Vastaanotolla elämää suuremmissa elokuvissa

Hippokrates on antanut meille lääkärin ja potilaan välistä suhdetta käsittelevät ohjenuorat, jotka monelta osin pätevät vielä tänäänkin. Hänen neuvonsa Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa on hyvä esimerkki niistä rajoista, joiden säilyttäminen on hyvän hoidon edellytys. Vaikka perussäännöt ovat yhä voimassa, ovat muutoksen tuulet puhaltaneet lääkärin vastaanotolla viimeisten vuosikymmenten aikana.

Päivi Hietanen

Potilas vaivansa tulkkina - ymmärtääkö lääkäri yskän?

- Lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksen onnistumisella on suuri merkitys vastaanoton lopputulokselle ja potilastyytyväisyydelle.

Johanna Ruusuvuori - Liisa Raevaara - Anssi Peräkylä

Angioödeeman diagnostiikka ja hoito

Hereditaarinen angioödeema (HAE) on harvinainen perinnöllinen tauti, joka aiheuttaa ajoittaisia ihon, kurkunpään ja suoliston alueen turvotuksia. HAE johtuu komplementti- ja kiniinijärjestelmiä estävän C1-estäjän puutteesta. Suomessa on 50-100 potilasta. Vaikka tauti on harvinainen ja turvotukset menevät yleensä itsestään ohi, on kohtausten hoito tärkeä osata, koska kurkunpään turvotuksiin liittyy tukehtumisvaara. Tässä katsauksessa käymme läpi taudin kliinisen kuvan, diagnostiikan ja hoidon.

Hanna Jarva - Seppo Meri

Miten potilas motivoituu hoitonsa aktiiviseksi osapuoleksi?

Useimmat potilaat eivät vastaanottohetkellä ole valmiita ryhtymään elämäntapojen muutoksiin. Ihmisten valmiutta muuttaa elämäntapojaan voidaan havainnollistaa janalla: vasemmassa reunassa olevat eivät ole lainkaan kiinnostuneita muutoksesta, oikeassa reunassa olevat ovat jo muuttaneet elämäntapojaan. Elämäntapojen muuttaminen on prosessi, jossa potilas liikkuu janalla asteittain oikealle. Lääkärin suora kehotus muuttaa elämäntapoja ei motivoi potilasta, vaan johtaa usein muutosvastarintaan. Potilaan oma motivaatio voi herätä potilaskeskeisellä työskentelyllä, joka johdattaa potilaan itse ajattelemaan asiaa ja tekemään päätöksen elämäntapojen muuttamisesta. Varsinainen ohjaus elämäntapojen muuttamiseksi kannattaa suunnata niille potilaille, jotka ovat valmiita tekemään muutoksia.

Pertti Mustajoki

Lehmän epiteelin aiheuttaman astman diagnostiikka

Lehmäastma on perinteisesti diagnosoitu keuhkoputkialtistuksella, mutta näyttää siltä, että se voidaan diagnosoida luotettavasti ilman sitäkin. Astmaatikko, jonka oireet ovat yhteydessä karjanhoitotyöhön, tulisi lähettää keuhkosairauksien klinikkaan, missä hänelle tehdään ihokoe lehmän epiteelille sekä määritetään seerumin lehmäspesifisen IgE:n pitoisuus. Jos ihokoe on negatiivinen, ei kyseessä ole lehmäastma, vaan mahdollisesti jokin muu maatalouden ammattiastma. Mikäli IgE-pitoisuus on 5 IU/l tai enemmän, lehmäastmaa voidaan pitää varmistettuna. Jos taas ihokoe on positiivinen, mutta IgE-pitoisuus on alle 5 IU/l, suoritetaan keuhkoputkialtistus tai jos se ei ole mahdollista, PEF:n työpaikkaseuranta. Näiden suositusten avulla lehmäastman diagnostiikka tullee aikaisempaa käytäntöä halvemmaksi ja nopeammaksi.

Heikki Koskela - Antti Taivainen - Henrik Nordman

Lyhyesti: Reagointi äkilliseen ääneen kertoo traumaperäisestä stressireaktiosta

Äkillisen kovan äänen aiheuttamaa sydämen lyöntitiheyden nousua pidetään hyvänä patofysiologisena traumaperäisen stressireaktion merkkinä. Epäselvää kuitenkin on, onko kyseessä traumaa edeltänyt ja sille altistanut ominaisuus vai itse trauman aiheuttama poikkeava reaktio. Tätä tutkittiin Vietnamin sotaan osallistuneilla ja heidän taisteluihin osallistumattomilla kaksossisaruksillaan. Taisteluihin osallistuneilla ja traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivillä veteraaneilla voimakas ääni nosti sydämen lyöntitiheyttä. Sen sijaan heidän taisteluihin osallistumattomilla kaksossisaruksillaan vastaavaa pulssin kohoamista ei havaittu. Tulos viittaakin siihen, että kovaa ääniärsykettä seuraava sydämen lyöntitiheyden kohoaminen on trauman aiheuttama häiriö eikä sukuun liittyvän alttiuden ilmentymä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Sarkoidoosin syy monimuotoinen?

Sarkoidoosin syytä on etsitty eri tekijöistä: mikrobeista kuten mykobakteereista, ympäristöolosuhteista, perimästä jne. Sairauden taustatekijöiden selittäminen potilaalle onkin mahdoton puuha. Ilmeistä on, että yksittäistä syytä ei löydykään, vaan taustalla on yksilön poikkeava immunologinen reagointi useisiin ärsykkeisiin tai altisteisiin. Tarvitaan siis antigeeni ja sen esittely soluvälitteisessä immuniteetissa T-lymfosyyteille ym. Tähän päätyivät ongelmakenttää pohtineet katsausartikkelin tekijä ja pääkirjoittaja. Suomessa tauti (ainakin vaikeana) on onneksi anglosaksisia maita harvinaisempi.

Hannu Puolijoki

Alle 7-vuotiaiden vanhemmille avioerokielto?

Avioeroja on usein puolusteltu sillä, että lasten mielenterveyden kannalta riitelevien vanhempien ero on parempi kuin riitaisan perhe-elämän jatkaminen. Sellaista vaihtoehtoa, että riidat sovittaisiin ja yhdessäolo muuttuisi sopuisaksi, ei useinkaan ole nostettu esiin. Laajassa amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin masennuksen esiintymistä 18-39 vuoden iässä tutkittavilla, joiden vanhemmat olivat eronneet ennen kuin lapsi täytti kahdeksan vuotta. Vanhempien avioero lisäsi lapsen masennuksen riskin noin kaksinkertaiseksi. Äidin uudelleen avioituminen ei vähentänyt riskiä. Perhetilanteesta riippumatta myöskin lapsuuden aikainen heikko sosioekonominen tilanne lisäsi masennuksen riskiä. Kun analyyseihin otettiin mukaan vanhempien keskinäinen riitaisuus, avioeron riskivaikutus säilyi vieläpä niin, että avioeroon päättyneen riitaisen parisuhteen riskivaikutus oli 3,5-kertainen, jos äiti avioitui uudelleen. Siis avioero ei poistanut vanhempien keskinäisen riitaisuuden riskivaikutusta, pikemminkin näytti lisäävän sitä. Toisaalta ehjissä perheissä ja perheissä, joissa äiti oli jäänyt leskeksi, kasvaneilla ei ollut eroa masennusten määrissä sen mukaan, olivatko vanhemmat riidellet vai eivät.

Raimo K.R. Salokangas

Synnytyksen jälkeistä masennusta on vaikea ehkäistä

Synnyttäneen naisen masennus on alidiagnosoitu sairaus. Masennusta oletetaan esiintyvän lähes 15 %:lla synnyttäjistä. Masennus huonontaa lapsen kehitysmahdollisuuksia, häiritsee perheen sisäistä yhtenäisyyttä ja pahimmillaan aiheuttaa vakavan uhan naisen itsensä terveydelle. Uusi näyttö sen ennaltaehkäisyn vaikeudesta saatiin satunnaistettaessa raskauden aikana 600 riskiäitiä joko masennuksen ehkäisyyn tähtäävään interventioryhmään tai rutiininomaisen pre- ja perinataalihoidon ryhmään. Kaikilla näillä naisilla oli yksi tai useampi synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä: huono sosiaalinen asema, anamnestinen psykiatrinen sairaus tai aiempi synnytyksen jälkeinen masennus, joko naisella itsellään tai hänen äidillään. Interventiomenetelminä oli tiedottaminen tästä sairaudesta ja sen hoitoon saatavasta tuesta. Naisilta myös mitattiin kyselyllä tietty riskiluku, joka kuvasti sairauden kehittymisen mahdollisuutta ja sen vakavuusastetta. Riskistä tiedotettiin potilasta hoitavalle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle. 16 viikkoa synnytyksen jälkeen kaikilta naisilta kysyttiin masennuksen kehittymisestä ja sen vaikeudesta. Kysely paljasti, että 24 % interventioryhmästä ja 28 % vertailuryhmästä oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Käytetyn laajuinen interventio ei siis vähentänyt näiden riskisynnyttäjien depressioriskiä. Tulos korostaa synnytyksen jälkeisen tuen ja seurannan tarpeellisuutta nykyään, kun potilaat siirtyvät yhä nopeammin avohoidon palvelujen käyttäjiksi.

Pertti Kirkinen

Tieteellisen tutkimuksen merkitys diabetespotilaille

UKPDS - eräs viime vuosisadan suurista diabetestutkimuksista - selvitti, miten tiukka versus vähemmän tiukka glukoositasapainon ylläpitäminen vaikuttaa komplikaatioiden ilmaantumiseen ja kuolleisuuteen kakkostyypin diabeetikoilla. Nyt pari kriittistä kollegaa on tutkinut UKPDS-tutkimuksen jälkeiset tieteelliset diabeteskatsaukset selvittääkseen, miten hyvin UKPDS:n potilaalle tärkeät löydökset ovat presipitoituneet kirjallisuuteen.

Robert Paul