Saimaan maisema
Kuikan huuto lävistää kuulaan kevätyön. Itse lintua ei silmä erota, vain ääni valtaa tajunnan. Maisema on liikkumaton, mutta muuttuu koko ajan. Silmä tottuu syvenevään hämärään. Sen, mitä ei näe, voi tuntea. Jossain edessä liikkuu hiljaa pieni pää pinnalla, viikset vettä hipoen, laineita aiheuttamatta. Norppa on palannut ikiaikaisille asuinsijoilleen vuosikymmenien tauon jälkeen. Vuosituhantinen ihmisen itsekäs vaino on loppunut, kenties. Tilaa riittää molemmille, ystävinä.