrofialueelta

Intian valtameressä tapahtunut vedenalainen maanjäristys Indonesiaan kuuluvan Sumatran saaren länsipuolella 26.12.2004 klo 00:59 (gmt) synnytti sarjan aaltoja, jotka etenivät valtameressä lähituntien aikana useita tuhansia kilometrejä.

Jarkko Pajarinen, Ari Leppäniemi, Maaret Castrén, Tom Silfvast Reijo Haapiainen, Lauri Handolin, Janne Reitala, Erkki Tukiainen Eero Hirvensalo

Maanjäristysten terveysvaikutukset

Maanjäristykset voivat aiheuttaa ehkä vaikeimmin ennakoitavia luonnonkatastrofeja.

Asko Aalto

Koulutus- ja tutkimusyhteistyö Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskusten ja Turun yliopiston välillä

Terveyskeskukset osallistuvat lääkärikoulutuksessa perusopetuksen, perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen sekä yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen toteuttamiseen. Lääketieteen opetusta hajautetaan aikaisempaa laajemmin yliopistokaupunkien ulkopuolelle.

Ulla Saxén, Pekka T. Jaatinen, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Periaatteiden ja yksityiskohtaisten ohjeiden välille on tehtävä ero

Pari lausetta Esa Sopen ja Veijo Ikosen mielenkiintoisessa, kliinisiä lääketutkimuksia koskevassa kirjoituksessa (SLL 10/2005, 1187-90) voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. He kirjoittivat: "Suurin muutos on GCP-säännösten ulottaminen koskemaan kaikkia kliinisiä interventiotutkimuksia ja direktiivin vuoksi Good Clinical Practicen saama kattava laintasoinen asema". Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/20/EY hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisesta ei kuitenkaan koske kaikkia kliinisiä interventiotutkimuksia, vaan ainoastaan lääkkeillä tehtäviä. Tämän direktiivin mukaan kliiniset lääketutkimukset on suunniteltava, suoritettava ja selostettava hyvän kliinisen tutkimustavan periaatteiden mukaisesti. Nämä periaatteet on lueteltu Euroopan lääkeviraston GCP-ohjeessa (CPMP/ICH/135/95 Note for Guidance on Good Clinical Practice) ja Lääkelaitoksen määräyksessä 2/2004 "Ihmiseen kohdistuvat kliiniset lääketutkimukset". Laintasoinen asema on siis vain periaatteilla, ei yksityiskohtaisilla ohjeilla.

Ali Bardy

Direktiivi antaa tulkintavapauden viranomaisille, ei yksittäisille lääketutkijoille

Kiitämme Ali Bardyä kirjoitustamme koskevista tarkentavista kommenteista. Kirjoituksemme käsittelee kauttaaltaan otsikon mukaisesti kliinistä lääketutkimusta, vaikka sanaa "lääke" ei aina tekstissä kliinisen tutkimuksen yhteydessä mainita. Erityisesti lääketeollisuudessa kliinisestä tutkimuksesta puhuttaessa tarkoitetaan lähes poikkeuksetta kliinistä lääketutkimusta.

Veijo Ikonen, Esa Soppi

Matala B₁₂-vitamiini - mitä pitäisi tehdä?

Turkulainen LL Saila Loikas työtovereineen esittää Lääkärilehdessä 11/2005 (s. 1271-6) hyvän katsauksen B12-vitamiinin mittauksesta ja siihen liittyvistä ongelmista (1). Tekijät esittävät myös algoritmin ja suositukset siitä, mitä laboratoriokokeita pitäisi tehdä, jos B12-vitamiinin kokonaistaso seerumissa on matala. Haluamme korostaa, että katsauksessa esitetty suositus (holotranskobolamiini- ja homokysteiinitasojen mittaus) antaa vastauksen siihen, onko B12-vitamiinin kokonaistaso alentunut biologisesti merkittävällä tavalla vai ei (2), mutta ei anna vastausta siihen, miksi B12-vitamiinitaso on matala ja miten potilaita pitäisi käytännössä tutkia ja hoitaa. Seerumin homokysteiinin ja transkobolamiinin mittaus osoittavat sen, onko B12-vitamiinin kokonaistaso laskenut niin, että puutos näkyy myös muutoksena solujen aineenvaihdunnassa (homokysteiinitasot noussevat), ja että vitamiinin biologisesti aktiivinen osa (holotranskobolamiini) on matala.

Pentti Sipponen, Matti Härkönen

Kirjoittajat vastaavat

Kiitämme kollegoita Sipponen ja Härkönen mielenkiinnosta artikkeliamme kohtaan. Artikkelimme tavoitteena oli esittää laboratoriotutkimusalgoritmi B12-vitamiinin puutteen toteamiseksi. Emme käsitelleet B12-vitamiinin puutteen etiologian tutkimista, eikä meillä ole riittävää asiantuntemusta ottaaksemme kantaa gastroenterologisiin jatkotutkimuksiin.

Saila Loikas, Pertti Koskinen, Kerttu Irjala, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä, Minna Löppönen, Tarja-Terttu Pelliniemi