In memoriam Tauno Ekfors 14.2.1941-11.3.2005
Turun yliopistollisen keskussairaalan patologian osaston hallinnollinen osastonylilääkäri Tauno Ekfors kuoli sairauskohtaukseen 11.3.2005, oltuaan sitä ennen joitakin vuosia sairauseläkkeellä tapaturmaisen vammautumisen vuoksi. Taunon syntymäkoti Maariassa oli maaseudulla Turun laitamilla. Koti oli vaatimaton pienviljelytila, ja jo lapsena hän tottui rankkaan ruumiilliseen työhön. Koulussa Tauno menestyi hyvin. Oppikouluun meno ei ollut mikään selvyys itsessään: vasta kansakoulunopettajan kehotuksesta Taunon vanhemmat lähettivät pojan Turun Reaalilyseoon, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi erinomaisin kuuden laudaturin arvosanoin. Tapahtumaa silloisessa Turussa pidettiin lehtiartikkelin arvoisena - sinä vuonna maassa vain muutama kokelas ylsi samaan. Varusmiespalveluksen aikana päihtymyksen ja epätäydellisesti napitetun asepuvun takia saatu putkarangaistus mahdollisti häiriöttömän keskittymisen lääketieteellisen tiedekunnan pääsykoemateriaaliin. Tauno aloitti lääketieteen opinnot Turussa, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1969 ja väitteli samana vuonna sylkirauhasen entsymologiasta professori Havun ohjauksessa anatomian laitokselta. Tauno jatkoi päätoimisena tutkijana New Yorkissa Mount Sinai School of Medicinessä professori Tibor Barkan tutkimusryhmässä 1969-1971. Hakeuduttuaan Turun yliopiston silloiselle patologisen anatomian laitokselle Tauno suoritti erikoislääkärin tutkinnon 1974 ja otettiin dosentiksi yliopistoon 1977. Erikoistumisvirassa, yliopiston opettajana ja Tyksin erikoislääkärinä hän toimi yhteensä 18 vuoden ajan. Tämän jälkeen 1989 hänet nimitettiin hallinnollisen osastonylilääkärin virkaan, josta hän jäi eläkkeelle 1.12.2000. Tauno oli patologian alan huippuammattilainen, muttei tuntenut erityistä intohimoa hallintotyöhön, vaan, sanojensa mukaan, "vihasi hallintoa". Alaisille tämä asenne oli onnen aihe: turhaa byrokratiaa ei Ekforsin hallinnossa esiintynyt. Tauno oli aidosti kiinnostunut erikoisalastaan. Tieteellisen kirjallisuuden ahkera seuraaminen ja uuden omaksuminen mahdollistivat korkean diagnostisen tason. Ajantasainen tieto helpotti uusien patologien kouluttamista, ja vaikeidenkin tapausten intohimoinen selvittäminen johti laajaan kliinisen patologian julkaisutoimintaan. Erityisesti Tauno oli kiinnostunut luu- ja pehmytkudoskasvaimista. Tällä alalla hän oli vähintään kansallinen auktoriteetti. Tauno toimi aktiivisesti Pohjoismaisessa sarkoomatyöryhmässä ja International Academy of Pathologyn Suomen osastossa, jonka kunniajäsen hän oli. Esitelmöitsijänä Tauno oli kysytty: esitykset olivat asiantuntevia ja huumorin höystämiä. Myös yksityissektorilla kliinikoiden luottamus Tanen ammattitaitoon oli luja. Tauno oli yksi Lounais-Suomen Patologian Laboratorio Oy:n perustajajäsenistä. Älyllinen kilvoittelu jatkui pitkien työpäivien loputtua: bridge, palindromit, yatzy, risti- ja salasanat, älypelit ja runojen laatiminen sosiaalisiin tilaisuuksiin sekä hiukkasfysiikan uusimpien löytöjen seuraaminen tyydyttivät Tanen älyllistä intohimoa. Ongelmat ratkaistiin useimmiten ravintola Hämeenportin pubissa - olohuoneen jatkeessa. Myös poliittiseen historiaan syventyminen ja kaunokirjallisuuden seuraaminen olivat Taunon harrastuksia. Ensimmäisestä avioliitosta Pirjo Sunnarin kanssa syntyivät 1972 kaksoistytöt Katja ja Tanja. Vuonna 1999 Tane avioitui Anna-Maija Korhosen kanssa. Heitä yhdisti myös työ patologian alalla, ja ammatillinen keskustelu jatkui kotonakin. Suurikokoisena hahmona Tauno hallitsi sosiaalisia tilanteita vaikuttavalla olemuksellaan. Keskusteluissa hän oli älykäs ja huumorintajuinen, mutta halutessaan myös hyvinkin terävasanainen. Taunon kuolema on suuri menetys omaisille, lukuisille ystäville ja kaikille Suomen patologeille. Kalle Alanen Markku Kallajoki Harry Kujari Kirjoittajat ovat Taunon oppilaita ja työtovereita.
