78324 osumaa

Viagran ja Depo-Proveran käyttö lisäävät seksitauteja

Erektiohäiriölääke sildenafiili (Viagra, Pfizer) ja raskauden ehkäisyyn käytetty medroksiprogesteroni-injektio (Depo-Provera, Wyeth) näyttäisivät lisäävän klamydian ja tippurin esiintyvyyttä. Tutkimuksessa Depo-Proveran käyttäjillä oli kolme kertaa enemmän infektioita kuin valmistetta käyttämättömillä, mutta havaitun eron syyt jäivät epäselviksi. Estrogeenia ja progestiinia sisältävien oraalisten ehkäisyvalmisteiden käyttäjillä klamydian ja tippurin lisääntymistä ei havaittu. Viagraa käyttävillä miehillä on todettu taipumus lisääntyneisiin seksikumppaneihin, mikä saattaisi selittää infektioiden lisääntymisen. Havainnot korostavat mm. kondomin ja muun suojauksen käyttöä. Depo-Proveraan ja erektiolääkkeisiin ehdotetaan varoitustekstiä, joka opastaa, miten välttää infektiovaara.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Keski-ikäisen miehen kiusallinen virtsavaiva - tapauksen ratkaisu

Tiheävirtsaisuuden vuoksi hoitoon hakeutunut 45-vuotias mies oli lähetetty terveyskeskuksesta urologian poliklinikalle jatkotutkimuksiin. Potilaalla oli myös uniapnea, ja lievää masennusta hoidettiin paroksetiinilla. Edellisellä kerralla esitettiin potilaan virtsaamispäiväkirja, ja lukijoita pyydettiin kertomaan omia kokemuksiaan päiväkirjan käytöstä potilastyössä. Pyysimme myös lukijoiden mielipiteitä seksuaalianamneesin kysymisestä. Tapausta on käsitelty kahdessa aiemmassa Lääkärilehden numerossa (SLL 36 ja 39/2004), ja siitä on käyty keskustelua internetissä osoitteessa www.fimnet.fi/mitensinahoitaisit.

Anna-Kaisa Pere, Raili Kauppinen, Erkki Perämäki, Raisa Cacciatore

Lääkäri laskettiin vuoteeseen

Forli on pieni kaupunki Bolognan lähellä, Bertinoro taas kyläpahanen Forlin lähellä. Bertinoro sijaitsee kukkulan rinteellä; kukkulan huipulla on kongressikeskukseksi muutettu entinen piispanlinna, jonka pihalta itsensä Dante Alighierin kerrotaan joskus katselleen ympäröiviä suurenmoisia maisemia. Kylässä ei ole muita huvituksia kuin puolenkymmentä ravintolaa, joissa voi syödä hintatasoon nähden yllättävän hyvin ja nauttia erinomaisia paikallisia viinejä.

Jari Sinkkonen

Huomisen hyvät lääkärit - lääketieteen opintouudistusten haaste

Professorit Jorma Paavonen ja Seppo Heinonen esittävät Lääkärilehdessä 40/2004 (s. 3782-3) julkaistussa kirjoituksessa epäilynsä siitä, ovatko uusitusta lääketieteellisestä koulutuksesta valmistuneet lääkärit parempia vai huonompia lääkäreitä kuin perinteisestä hyväksi koetusta koulutusohjelmasta valmistuneet. Kirjoituksessa esitetään useita väittämiä, jotka eivät päde ainakaan Helsingin yliopistossa tehtyyn lääketieteen opintojen kehittämistyöhön.

Timo Kuusi, Eeva Pyörälä, Juha Nieminen, Heikki Hervonen

Pohjautuuko hoito tilastolliseen vai kliiniseen merkitsevyyteen?

Nykyisin varmaan jokainen lääkäri osaa vaatia hoidon perustumista evidenssiin. On heti kuitenkin syytä kysyä, mitä evidenssillä todella tarkoitetaan, eli pohjautuuko hoito vain tieteellisen tutkimustuloksen tilastolliseen merkitsevyyteen vai myös sen kliiniseen merkittävyyteen. Kontrolloitujen tutkimusten todellisen arvon hahmottamisessa käytännön lääkäriä auttaisi NNT (number needed to treat) ja NNH (number needed to harm) -käsitteiden käyttö ja luopuminen suhteellisen riskin vähenemästä, kuten tästä asiasta numerossa 37/2004 kirjoittaneet kollegat Puustinen, Nummenmaa ja Louhiala esittivät (1). Kysynkin asiantuntijoilta, sisältyykö suhteellisen riskin vähenemään siinä määrin korvaamattoman tärkeää verrattuna NNT-lukuun (tai riskin absoluuttiseen alenemaan), että tämän tunnusluvun käyttö on nykylaajuudessa perusteltua kliinisen päätöksenteon näkökulmasta katsottuna, vai onko siihen tukeutumisen keskeinen tarkoitus esim. vain tutkimustulosten vähäisen käytännöllisen arvon peittäminen helposti harhaanjohtavalla ilmaisulla?

Taisto Talvensaari

Erityislupalääkkeiden käyttöä edeltää perusteellinen harkinta

Pertti Heikman ja Mikko Salaspuro kirjoittivat Suomen Lääkärilehden numerossa 40/2004 (s. 3777) mielenkiintoisista periaatekysymyksistä pohtiessaan, tulisiko lääkkeiden erityislupahakemusmenettelyn perustua tieteelliseen näyttöön. Vaikka vastauksen luulisi olevan yksiselitteisen positiivinen, kannattaa asiaa kuitenkin tarkastella myös yksittäisen potilaan hoidon ja sitä koskevan päätöksenteon ja valvontavastuun kannalta. Tällöin palataan kahteen erilliseen kysymykseen: 1) tulisiko Lääkelaitoksen valvoa yksittäisten lääkäreiden lääkehoitoratkaisuja potilaskohtaisesti, ja 2) tulisiko empiirinen hoito kieltää silloinkin, kun tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitoja ei ole käytettävissä tai sellaisilla ei ole saavutettu tulosta?

Hannes Wahlroos, Erkki Palva

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat