Dementiaa sairastavan kelpoisuus tehdä testamentti

Testamentin tekijän tulee kyetä itsenäiseen tahdonmuodostukseen. Tekijän terveydentilan toteamiseksi tarvitaan lääkärinlausunto, jonka on perustuttava pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen. On varmistuttava siitä, että henkilö on voinut muodostaa viimeisen tahtonsa itsenäisesti ja vapaana kaikenlaisesta taivuttelusta sekä johdattelusta.

Olli Härmänmaa

Osteoklastien kalvorakkulaliikenteen erityispiirteitä

11.6.2004 Turun yliopisto

Mika Mulari

HLA-genotyypin vaikutus virusantigeenien T-solutunnistukseen

11.6.2004 Turun yliopisto

Jane Marttila

Geenien ilmeneminen valtimonkovettumataudissa ja hapenpuutteesta kärsivässä lihaksessa

12.6.2004 Kuopion yliopisto

Tiina Tuomisto

Aivojen mantelitumakkeen hermoratayhteydet muuttuvat ohimolohkoepilepsiassa

12.6.2004 Kuopion yliopisto

Samuli Kemppainen

Poly-L/D-laktidistentit verisuonilaajentimina - kokeellinen tutkimus

15.6.2004 Helsingin yliopisto

Eeva-Maija Hietala

Hiukkasten lyhytaikaiset hengityselinvaikutukset

16.6.2004 Kuopion yliopisto

Pasi Penttinen

In memoriam Katri Helena Hakala 7.5.1953-7.6.2004

Lääketieteen tohtori, keuhkosairauksien erikoislääkäri Katri Hakala menehtyi 7.6.2004 sairastuttuaan runsas vuosi aiemmin syöpään. Katri Hakala syntyi ja kasvoi maalaistalon tyttärenä kuusilapsisessa sisarusparvessa. Hän tuli ylioppilaaksi Valkeakoskella v. 1971 ja aloitti seuraavana vuonna lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Opiskeluaikana Katrin tunteneille hänen valoisa ja iloinen luonteensa on jäänyt mieleen jo kurssin alkuvaiheista. Valmistuttuaan lääkäriksi Katri Hakala toimi eri tehtävissä avohoidossa ja sairaalassa, mutta valitsi pian erikoistumisalakseen keuhkosairaudet, jonka alan erikoislääkäri hänestä tuli v. 1991. Erikoistuttuaan hän toimi Kanta-Hämeen keskussairaalassa, kunnes lähti jälleen Helsinkiin Iho- ja allergiasairaalaan hankkimaan allergologian suppean spesialiteetin, jonka hän sai v. 2000. Katri Hakala suoritti lisäksi hallinnon pätevyyden v. 2002. Katrin v. 2000 valmistunut väitöskirja käsitteli keuhkomekaniikkaa ja kaasujenvaihtoa obesiteetissa sekä painonpudotuksen vaikutusta näihin: tulosten mukaan astmapotilaan lihavuus saattaa laukaista latentin astman. Väitöskirjatyön tulokset myös viittasivat siihen, että obesiteetti pahentaa obstruktiota pienissä ja suurissa ilmateissä. Tutkimustyötä Katri jatkoi väitöskirjan jälkeenkin. Katrin viimeiseksi työpaikaksi jäi keuhkosairauksien kliinisenä opettajana toimiminen Helsingin yliopistossa. Hän hankki pedagogista koulutusta ja oli mukana lääketieteellisen tiedekunnan opintouudistuksen käytännön toteuttamisessa. Katrin menestymistä opettajana kuvaa parhaiten suora lainaus opiskelijapalautteesta viimeiseksi jääneeltä syyslukukaudelta: Mentor-opetuksissa keuhkopuoli sujui todella hyvin ja mentorimme Katri Hakala oli erittäin asiantunteva sekä alansa että opetustaitojensa suhteen, ja käsiteltyä tuli kaikki tärkeä ja oleellinen. Paitsi innostava ja pidetty opettaja, Katri oli myös taitava ja kokenut kliinikko. Hän oli tottunut hoitamaan vaikeastikin sairaita potilaita, joiden oikea ja paras hoito ei merkitse paranemista, vaan mahdollisimman hyvää loppuelämää. Aviomiehen työ vei perheen pariksi vuodeksi Englantiin lasten ollessa vielä pieniä. Myöhemmin lasten jo hiukan vartuttua matkustamisesta tuli perheen yhteinen harrastus ja lomanviettotapa. Katri kertoi usein, kuinka suuresti hän nautti tästä mahdollisuudesta irrottautua arjesta. Vanajaveden saaren kesämökki lähellä kotitaloa tuli vuosien mittaan yhä tärkeämmäksi vapaa-ajanviettopaikaksi, jonne myös ystävät olivat tervetulleita. Lämmin vieraanvaraisuus on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tutuilla vesillä veneily ja golf kuuluivat myös Katrin ja perheen harrastuksiin. Katri oli hienolla tavalla toista ihmistä huomioiva, mitään pelkäämätön ja tarvittaessa myös oikealla tavalla puolensa pitävä. Katri luki paljon ja hämmästytti toistuvasti keskustelukumppaninsa tiedoillaan ja vahvoilla mielipiteillään. Hän oli erinomainen kuuntelija, ja jokaisen tapaamisen jälkeen tunsi aina saaneensa jotakin. Katri oli valoisa ja elämänmyönteinen henkilö, joka oli aidosti kiinnostunut lähimmäisistään, olivatpa he sitten omaisia, ystäviä tai potilaita. Tämän elämänasenteen hän säilytti upealla tavalla viimeisen vaikean sairausvuotensa aikana. Katri oli esimerkillisen omistautunut perheelleen ja perheen yhteisille arvoille. Perhe pysyikin aina Katrin arvojärjestyksessä kärkisijalla, vaikka kliininen työ ja tutkimustyö veivätkin ajoittain paljon aikaa Turengin kodin ulkopuolella. Katri iloitsi myös suuresti voidessaan nähdä lastensa varttumisen aikuisuuteen. Luonteenomaista Katrille oli, että hän vielä voimiensa ollessa ehtymässä huolehti kotona monista asioista, joiden arveli olevan tärkeitä perheelle vielä hänen poismentyäänkin.

In memoriam Toivo Henrik Heikki Ilmari Mehto 7.3.1930-25.6.2004

Lastentautien erikoislääkäri Heikki Mehto kuoli Meilahden sairaalassa juhannusaattona 25.6.2004 sairastettuaan pitkään eturauhassyöpää. Hän oli 74-vuotias, syntynyt 7. maaliskuuta 1930 Helsingissä. Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1949 ja oli aina luokkansa primus. Heikki Mehto valmistui lääketieteen lisensiaatiksi HY:stä 1957, toimi apulaislääkärinä Helsingin Lastenklinikalla 1960-1965 ja Auroran sairaalassa 1966-1971. Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäriksi hän valmistui vuonna 1970. Hän teki mittavan elämäntyön praktisoivana lastenlääkärinä. Hän oli eräs parhaimmista ja tunnetuimmista helsinkiläisistä lastenlääkäreistä. Lastenlääkärin ura oli Heikille luonnollinen valinta. Hän ymmärsi lapsia ja heidän vanhempiaan. Leikkisä suhtautuminen lapsiin ja heidän vanhempiinsa oli itsestään selvyys, häntä pidettiin turvallisena lääkärinä, koska hän oli empaattinen ja johdonmukainen, ei ollut koskaan vastaanotoltaan myöhässä, oli aina tavattavissa, myös viikonloppuisin, jopa kesäasunnollaan. Heikki Mehdon maailmankatsomus oli humaani. Hän ymmärsi hyvin vähäosaisia, tutki ja hoiti potilaitaan usein ilman korvausta. Hän oli työssään nöyrä, muttei koskaan nöyristelevä. Hän teki työtään sydämellään. Heikki oli hyvin huumorintajuinen, hänen seurassaan oli aina rattoisaa. Lähes aina hänellä oli jotain hauskaa kerrottavaa, usein poliittista ironiaa, mutta ei koskaan ilkeämielistä. Musiikki, saaristoelämä rakkaassa Kalvössä ja urheilu olivat Heikin lempiharrastuksia. Hän oli pikaluistelun nuorten Suomen mestari vuodelta 1950, harrasti menestyksellisesti uintia, koripalloa ja jalkapalloa vielä HJK:n ikämiesten joukkueessa. Hyvän kielitaidon ansiosta matkustaminen oli hänelle helppoa ja mieluisaa. Viime vuosina hän viihtyi vaimonsa kanssa hyvin Karibian ranskalaisilla saarilla. Espanjan kielen taitoa taas tarvittiin, kun hän 1960-luvulla Barcelonassa puolusti pediatriystäväänsä Francon komentoa vastaan. Heikki on tehnyt hyvän vaelluksen. Me hänen työtoverinsa olemme kiitollisia siitä, että olemme voineet tehdä osan matkaa Heikin seurassa. Nyt Heikki on lepäämässä viheriäisillä niityillä ja virvoittavien vetten tykönä.

In memoriam PERTTI MYLLYNEN 17.3.1947-7.5.2004

Pertti syntyi Pielisjärvellä Pohjois-Karjalassa maanviljelijäperheen esikoisena. Ainoana luokaltaan hän siirtyi oppikouluun Lieksan yhteislyseoon, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1966. Samana vuonna, vain 19-vuotiaana hän avioitui ja siirtyi Helsinkiin opiskelemaan. Kirurgin ura alkoi Kainuun keskussairaalassa vuonna 1974. Ortopedia vei pian mukanaan. Helsingissä oli Suomen ainut varsinainen ortopedian ja traumatologian klinikka, joten Töölön sairaalasta tuli Pertin työpaikka vuodesta 1978 alkaen, lyhytaikaista Jorvin sairaalassa toimimista lukuun ottamatta, aina kuolemaan asti. Väitöskirja valmistui kolmessa vuodessa kliinisen työn ohella, vaikka 80-luvun alussa päivystettiin viisi kertaa kuukaudessa, eikä päivystyksen jälkeisiä vapaita tunnettu EVO:ista puhumattakaan. Väitöskirjan aihe oli kirurgille epätavallinen: liikkumattomuuden vaikutus metaboliaan, endokrinologiaan ja veren hyytymiseen. Kustoksena oli edesmennyt sisätautiopin professori Esko Nikkilä ja vastaväittäjänä nykyinen arkkiatri Risto Pelkonen. Eteneminen uralla oli nopeaa. 80-luvulla Pertti oli perustamassa HYKS:iin selkäkirurgista yksikköä. Tuolloin ortopedia ja traumatologia ei vielä ollut oma pääspesialiteettinsa ja erikoisalan sisällä suppea erikoistuminen vasta haki muotojaan. Vuonna 1990 hänet valittiin I kirurgian klinikan hallinnollisen apulaisylilääkärin tehtävään, jota hän hoiti loppuun asti, myöhemmin osastonylilääkärin nimikkeellä. Pertti toimi 1990-luvulla ennen HUS:n perustamista myös ortopedian ja traumatologian tulosyksikön johtajana 1994 ja toimialajohtajana 1995-6. Energisenä miehenä Pertti aloitti toiminnan vakuutuslääkärinä Pohjola-yhtiöissä vuonna 1981 jatkaen tässä tehtävässään aina kuolemaansa asti. Lisäksi hän toimi asiantuntijalääkärinä Kelassa 1987 alkaen loppusyksyyn 2003. Muitakin luottamustehtäviä oli runsaasti, mm. Suomen Ortopediyhdistyksen puheenjohtajuus 1991-94. Yksityisvastaanotolle ei enää jäänyt aikaa 80-luvun puolivälin jälkeen. Töölön sairaalan ortopedian ja traumatologian klinikassa 1980-luvulla palvelleet silloiset apulaislääkärit, nykyiset senioriortopedit, muistavat Pertti Myllysen hyvin. Käytännön töissä hän oli primus inter pares, voittamaton osteosynteesien ja traumahoidon taituri. Ydinnaulaukset, levytykset, spinaalitraumojen operatiivinen hoito, traumojen tehohoidon kokonaisuus - häntä pidettiin nämä kaikki suvereenisti hallitsevana kollegana. Häneltä oli myös helppo kysyä ja hänet saattoi saada tarvittaessa apuun. Lukematon oli noiden päivystysten määrä. Jaksettiin, kun ei ollut vaihtoehtoa ja traumakirurgia ja siinä menestyminen oli elämässä olennainen asia. Pertin neuvokkaat ratkaisut ja hieno työtoveruus, jota ryyditti älykäs huumori, ovat kaikkien muistissa. Hallintomiehelle 1990-luvun loppu oli työntäyteistä aikaa. Kuntien säästötoimenpiteet kohdistuivat erikoissairaanhoitoon ja suurena erikoisalana ortopedia ja traumatologia joutui kantamaan näissä talkoissa raskaan vastuun. HYKS:in ortopedian ja traumatologian toimiala piti kuitenkin loppuun saakka budjettinsa, teki voittoa muunkin erikoissairaanhoidon kuluja kattamaan ja piti jononsa kohtuullisina. Tässä prosessissa Pertin viisaat neuvot ja kokemus olivat hyvään tarpeeseen. HUS-organisaatio, joka aloitti vuonna 2000, myllersi myös alueellisen ortopedian ja traumatologian. Toiminnat, sekä henkilöstö- että kulurakenne muuttuivat. Tätä prosessia Pertti joutui seuraamaan enemmän sivusta kuin hän olisi itse toivonut. Hyvä pukeutuminen ja kohtelias käytös olivat Pertin tavaramerkkejä. Pertti oli lääkärinä ja kirurgina taitava ja kollegoidensa arvostama. Lukemattomat kollegat perheenjäsenineen muistavat kiitollisina Perttiä saamastaan avusta. Esimiestehtävissä Pertti oli rehellinen ja oikeudenmukainen. Monet maamme johtavista selkäkirurgeista ovat Pertin kouluttamia. Pertti oli pidetty luennoitsija erityisesti kaularankavammoihin, trombiprofylaksiaan ja vakuutuslääketieteeseen liittyneissä aiheissa. Hän oli useissa väitöskirjatöissä asiantuntijana tai vastaväittäjänä. Pertti oli lahjakas urheilija. Kouluaikoina kilpailuissa hän juoksi, hyppäsi pituutta, kolmiloikkaa ja korkeutta. Seiväshypyssä hän oli lukioaikana Pohjois-Karjalan mestari. Puolivoltti sujui vielä nelikymppisenä. Alpeilla koko perhe kävi laskettelemassa lukuisia kertoja, vielä silloinkin, kun kolme lasta olivat jo aikuisia. Viime vuosina Pertti keskittyi pelkästään penkkiurheiluun ja musiikin kuuntelemiseen. Työssä hän halusi olla loppuun asti. Seuraavalla viikolla ostettavaksi tarkoitettu kajakki jäi hänen viimeiseksi haaveekseen...