Harmaat alueet vähenevät valkean aineen taudissa

MS-tauti on krooninen ja invalidisoiva keskushermoston valkean aineen tauti, jonka esiintyvyys Suomessa on maailman korkeimpia. MS-taudissa immuunivälitteinen vaurio kohdistuu keskushermoston myeliiniin, sitä tuottaviin oligodendrosyytteihin ja neuronien aksoneihin. Demyelinaatiopesäkkeet esiintyvät keskushermostossa lähes sattumanvaraisesti ja siitä johtuen MS-taudin kliiniset oireet vaihtelevat huomattavasti. Pesäkkeiden synnyn ajallinen sattumanvaraisuus puolestaan johtaa taudin arvaamattomaan etenemiseen.

Kari Majamaa

Ms-taudin varhainen diagnostiikka

Kliinisesti varma MS-taudin diagnoosi edellyttää vähintään kahta kliinistä oirejaksoa ja hajapesäkkeisesti hermoston alueelta syntyviä löydöksiä. Magneettikuvaus ja selkäydinnestetutkimus ovat tarvittavat perustutkimukset, mutta spesifistä MS-testiä ei ole olemassa eikä diagnoosia voi asettaa pelkän kuvantamislöydöksen perusteella. Taudin diagnosoimiseksi on ehdotettu uusia kriteerejä, joissa painotus on magneettikuvauksen antamassa informaatiossa ja diagnoosin asettamisessa jo ensimmäisen oirejakson jälkeen. Kirjoituksessa käsitellään aivojen magneettikuvauksessa ja selkäydinnestetutkimuksissa todettavien muutosten biologista taustaa ja diagnostista luotettavuutta erityisesti varhaisdiagnostiikan kannalta.

Tuula Pirttilä

Magneettikuvauslöydökset multippeliskleroosissa

Magneettikuvaus on oleellinen osa multippeliskleroosin diagnostiikkaa ja hoidon tehon seurantaa. Anatomisten kuvien lisäksi toiminnalliset kuvantamismenetelmät kvantitaatiomahdollisuuksineen ovat avanneet uusia näkymiä multippeliskleroosin patogeneesin tutkimukseen. Nämä menetelmät ovat kuitenkin vielä tieteellisen tutkimuksen käytössä. Multippeliskleroosi on koko keskushermoston sairaus, jossa kudoksissa on patologisia muutoksia jo ennen kuin ne tulevat anatomisissa kuvissa näkyviin.

Juhani Pyhtinen - Antero Koivula - Mauri Reunanen

MS-taudin immunomoduloiva hoito

MS-taudin lääkehoito on uudistunut merkittävästi immunomoduloivien hoitojen ansiosta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alkuna tälle muutokselle oli beetainterferoni 1b:llä saatu näyttö, jonka mukaan lääke vähensi aaltomaisen MS-taudin pahenemisvaiheita 30 %:lla ja aivojen magneettikuvauksessa todettuja aktiivisia sekä kokonaismuutoksia. Pian tämän jälkeen julkaistiin samansuuntaiset tulokset kahdella beetainterferoni 1a -valmisteella ja glatirameeriasetaatilla. Interferoneilla annosvaste on sellainen, että suuremmat annokset beetainterferoni 1b:tä ja ihon alle annosteltavaa beetainterferoni 1a:ta ovat pienempiä annoksia tehokkaampia sekä kliinisten että magneettikuvausmuutosten osalta.

Irina Elovaara

MS-taudin akuutin pahenemisvaiheen hoito

Multippeliskleroosi (MS) eli pesäkekovettumatauti on yleisin nuorten aikuisten vakava neurologinen sairaus. Suurimmalla osalla potilaista on aaltomainen MS-tauti, jossa ajoittain ilmaantuvat pahenemisvaiheet seuraavat toisiaan. Pahenemisvaiheen aikana potilaan toimintakyky voi heikentyä merkittävästi tavallisesti usean viikon ajaksi. Sen ohittumista voidaan nopeuttaa suuriannoksisella metyyliprednisolonilla, suonensisäisellä immunoglobuliinilla (IVIG) tai plasman vaihdolla. Pahenemisvaiheen hoito ei kuitenkaan vaikuta MS-taudin kulkuun tai kehittyvän invaliditeetin vaikeusasteeseen, joten hoidon indikaatio on aina tarkoin punnittava.

Hanna Kuusisto - Irina Elovaara

Immunosuppressiivisen hoidon aiheet ja mahdollisuudet MS-taudissa

Immunosupressiivinen hoito on vaihtoehto immunomoduloivalle hoidolle MS-taudissa. Näiden hoitojen yhdistämisestä saattaa olla hyötyä, mutta asiasta ei ole tieteellistä näyttöä. Remittoivan-relapsoivan ja relapsoivan-progressiivisen MS-taudin jatkuvana estohoitona käytetään tällä hetkellä vain atsatiopriinia. Erikoistilanteissa käytetään tilapäisesti mitoksantronia laskimonsisäisesti. Mitoksantronin indikaatioina voidaan pitää hyvin aktiivista remittoivaa-relapsoivaa MS-tautia, johon beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti ei tehoa, sekä aktiivista relapsoivaa progressiivista tai sekundaarisesti progressiivista MS-tautia.

Markus Färkkilä

Kuntoutus kannattaa MS-taudissa

MS-tautipotilaiden kuntoutuksessa on alkuvaiheessa keskeistä opiskelu- ja työkykyisyyden kohentaminen. Sairauden edetessä korostuu toimintakykyisyyden säilyttäminen. Hyvä ensitieto, oikein ajoitettu sopeutumisvalmennus, omatoiminen kuntoilu, fysioterapia ja laitoskuntoutus vaikuttavat ratkaisevasti. Vaikka MS-potilaiden ikävakioitu itsemurhariski on nelinkertainen, Suomessa tautiin ei liity kohonnutta itsemurhakuolleisuutta. Selityksenä voi olla neurologisen asiantuntemuksen, kuntoutuksen ja tehokkaan sopeutumisvalmennuksen hyvä saatavuus. Vaikeavammaisten kuntoutus toteutuu esimerkillisesti 65-vuoden ikään, mutta tyrehtyy sen jälkeen.

Juhani Ruutiainen

Lyhyesti: Antihistamiini pitkittää korvatulehdusta

Suomalaisvahvisteinen texasilaisryhmä selvitti pikkulasten äkillisen välikorvatulehduksen parantumista. Kaikkien (n = 179) otiitti hoidettiin lihakseen annetulla keftriaksoniannoksella. Lisälääkityksenä lapset saivat viiden päivän ajan suun kautta joko antihistamiinia (klorfeniramiini 0,35 mg / kg / vrk), kortikosteroidia (prednisolon 2mg / kg / vrk), molempia tai lumetta. Lapset tutkittiin kliinisesti ja tympanometrialla 5 vrk:n ja kahden viikon kuluttua diagnoosista ja sen jälkeen kahden viikon välein parantumiseen asti. Lisälääkkeistä ei ollut etua, päinvastoin antihistamiinia saaneilla välikorvaeritteen keston mediaani oli 73 vrk, kun se molempia lääkkeitä saaneilla oli 36 vrk ja lumetta tai steroidia saaneilla 23-25 vrk. Steroidiryhmässä tympanometrialöydökset olivat merkitsevästi useammin normaaleja ensimmäisessä kontrollissa, mutta erot hävisivät myöhemmin.

Marjo Renko

Lyhyesti: Raskauden aikainen tupakointi on ADHD:n riskitekijä

Viime vuosina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota lasten ja aikuistenkin tarkkaavaisuus- ja hyperaktiivisuushäiriöihin (ADHD) ja niitä hoidetaan aktiivisemmin. Pohjoismainen tutkijaryhmä kävi läpi suuren joukon tutkimuksia selvittääkseen ADHD:n riskitekijöitä. Äidin tupakointi osoittautui selväksi riskitekijäksi. Alkoholinkäyttöä koskevat tutkimukset olivat ristiriitaisia, eikä myöskään kahvinkäytön suhteen ilmennyt selvää tulosta. Tutkijat päättelevät, että sikiön altistuminen tupakan savulle on selvä ADHD:n riskitekijä. Myös muilla äidin käyttäytymiseen liittyvillä tekijöillä voi olla merkitystä, mutta niitä ei tutkimusten perusteella voida vahvistaa.

Raimo Kr Salokangas

Beetasalpaajilla lumevaikutus erektiohäiriöihin?

Erektiohäiriöiden pelko on tärkeä miesten lääkevalintoihin vaikuttava tekijä. Osittain kaupallisten tarkoitusperien takia beetasalpaajia syytetään usein impotenssin aiheuttajiksi. Tieteellinen näyttö niiden huonommuudesta muihin verenpainelääkkeisiin verrattuna on kovin ohut.

Juhani Airaksinen