Profylaktinen aivojen sädehoito tarpeen pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa

Pienisoluinen keuhkosyöpä reagoi hyvin solunsalpaajahoitoon ja sädehoitoon. Korkeintaan paikallisiin imusolmukkeisiin rajoittunutta syöpää sairastavista jopa 20 % on elossa vielä viiden vuoden kuluttua diagnoosista, jos hoidoksi valitaan kemosädehoito. Tauti lähettää usein aivometastaaseja, mikä yleensä johtaa hoidon epäonnistumiseen. Täydellisen hoitovasteen saaneille onkin annettu toisinaan jo profylaktisesti aivojen sädehoito vaihtelevin annoksin, mutta tämän hoidon asema on ollut kiistelty ja sitä on pidetty neurotoksisena.

Heikki Joensuu

Salamanterin feromoni ja ihmisen interleukiini 6 sukua keskenään

Feromonit ovat kemiallisia signaaleja, jotka välittävät tietoa lähettäjänsä lajista, sukupuolesta ja erityisesti paritteluhalukkuudesta. Niitä on vaikutuksiltaan ja toimintaperiaatteiltaan monenlaisia. Tehokkaimmat feromonit eivät vain houkuttele naaraita koiraan luo, vaan ne voivat myös saada aikaan ovulaation käynnistymisen.

Matti Viljanen

Ennen synnytystä annettu beetametasoni vähentää hyvin pienten keskosten neurologista vammautumista

Ennen synnytystä annettavat glukokortikoidit, synnytyksen jälkeinen surfaktanttihoito ja kehittyneet respiraattoritekniikat ovat vähentäneet hyvin pienten keskosten kuolleisuutta, mutta neurologisen vammautumisen riski ei ole pienentynyt aivan samassa suhteessa. Aktiivisen perinataalihoidon raja on joka tapauksessa siirtynyt vähitellen jopa raskauden 22.-23. viikon tienoille. Tärkeä keskosen neurologisen pitkäaikaisennusteen ilmentäjä on periventrikulaarinen hermokudoksen leukomalasia, joka johtuu aivojen valkean aineen nekroosista, kystanmuodostuksesta ja glioosista kyseisellä alueella. Sen tärkein syy on hypoksiaan liittyvä ennenaikaisuus. Tämän tapahtuman ehkäisyä tutkittiin 883 keskosella, jotka olivat syntyneet gestaatioiältään 24.-31. viikkoisina.

Pertti Kirkinen

Vaihdevuosihormonien ja rintasyövän syy-seuraussuhde vähäinen tai olematon

Lähes oppikirjatiedon arvovallan on saanut käsitys, että postmenopausaalinen estrogeenisubstituutio lisää rintasyöpäriskiä. Tämä käsitys muuttuu kyseenalaiseksi gynekologisen endokrinologian uranuurtajan Leon Speroffin asiasta tekemässä yhteenvedossa. Siinä käsiteltiin 1990-luvulla julkaistuja tutkimuksia keskittyen erityisesti analysoimaan lyhyt- ja pitkäaikaisen estrogeenihoidon vaikutuksia rintasyövän puhkeamiseen. Alle viiden vuoden hoito ei lisää riskiä. Pidempi hoito voi lisätä riskin 1,35-kertaiseksi, mutta monissa tutkimuksissa ei tätä lisäystä ole havaittu. Riski on pienempi kuin postmenopausaalin obesiteetin ja päivittäisen alkoholinkäytön aiheuttama rintasyöpäriski. Syy-seuraussuhde voi myös olla harhaa ja johtua hoitoa saavien paremmasta seurannasta tai jo olemassaolevan syövän kasvun nopeutumisesta. Jos pitkään kestänyt estrogeenihoito on ehtinyt päättyä, alttius syöpään on sama kuin ilman estrogeenia olleilla. Progestiinin lisääminen ei vähennä eikä lisää tätä riskiä, eikä estrogeenisubstituutio ole vasta-aiheinen rintasyöpäsukuun kuuluvalla henkilöllä. Mikäli nainen saa estrogeenia ja hänelle kehittyy rintasyöpä hoidon aikana, kuolleisuus tautiin on pienempi kuin estrogeenia ilman olleilla. Tämä voi johtua syöpäkyhmyn varhaisemmasta löytymisestä tai siitä, että kasvaimen kasvu nopeutuu vaiheessa, jossa tauti ei vielä ole voimakkaan aggressiivinen.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: HI-viruksen lääkeresistenssi yleistyy

Kahdessa tutkimuksessa New Yorkin ja Kalifornian alueiden potilaista eristetyistä HI-viruksista joka kuudennessa todettiin lääkeresistenssin johtavia mutaatioita. Resistenssit varmistettiin myös fenotyyppisesti kasvattamalla viruksia lääkkeiden läsnäollessa. Muutamat virukset olivat jo moniresistenttejä. HIV-infektion hoidon tarina alkaa yhä enemmän muistuttaa tuberkuloosin hoidon historiaa. Ensiksi kokeillaan yksittäisiä lääkkeitä ja sitten yhdistelmiä. Mikrobi vastaa mutaatioilla, ja hoito joudutaan perustamaan resistenssimäärityksiin. Jos ei hoideta lainkaan, resistenssiäkään ei kehity. Se ei tietysti tuhansia Afrikassa immuunikatoon kuolevia paljoa lohduta. JAMA 1999;282: 1135-1141, 1177-1179

Matti Viljanen

Rakkosyövän neoadjuvanttihoito

Virtsarakon lihasseinämään kasvavan rakkosyövän hoidoksi ei kannata antaa solunsalpaajaa ennen leikkausta tai radikaalia sädehoitoa. Näin pääteltiin 976 potilasta käsittäneen satunnaistetun tutkimuksen lopputuloksena. Solunsalpaajia saaneilla tosin 3-vuotiseloonjääminen oli 5,5 % parempi kuin verrokeilla, ja ero säilyi samanlaisena ainakin viiteen vuoteen asti. Tutkijat olivat kuitenkin asettaneet kemoterapian rutiininomaisen käytön ehdoksi sen, että 3-vuotiseloonjäämisen pitäisi parantua vähintään 10 %. Tutkimuksessa käytettiin CMV-hoitoa (sisplatiini, metotreksaatti, vinblastiini), joten tätä tehokkaampia hoitoja siis kaivataan. Lancet 1999; 354:533-540

Heikki Joensuu

Vaihtoehtoja influenssan torjuntaan

Influenssaa voidaan estää tai lievittää rokotuksilla sekä lääkkeillä. Lääkevalikoima koostuu tavanomaisista oireenmukaisista lääkkeistä sekä amantadiinista ja uudesta, lähinnä oireilun kestoon vaikuttavasta tsanamiviirista. Rokotus on edelleen paras keino influenssan ehkäisyyn, mutta myös amantadiini sopii influenssa A:n estohoitoon.

Timo Klaukka

Syövästä mansikoihin...

Microarray on yksi geenien ja geenituotteiden tunnistuksen uusista, tehokkaista ja nopeista menetelmistä. Tutkimusmenetelmää voidaan soveltaa menestyksellä niin hedelmien kypsymisprosessien tutkimiseen, viruspatogeneesin ymmärtämiseen kuin pahanlaatuisten tautien tyypin selvittelyihin tulevaisuudessa.

Ravinto ja metabolinen oireyhtymä

Metabolisessa oireyhtymässä useat sepelvaltimotaudin ja aikuistyypin diabeteksen vaaratekijät esiintyvät samanaikaisesti. Sen osatekijöitä ovat lihavuus, vatsakkuus (suurentunut vyötärönympärys), kohonnut verenpaine, veren pienentynyt HDL-kolesterolin pitoisuus, suurentunut triglyseridien, glukoosin ja insuliinin pitoisuus sekä aikuistyypin diabeteksen esiintyminen lähisuvussa.

Katriina Kukkonen-Harjula

Diabeetikon ja ei-diabeetikon mikroalbuminuria

Diabeteksen pelätyin komplikaatio on nefropatia. Siihen liittyy lisääntynyt kardiovaskulaarinen morbiditeetti ja mortaliteetti. Noin 30 %:lle tyypin 1 diabeetikoista ja 25 %:lle tyypin 2 diabeetikoista kehittyy komplikaatio. Suomessa diabeettinen nefropatia on syynä noin kolmasosassa uusista dialyysihoitoa vaativista tapauksista. Jotta hoito jo varhaisessa vaiheessa voitaisiin kohdistaa potilaisiin, joilla komplikaation riski on suurin, on etsitty varhaisia merkkiaineita. Mikroalbuminuria on ehkä paras tällainen varoitusmerkki, ja lisäksi se on sydän- ja verisuonisairauden riskitekijä. Normaaliväestössä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat myös kohonnut verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus ja heikentynyt sokerinsieto. Näitä riskitekijöitä on yhdessä kutsuttu metaboliseksi oireyhtymäksi, jonka eräänä tärkeänä taustatekijänä pidetään insuliiniresistenssiä.

Carol Forsblom