Psykoosin varhaisvaiheen tunnistaminen ja hoito - eettisten näkökohtien tarkastelua

Viime vuosina on pyritty löytämään mahdollisuuksia puuttua yhä useamman sairauden kulkuun jo alkuvaiheessa. Myös psykoottisten häiriöitten keskeisiksi tutkimusaiheiksi ovat nousseet varhainen tunnistaminen ja hoidon aloittaminen, koska ne saattavat merkittävästi parantaa hoidon tulosta ja muuttaa häiriön kulkua. Vaikean mielenterveyden häiriön varhaiseen tunnistamiseen saattaa kuitenkin liittyä myös merkittäviä eettisiä ongelmia, joita tarkastellaan aihepiiriä koskettavan kirjallisuuden valossa. Psykoosin varhaisen vaiheen tutkiminen puolustaa paikkaansa kliinisissä ja riskipopulaatioissa.

Jyrki Korkeila

Suomenkielinen SOT Office 2002

Suomenkielinen Linux-sato kypsyy. Markkinoille tuli juuri avoimen lähdekoodin piiriin kuuluva suomenkielen huomioiva MS Officen kilpailija.

Erkki Karjalainen

Melkein kaiken kattava historiateos

Lääketieteen kehitys on ollut edelleen nopeaa ja sitä mukaa arvelisi tarpeen katsoa menneisyyteen menettävän merkitystään tai pahimmillaan jopa häviävän. Mennyt aika ei tietenkään ole hyödytöntä nykypäivälle, ja University College Londonin professori Roy Porter osoittaa toimittamassaan mainiossa, kompaktissa historiateoksessa, että menneisyydestä löytyy paljon mielenkiintoista sisältöä, tarpeen mukaan jopa tulevaisuuden varalle.

Jari Laurikka

Vilkaisu: Odotettu teos erityisryhmien liikunnasta

Erityisryhmien liikunnan juuret ovat sotainvalidien kuntoutuksessa ja vammaisurheilussa, mutta myös myöhemmin heränneessä vaatimuksessa tasa-arvoisista liikuntapalveluista riippumatta henkilön liikunnallisista edellytyksistä. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa on ilmestynyt 1980-luvun alkupuolelta lähtien kaksi kattavaa teosta liikunnan soveltamisesta erityisryhmille. Hankkeita rahoittanut opetusministeriö on ottanut aiheen erityiseen suojelukseensa, pitkälti senkin vuoksi, että urheilujärjestöt eivät ole olleet siitä kiinnostuneita.

Vilkaisu: Henkilökohtainen kuvaus sairastumisesta

Peräsuolisyöpään sairastunut saa usein pysyväksi seuralaisekseen avannepussin, jonka kanssa on opeteltava elämään. Kajaanilainen toimittaja on kirjannut päiväkirjamuodossa omakohtaisia kokemuksiaan syövästä ja sen mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta. Kirjassa lomittuvat henkilökohtaiset tuntemukset sairaudesta, kivusta ja hoidoista arkipäivän muihin tapahtumiin. Elämä jatkuu, ja toimittaja seuraa poliittisia ja talousuutisia, jalkapallon maailmanmestaruuskisoja ja Kainuun paikallistapahtumia. Kirjassa saavat kyytiä niin sairaalan vanhentuneet tutkimuslaitteet kuin koko jäykkä hoitojärjestelmäkin. Kuvaukset syöpähoidoista, leikkauksesta ja seurantakäynneistä sairaalassa paljastavat ulkopuolisille ihmisen intiimeimpiä alueita, mutta luovat samalla kirjoittajalle terapeuttisen väylän purkaa ja jäsentää ajatuksiaan. Elämä pussin kanssa ei loppujen lopuksi olekaan aivan mahdotonta, vaikka hankaluuksiakin välillä tulee.

Vilkaisu: Ihan hulluja juttuja

Kaksi psykiatria tapasi toisensa. - Oletpa sinä alakuloinen. Mitä on tapahtunut? - Menetin kiinnostavimman potilaani. - Sepä ikävää, kuoliko hän? - Ei, hän parani.

Vilkaisu: Rentoutusta synnyttäjille

Noin 6 % synnyttäjistä kärsii voimakkaasta synnytyspelosta. HYKS:n Naistenklinikan synnytyspelkopoliklinikan potilaista 90 % haluaisi synnyttää keisarileikkauksella. Tiedot käyvät ilmi synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Terhi Saiston väitöskirjasta, joka tarkastettiin viime marraskuussa. Väitöskirjatyössä osoitettiin synnytyspelon hoito hyödylliseksi: 62 % keisarileikkausta toivoneista luopui ajatuksesta. Keinoina käytettiin mm mielikuvaharjoituksia kognitiivisen psykoterapian menetelmin.

Ulla Pikarinen

Ajatuksia kirjoituksesta Voitaisiinko kuitenkin priorisoida?

Hyvä Kollega, kiitos mielenkiintoisesta ja tärkeästä kirjoituksesta Suomen Lääkärilehdessä 15/2002, s. 1699.

Maija Mäntyjärvi

Priorisoinnista vieläkin

Kiitän kollega Lars Runebergia (SLL 17/2002, s. 1956) kiinnostuksesta priorisointia koskettelevaan kirjoitukseeni (SLL 15/2002, s. 1699). Hän pääsee asian ytimeen todetessaan, että jos kalliita erikoishoitoja jossain vaiheessa ei riitä annettavaksi kaikille, pitäisi hoitaa ensisijaisesti ne, jotka hyötyvät hoidosta eniten. Pitkät jonot tiettyihin toimenpiteisiin osoittavat, että jo nyt olemme tässä tilanteessa. Suurten ikäluokkien tullessa runsaamman sairastamisen ikään tilanne kärjistyy nopeasti, eikä kansallisesta terveydenhuollon pelastusohjelmasta riitä monenkaan mielestä eväitä riittävästi. Sairastavuuteen suhteutettuna resurssit tuskin tulevat kasvamaan. Tämä pahentaa jo nyt olevaa käytäntöä, jossa viidakon lait toimivat: äänekkäät, vaativaiset ja rikkaat saavat osansa, mutta tasapuolisuutta maan eri osien ja eri väestöryhmien kesken ei ole. Provokatorisesti esimerkeissäni priorisoinnista ei toki tarkoitettu, ettei kaihia pidä leikata, jos sen ainoa oire on seniorikansalaisen häikäistyminen pimeällä maantiellä. Mutta onko kuitenkaan perusteltua asettaa tällainen potilas samaan julkisen sektorin jonoon toisen kanssa, joka kaihinsa vuoksi ei näe lukea ja on vaarassa kaatua kotonaan ja invalidisoitua kokonaan. Useimmat seniorikansalaiset voivat kuitenkin välttää autolla ajamista pimeässä omilla valinnoillaan.

Jaakko Kivisaari

Lääkehoito akuutissa sydäninfarktissa ja keuhkoemboliassa

Hyvinkään terveyskeskuksen ensiavun ylilääkäri Hannu Koponen kirjoitti liuotushoidoista (SLL 10/2002 s. 1121-1123) lyhyen katsauksen, joka antaa selkeäsanaisen kuvauksen trombolyysihoidon käytännön toteutuksesta sydäninfarktin, keuhkoembolian ja aivoinfarktin hoidossa. Varsinaisen liuotushoidon sekä adjuvanttihoitojen yksityiskohtiin jäi kuitenkin tarkennuksia vaativia kohtia (enoksapariinin annos, daltepariinin käyttö i.v., metoprololin maksimiannos, streptokinaasin lopetus, hypertension raja-arvo vasta-aiheena, rytmihäiriöiden hoidon lääkevalinta ja keuhkoembolian liuotuslääkkeet).

Harri Luurila, Markku Kuisma