In memoriam Toivo Henrik Heikki Ilmari Mehto 7.3.1930-25.6.2004

Lastentautien erikoislääkäri Heikki Mehto kuoli Meilahden sairaalassa juhannusaattona 25.6.2004 sairastettuaan pitkään eturauhassyöpää. Hän oli 74-vuotias, syntynyt 7. maaliskuuta 1930 Helsingissä. Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1949 ja oli aina luokkansa primus. Heikki Mehto valmistui lääketieteen lisensiaatiksi HY:stä 1957, toimi apulaislääkärinä Helsingin Lastenklinikalla 1960-1965 ja Auroran sairaalassa 1966-1971. Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäriksi hän valmistui vuonna 1970. Hän teki mittavan elämäntyön praktisoivana lastenlääkärinä. Hän oli eräs parhaimmista ja tunnetuimmista helsinkiläisistä lastenlääkäreistä. Lastenlääkärin ura oli Heikille luonnollinen valinta. Hän ymmärsi lapsia ja heidän vanhempiaan. Leikkisä suhtautuminen lapsiin ja heidän vanhempiinsa oli itsestään selvyys, häntä pidettiin turvallisena lääkärinä, koska hän oli empaattinen ja johdonmukainen, ei ollut koskaan vastaanotoltaan myöhässä, oli aina tavattavissa, myös viikonloppuisin, jopa kesäasunnollaan. Heikki Mehdon maailmankatsomus oli humaani. Hän ymmärsi hyvin vähäosaisia, tutki ja hoiti potilaitaan usein ilman korvausta. Hän oli työssään nöyrä, muttei koskaan nöyristelevä. Hän teki työtään sydämellään. Heikki oli hyvin huumorintajuinen, hänen seurassaan oli aina rattoisaa. Lähes aina hänellä oli jotain hauskaa kerrottavaa, usein poliittista ironiaa, mutta ei koskaan ilkeämielistä. Musiikki, saaristoelämä rakkaassa Kalvössä ja urheilu olivat Heikin lempiharrastuksia. Hän oli pikaluistelun nuorten Suomen mestari vuodelta 1950, harrasti menestyksellisesti uintia, koripalloa ja jalkapalloa vielä HJK:n ikämiesten joukkueessa. Hyvän kielitaidon ansiosta matkustaminen oli hänelle helppoa ja mieluisaa. Viime vuosina hän viihtyi vaimonsa kanssa hyvin Karibian ranskalaisilla saarilla. Espanjan kielen taitoa taas tarvittiin, kun hän 1960-luvulla Barcelonassa puolusti pediatriystäväänsä Francon komentoa vastaan. Heikki on tehnyt hyvän vaelluksen. Me hänen työtoverinsa olemme kiitollisia siitä, että olemme voineet tehdä osan matkaa Heikin seurassa. Nyt Heikki on lepäämässä viheriäisillä niityillä ja virvoittavien vetten tykönä.

In memoriam PERTTI MYLLYNEN 17.3.1947-7.5.2004

Pertti syntyi Pielisjärvellä Pohjois-Karjalassa maanviljelijäperheen esikoisena. Ainoana luokaltaan hän siirtyi oppikouluun Lieksan yhteislyseoon, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1966. Samana vuonna, vain 19-vuotiaana hän avioitui ja siirtyi Helsinkiin opiskelemaan. Kirurgin ura alkoi Kainuun keskussairaalassa vuonna 1974. Ortopedia vei pian mukanaan. Helsingissä oli Suomen ainut varsinainen ortopedian ja traumatologian klinikka, joten Töölön sairaalasta tuli Pertin työpaikka vuodesta 1978 alkaen, lyhytaikaista Jorvin sairaalassa toimimista lukuun ottamatta, aina kuolemaan asti. Väitöskirja valmistui kolmessa vuodessa kliinisen työn ohella, vaikka 80-luvun alussa päivystettiin viisi kertaa kuukaudessa, eikä päivystyksen jälkeisiä vapaita tunnettu EVO:ista puhumattakaan. Väitöskirjan aihe oli kirurgille epätavallinen: liikkumattomuuden vaikutus metaboliaan, endokrinologiaan ja veren hyytymiseen. Kustoksena oli edesmennyt sisätautiopin professori Esko Nikkilä ja vastaväittäjänä nykyinen arkkiatri Risto Pelkonen. Eteneminen uralla oli nopeaa. 80-luvulla Pertti oli perustamassa HYKS:iin selkäkirurgista yksikköä. Tuolloin ortopedia ja traumatologia ei vielä ollut oma pääspesialiteettinsa ja erikoisalan sisällä suppea erikoistuminen vasta haki muotojaan. Vuonna 1990 hänet valittiin I kirurgian klinikan hallinnollisen apulaisylilääkärin tehtävään, jota hän hoiti loppuun asti, myöhemmin osastonylilääkärin nimikkeellä. Pertti toimi 1990-luvulla ennen HUS:n perustamista myös ortopedian ja traumatologian tulosyksikön johtajana 1994 ja toimialajohtajana 1995-6. Energisenä miehenä Pertti aloitti toiminnan vakuutuslääkärinä Pohjola-yhtiöissä vuonna 1981 jatkaen tässä tehtävässään aina kuolemaansa asti. Lisäksi hän toimi asiantuntijalääkärinä Kelassa 1987 alkaen loppusyksyyn 2003. Muitakin luottamustehtäviä oli runsaasti, mm. Suomen Ortopediyhdistyksen puheenjohtajuus 1991-94. Yksityisvastaanotolle ei enää jäänyt aikaa 80-luvun puolivälin jälkeen. Töölön sairaalan ortopedian ja traumatologian klinikassa 1980-luvulla palvelleet silloiset apulaislääkärit, nykyiset senioriortopedit, muistavat Pertti Myllysen hyvin. Käytännön töissä hän oli primus inter pares, voittamaton osteosynteesien ja traumahoidon taituri. Ydinnaulaukset, levytykset, spinaalitraumojen operatiivinen hoito, traumojen tehohoidon kokonaisuus - häntä pidettiin nämä kaikki suvereenisti hallitsevana kollegana. Häneltä oli myös helppo kysyä ja hänet saattoi saada tarvittaessa apuun. Lukematon oli noiden päivystysten määrä. Jaksettiin, kun ei ollut vaihtoehtoa ja traumakirurgia ja siinä menestyminen oli elämässä olennainen asia. Pertin neuvokkaat ratkaisut ja hieno työtoveruus, jota ryyditti älykäs huumori, ovat kaikkien muistissa. Hallintomiehelle 1990-luvun loppu oli työntäyteistä aikaa. Kuntien säästötoimenpiteet kohdistuivat erikoissairaanhoitoon ja suurena erikoisalana ortopedia ja traumatologia joutui kantamaan näissä talkoissa raskaan vastuun. HYKS:in ortopedian ja traumatologian toimiala piti kuitenkin loppuun saakka budjettinsa, teki voittoa muunkin erikoissairaanhoidon kuluja kattamaan ja piti jononsa kohtuullisina. Tässä prosessissa Pertin viisaat neuvot ja kokemus olivat hyvään tarpeeseen. HUS-organisaatio, joka aloitti vuonna 2000, myllersi myös alueellisen ortopedian ja traumatologian. Toiminnat, sekä henkilöstö- että kulurakenne muuttuivat. Tätä prosessia Pertti joutui seuraamaan enemmän sivusta kuin hän olisi itse toivonut. Hyvä pukeutuminen ja kohtelias käytös olivat Pertin tavaramerkkejä. Pertti oli lääkärinä ja kirurgina taitava ja kollegoidensa arvostama. Lukemattomat kollegat perheenjäsenineen muistavat kiitollisina Perttiä saamastaan avusta. Esimiestehtävissä Pertti oli rehellinen ja oikeudenmukainen. Monet maamme johtavista selkäkirurgeista ovat Pertin kouluttamia. Pertti oli pidetty luennoitsija erityisesti kaularankavammoihin, trombiprofylaksiaan ja vakuutuslääketieteeseen liittyneissä aiheissa. Hän oli useissa väitöskirjatöissä asiantuntijana tai vastaväittäjänä. Pertti oli lahjakas urheilija. Kouluaikoina kilpailuissa hän juoksi, hyppäsi pituutta, kolmiloikkaa ja korkeutta. Seiväshypyssä hän oli lukioaikana Pohjois-Karjalan mestari. Puolivoltti sujui vielä nelikymppisenä. Alpeilla koko perhe kävi laskettelemassa lukuisia kertoja, vielä silloinkin, kun kolme lasta olivat jo aikuisia. Viime vuosina Pertti keskittyi pelkästään penkkiurheiluun ja musiikin kuuntelemiseen. Työssä hän halusi olla loppuun asti. Seuraavalla viikolla ostettavaksi tarkoitettu kajakki jäi hänen viimeiseksi haaveekseen...

Hoitamattomaan keliakiaan liittyy nuorilla usein psyykkisiä oireita

Hoitamatonta keliakiaa sairastavilla lapsilla ja nuorilla esiintyy huomattavasti useammin väsymystä, ärtyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia kuin verrokeilla. Esimerkiksi väsymystä ilmeni 67 %:lla hoitamatonta keliakiaa sairastavista, kun sitä verrokkiryhmässä ilmeni vain 7 %:lla. Keskittymisvaikeuksia oli 42 %:lla keliakiaa sairastavista, mutta ei lainkaan verrokkiryhmään kuuluvilla. Keliakiaa sairastavilla nuorilla oli elämänsä aikana ilmennyt myös enemmän vakavaa masennusta (31 % / 7 %) ja vakavia käytöshäiriöitä.

Lääketieteen suosio säilyy

Kuopion yliopistossa lääketieteen koulutusohjelmaan hakeneiden määrä kasvoi viime vuodesta. Hakijoita oli tänä vuonna 653, viime vuonna 619. Pääsykokeisiin tulleiden määrä on yleensä selvästi hakijamäärää pienempi, koska monet lähettävät hakemuksensa useaan tiedekuntaan. Kuopiossa pääsykokeisiin osallistui 551 hakijaa. Lääketieteen koulutusohjelmaan valittiin 132 opiskelijaa. Uusista opiskelijoista on naisia 62 %.

Yliopiston ja yo-sairaalan ongelmat ratkaistava yhteistuumin

– Yleismaailmallinen terveydenhuollon kustannuskriisi tuntuu voimakkaana myös Suomessa. Yliopistosairaaloissa kriisi ilmenee siten, että sairaalat keskittyvät hoitamaan asioita, jotka pitävät niiden taloutta pystyssä. Koulutuksen ja tutkimuksen aiheuttamat kustannukset ovat suuremmat kuin niiden tuottama lyhyen tähtäimen rahoitushyöty, jota meillä kutsutaan EVOksi, eli erityisvaltionosuudeksi. Näin ollen tutkimus ja koulutus ovat sairaalan kannalta taloudellisesti pulmallisia ja tuntuvat vähemmän tärkeiltä, Tikkanen totesi Lapinlahtipäivän tilaisuudessa.

Anders Jahre -palkinto norjalaisille

Anders Jahren nuoren tutkijan palkinnon jakavat professori Patrik Ernfors ja dosentti Claes M. Gustafsson, jotka molemmat työskentelevät Karoliinisessa Instituutissa Tukholmassa.

Onko nuorella lääkärillä riittävästi eväitä uravalintoihin?

Elämässä on joitakin ajanjaksoja, jopa yksittäisiä tilanteita, jolloin tehdyt ratkaisut vaikuttavat kauaskantoisesti tulevan elämän kulkuun. Tällaisten päätösten edessä nuoret lääkärit ovat uravalintoja tehdessään. Uran ensiaskelten ottaminen ei ole helppoa. Tie lääkäriyteen jatkuu vielä pitkään valmistumisen jälkeen, ja sen aikana nuori lääkäri joutuu kohtaamaan monia tilanteita, joissa tahto, unelmat ja pitkäjänteisyys joutuvat koetukselle.

Eeva-Eerika Helminen

Är unga läkare tillräckligt rustade för val av yrkesinriktning?

Under livet förekommer perioder, även isolerade situationer, då beslut som fattas får vittgående följder för hur livet kommer att gestalta sig i fortsättningen. När unga läkare skall välja inriktning inom yrket handlar det om sådana beslut. Det är inte lätt att ta första steget inom karriären. Vägen på läkarbanan är efter avlagd examen fortfarande lång och under tiden kommer den unge läkaren att konfrontera ett flertal situationer där hans vilja, drömmar och uthållighet ställs på prov.

Eeva-Eerika Helminen

Aina valmis töihin? Muuttuva työelämä edellyttää alituista tavoitettavissa olemista

Perinteisesti lääkärit, papit ja opettajat ovat olleet ammattinsa vankeja. Ammattiroolia ei ole ollut helppo heittää yltään vapaa-aikoina ja lomillakaan. Nykyisin yhä useammissa työtehtävissä ihmisen odotetaan olevan tavoitettavissa myös työajan ulkopuolella. Työn ja oman ajan rajat käyvät epäselvemmiksi.

Ulla Järvi

Takavuosien lääkäri oli aina valmiina

Työelämän tutkijan, VTL Juha Antilan mukaan tavoitettavissa oleminen on perinteisesti kuulunut joihinkin ammatteihin. Esimerkiksi papit ja lääkärit ovat tienneet tämän jo alalle hakeutuessaan.