Kaikututkimus gynekologisissa tähystys- ja avoleikkauksissa
Ultraäänilaite on ollut olennainen työväline gynekologisten sairauksien diagnostiikassa 1960-luvulta lähtien. Kirurgit ovat hyödyntäneet kaikututkimuksia myös leikkauksissa, mutta gynekologisten leikkausten yhteydessä ultraäänidiagnostiikkaa ei ole juurikaan käytetty. Viime vuosikymmenen aikana laparoskooppinen kirurgia on monella osa-alueella korvannut perinteisen leikkaustekniikan. Laparoskooppisen tekniikan etuna ovat pienemmät leikkaushaavat ja tämän myötä potilaiden vähäisempi sairastavuus. Tähystysleikkauksissa diagnostiikkaa kuitenkin rajoittaa se, että kudosten palpaatio ei ole mahdollista, ja tämän vuoksi kudosten sisäisen rakenteen selvittely saattaa jäädä epätäydelliseksi. Kehittyvä tekniikka on helpottanut tätä ongelmaa tuomalla pienet korkeataajuiset ultraäänianturit, joita voidaan käyttää laparoskopiatroakaarin kautta ja näin parantaa diagnostiikkaa intraoperatiivisen kaikututkimuksen avulla.