Kenen liitto, kenen tavoitteet?
Lomilta palattua on edunvalvontakeskustelu taas saanut vauhtia. Valtakunnalliset tulopolitiikan koukerot ovat nousseet otsikoihin. Keskusjärjestöjen ja poliitikkojen kommentit työsopimuslaista, inflaatiosta ja öljyn hinnasta vaikuttavat varjonyrkkeilyltä. Epämääräisiä ja ympäripyöreitä käsitteitä heitellään ilmaan ja kytätään sekä vastapuolen että toisten ammattijärjestöjen liikahduksia. Monesti onkin niin, että pääasiallinen vihollinen ei olekaan työnantajapuoli vaan toinen työntekijäjärjestö ja pahimmillaan joku ryhmä oman ammattijärjestön sisällä. Ei ole niin väliä, minkä prosentin oma ryhmä saa, kunhan se toinen ryhmä vain ei saa penniäkään enempää... Kovin inhimillistä on tietysti nähdä pahin kilpailija siinä porukassa, joka on lähimpänä. Virallinen vastapuoli Etelärannassa tai Kuntatalolla on niin kovin kaukana.
