Luuston kasvainten diagnostiikka

Luuston kasvaimet ovat hyvin harvinaisia, ja siksi niiden toteaminen lähes aina viivästyy. Yleisin oire on paikallinen särky. Diagnostiikassa tärkeintä on muistaa harvinaisen taudin mahdollisuus ja tutkia huolellisesti viattomiltakin vaikuttavat särkytilat. Mikäli vaiva ei helpota muutaman viikon kuluessa, tulee särkyalueelta aina ottaa natiiviröntgenkuva, joka vaivojen jatkuessa toistetaan. Luuston gammakuvaus on sensitiivisyytensä vuoksi hyvä yleistutkimus. Magneettikuvaus on paras kasvaimen paikallisen laajuuden määrittämisessä. Lopulliseen diagnoosiin pääsemiseksi tarvitaan usein vielä patologis-anatominen näyte. - Kolmiosainen artikkelisarja luuston kasvaimista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.

Martti Hirn, Heikki Kolehmainen, Tiit Kööbi

Oikaisu artikkeliin: Yleisimmät luuston kasvaimet

Luuston kasvaimia käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisestä osasta, joka julkaistiin Lääkärilehdessä 1/2002, olivat taulukot epähuomiossa jääneet pois ja julkaisemme ne tässä.

Olli Tähtinen, Martti Hirn, Riitta Karikoski

Hullun lehmän tauti ja suu- ja sorkkatauti tänään

Viime vuosina Euroopassa eläintaudit ovat olleet otsikoissa ehkä enemmän kuin koskaan. Ensin pelkoa herätti hullun lehmän tauti ja sen mahdollinen yhteys ihmisen uudenmuotoiseen Creutzfeldt-Jakobin tautiin. Viime vuonna Britannian yllätti suu- ja sorkkatautiepidemia. Eläintautien torjunta sopii huonosti yhteen tavaran vapaan liikkumisen kanssa, ja EU:ssa pitäisikin pohtia säädösten tiukentamista niin elävien eläinten sisämarkkina-kaupassa kuin elintarvikkeiden tuonnissakin.

Liisa Sihvonen

Sikiöaikainen geenihoito

Yhä useamman taudin tai synnynnäisen epämuodostuman syyksi on paljastunut geenivirhe, ja suuri osa näistä geenivirheistä voidaan todeta jo raskauden varhaisvaiheessa. Osa perimän sairauksista aiheuttaa sikiön menehtymisen tai vammautumisen. Sikiöaikainen geeni-hoito tarjoaa nyt ensimmäisen kerran näköalan näiden tautien parantavaan hoitoon. Siihen liittyy muitakin etuja syntymänjälkeiseen hoitoon verrattuna: kantasoluja on suhteellisesti enemmän ja ne ovat paremmin tavoitettavissa, vektoria tarvitaan vähemmän ja sikiön immunologinen epäkypsyys vähentää immuunivasteen todennäköisyyttä. Monet tekniset ja eettiset ongelmat on kuitenkin ratkaistava, ennen kuin geenihoito on valmis sovellettavaksi ihmissikiöön.

Kari Vanamo

Sydämen apupumpulla kallista lisäaikaa sydämen vaikean vajaatoiminnan loppuvaiheeseen

Vaikea sydämen vajaatoiminta on huonoennusteinen tila. Sairauden loppuvaiheessa potilaat voivat ajautua optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta pitkäaikaiseen sairaalahoitoon. Sydämensiirtokaan ei ole aina mahdollinen, ja toisaalta sopivaa siirtosydäntä ei ole aina saatavissa riittävän nopeasti. Sydämen mekaaninen apupumppu on sydämen pumppaustoimintaa avustava laite, jossa veri johdetaan vasemman kammion kärjestä apupumppuun ja sieltä edelleen nousevaan aorttaan. Amerikkalaiset kardiologit ovat satunnaistaneet 129 loppuvaiheen vajaatoimintapotilasta, joille sydämensiirto ei ollut mahdollinen iän tai perussairauksien takia, joko tavanomaiseen lääkehoitoon tai apupumpun asennukseen.

Juhani Airaksinen

Navetan kautta terveeseen elämään

Atooppisten tautien lisääntymistä selitetään ns. hygieniahypoteesilla: nyky-ympäristöstä (mikrobistosta?) puuttuu jotakin, joka trimmaisi nuoren yksilön immuunijärjestelmän oikealle tolalle. Aiemmat Suomessakin tehdyt tutkimukset osoittavat, että kasvaminen maalaisympäristössä ehkäisee myöhempää allergiaa. Nyt saksalais-itävaltalais-sveitsiläinen työ tarkentaa vaikutuksen ajoitusta. Tulosten mukaan erityisesti ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtunut oleilu navetassa tai tallissa ja tinkimaidon juonti vähensi astmaa, heinänuhaa ja atooppista herkistymistä.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Hengenahdistuksen aiheuttaja voi olla lemmikki ilman välitöntä allergiaakaan

Potilailta voi löytyä myös muita yliherkkyyteen sopivia tauteja kuin allergisia. Tyypillinen esimerkki on lemmikkieläinten pidon lisääntyessä mm. linnunpölykeuhko. Kyse on herkistymisestä hengitetylle orgaaniselle materiaalille ja mutkikkaasta immunologisesta reaktiosta. Amerikkalaiset kuvaavat 12-vuotiaan vaikeasta hengenahdistuksesta kärsivän tytön oireiston: tyypillistä ovat huomattavasti huonontuneet ventilaatiofunktiotulokset, mutta tässä tapauksessa normaalit radiologiset löydökset. Laajalta tutkimusruletilta olisi osin vältytty, jos olisi huomattu tarkistaa kotieläintilanne, sillä tytöllä oli niitä matelijoista lintuihin. Tarkka dia-gnoosi on tietenkin tarpeen, ja hoidoksi altistuksen loppuminen ja usein steroidi.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Nuoruusiän oireilu ennakoi aikuisiän häiriöitä

Murros- ja nuoruusikää on totuttu pitämään normaalina kuohuntavaiheena, jonka aikana esiin nousevat ongelmat tasaantuvat aikuisuuteen siirryttäessä. Mutta näin ei useinkaan ole. Hollannissa kartoitettiin 11-19-vuotiaiden nuorten psyykkisiä oireita ja tutkimus toistettiin 10 vuoden kuluttua. Alussa häiriintyneiden ryhmään (90. persentiili) luokitelluista kuului seurannassa samaan ryhmään 22 %, kun vastaava osuus korkeintaan keskimääräisistä oireista kärsineillä (alle 50. persentiili) oli seurannassa 3 %. Kliinisten diagnoosien suhde oli noin 2/1. Nuoruusiän psyykkisillä ongelmilla on siis taipumusta jatkua, ja jos ongelmia on paljon, psykiatrisen häiriön riski on suuri.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Antimikrobiset peptidit tärkeitä ihon infektiosuojassa

Nisäkkäillä on useita geeniperheitä, jotka ohjaavat mikrobeja tuhoavien peptidien tuotantoa epiteeleillä ja neutrofiileissä. Peptidit ovat kuitenkin herkkiä inaktivoitumaan, mikä on herättänyt epäilyn niiden todellisesta tehosta. Amerikkalainen tutkijaryhmä poisti hiireltä yhden antimikrobisen peptidin geenin. Ihon leesioihin inokuloitu A-ryhmän streptokokki aiheutti poistogeenisissä hiirissä paljon nopeammin kehittyvän ja laajemmalle alueelle leviävän infektion kuin verrokkieläimissä. Antimikrobisissa peptideissä näyttää siis olevan potkua, ainakin elimistön itsensä tuottamina.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Lievätkin traumaperäisen stressireaktion oireet ovat merkittävä haitta

Vuodesta 1980 lähtien traumaperäinen stressihäiriö on ollut diagnosoitava mielenterveyden häiriö. Mutta myös diagnostisia kriteereitä lievempiin, ns. sub-kliinisiin traumaperäisen stressireaktion oireisiin voi liittyä toimintakyvyn heikkenemistä. Amerikkalainen väestötutkimus osoitti, että toimintakyvyn häiriöt, masennustilat ja itsetuhoiset ajatukset lisääntyivät tasaisesti subkliinisten oireiden lisääntyessä. Jos henkilöllä ilmeni 4 traumaperäisen stressireaktion oiretta, olivat itsetuhoajatukset yli 3 kertaa niin yleisiä kuin oireettomilla, eikä masennuksen kontrolloiminen poistanut tätä yhteyttä. Lievätkin traumaperäisen stressireaktion oireet voivat johtaa merkittävään toimintakyvyn heikkenemiseen, kliiniseen masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Kategorinen syndroomadiagnoosi antaakin traumaperäisestä häiriöstä selvästikin liian kapean kuva.

Raimo Kr Salokangas