78147 osumaa

Uusi kliininen löydös - sykkivät suonikohjut

Pienestä brittisairaalasta raportoidaan mielenkiintoinen ja opettavainen potilastapaus. 64-vuotias nainen hakeutui lääkäriin sykkivien suonikohjujen vuoksi. Potilaalla olikin molemmissa alaraajoissa suuret kohjut, jotka sykkivät sydämen tahtiin. Rouvan anamneesissa oli kuumereuman pohjalta mitraalivika ja mitraaliläppä oli vaihdettu 20 vuotta aikaisemmin. Tuolloin oli tehty sydänkatetrisaatio. Kirjoittajat arvelivat ensin, että potilaan suonikohjupulsaatio johtui valtimo-laskimofistelistä nivusalueella, mutta sellaisesta ei ollut kyse alueen kaikututkimuksen mukaan. Sen sijaan rouvalla oli maksa suurentunut 4 sormenleveyttä oikean kylkikaaren alle ja alaonttolaskimo ja maksalaskimot olivat laajentuneet. Ja kuinka ollakaan, kaulalaskimon syke oli korostunut ja sydämen kaikukuvauksessa nähtiin merkitsevä trikuspidaaliläpän vuoto.

Robert Paul

Rintasyövän liitännäishoidon aiheet laajenemassa

Rintasyöpäleikkauksen jälkeistä solunsalpaajahoitoa on suositeltu annettavaksi lähinnä vain sellaisille premenopausaalisille naisille, joilla syövän uusiutumisen vaara on ennustetekijöiden perusteella arvioituna suuri. Nyt tuore meta-analyysi kuitenkin kyseenalaistaa erityisesti ikäryhmää koskevan rajauksen. Meta-analyysi perustuu 69 satunnaistettuun tutkimukseen ja noin 30 000 potilaaseen, jotka rintasyöpäleikkauksen jälkeen joko saivat tai eivät saaneet solunsalpaajahoitoa.

Heikki Joensuu

Entakaponi - katekoli-O-metyylitransferaasin estäjä Parkinsonin taudin hoitoon

Entakaponi kuuluu uuteen lääkeaineryhmään, jonka vaikutus perustuu katekoli-O-metyylitransferaasientsyymin (COMT) estoon. Entakaponi on hyväksytty käytettäväksi ainoastaan yhdessä tavanomaisten levodopa/ benseratsidin tai levodopa/karbidopan kanssa Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla, joiden annos-vaikutuksen lopussa esiintyviä motorisia tilanvaihteluita ei ole saatu vakautettua. Näillä potilailla entakaponin on osoitettu lievittävän em. tilanvaihteluita ja pidentävän hyvän levodopavasteen (on-vaihe) kestoa. Entakaponia käytetään ottamalla yksi 200 mg tabletti (joka on ainoa saatavissa oleva tablettivahvuus) jokaisen levodopa-annoksen kanssa. Korkein suositeltu vuorokausiannos on 200 mg 10 kertaa päivässä, eli 2 000 mg päivässä. Entakaponi näyttää olevan prekliinisten ja kliinisten tutkimusten mukaan turvallinen, mutta tarkemmat arviot turvallisuudesta voidaan tehdä vasta, kun on saatu kokemusta suurien potilasryhmien hoidosta.

Tapani Keränen

Parkinsonin tauti ja sen lääkehoito 1997

Vuoden 1997 lopussa oli erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen rekisterissä 13 744 Parkinsonin tautia (numero 110) sairastavaa potilasta. Määrä kasvoi vuoteen 1993 saakka, minkä jälkeen uusien tapausten määrä kääntyi laskuun, jolloin myös oikeutettujen määrä rekisterissä pieneni vuosina 1994-96. Selitys laskusuunnalle on neuroleptien sivuvaikutuksena syntyneen parkinsonismin poisto oikeuksien saamisen kriteereistä vuonna 1994.

Timo Klaukka

Hermosolut uusiutuvat sittenkin

Tähän asti olemme eläneet käsityksessä, että hermosolut ovat samalla tavalla katoavaisia ja ainutlaatuisia kuin elämä itse. Se määrä hermosoluja, mikä meillä kullakin syntymänhetkellä on, on kaikki mitä saamme. Niiden varassa on elettävä ja niiden avulla tehtävä mitä elämässä tehtäväksi tulee. Kuin tarina Grimmin veljesten saduista. Tähän tarinaan on ollutkin helppo uskoa, sillä trauman tai sairauden vaurioittamat hermosolut eivät uusiudu eikä niitä ole tähän mennessä pystytty hoidonkaan avulla korvaamaan uusilla soluilla. Myöskään muistiin liittyvien toimintojen ja oppimisen ei tiedetä johtavan uusien hermosolujen syntymiseen vaan uusiin hermosolujen välisiin yhteyksiin ja olemassaolevien yhteyksien vahvistumiseen. Alemmilla eläinlajeilla, kuten linnuilla ja jyrsijöillä, hermosolujen uusiutuminen on tunnettu ilmiö, mutta ihmisen - kuten apinoidenkin - on ajateltu olevan näissä suhteissa muista eläinlajeista poikkeavia.

Uudet suomalaiset ravitsemussuositukset

Valtion ravitsemus-neuvottelukunnan uudet suomalaiset ravitsemussuositukset julkistettiin 15.10.98. Niiden keskeiset tavoitteet ovat tasapainoinen ravintoaineiden saanti, energian saannin ja kulutuksen tasapainottaminen, hiilihydraattien osuuden lisääminen, kovan rasvan käytön vähentäminen, natriumin saannin vähentäminen sekä alkoholin kulutuksen pitäminen kohtuullisena. Suositukset on tarkoitettu joukkoruokailun suunnitteluun, ravitsemusopetuksen perusaineistoksi sekä väestön ruoankäytön ja ravinnonsaannin arviointiin.

Antti Aro

Plasman Lp(a)-tasojen ei-geneettinen säätely

Lipoproteiini(a), Lp(a), muodostuu LDL-partikkelista, johon on liittynyt apoproteiini(a). Apo(a) on rakenteellisesti homologinen plasminogeenin, hyytymiä liuottavan plasmiinin esiasteen, kanssa. Veren Lp(a)-pitoisuus on noin 90 %:sesti apo(a)-geenin määräämä, eivätkä hypolipideemiset lääkkkeet, ruokavalio tai liikunta juurikaan vaikuta veren Lp(a)-tasoihin. Aterogeeninen ja trombogeeninen Lp(a) on useimmissa tutkimuksissa osoittautunut itsenäiseksi ja merkittäväksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijäksi. Aiempien tutkimusten mukaan Lp(a) > 300 mg/l, taso jonka prevalenssi on 20 % länsimaisessa väestössä, kaksinkertaistaa sydäninfarktin vaaran. Yhdessä kohonneen LDL-tason kanssa vaaran on arvioitu nousevan 5-kertaiseksi. Harvoina ei-geneettisinä tekijöinä alkoholin ja estrogeenin on osoitettu vaikuttavan edullisesti Lp(a)-tasoihin. Matalia Lp(a)-tasoja on todettu alkoholisteilla sekä postmenopausaalisen estrogeenikorvaushoidon (tablettihoito) aikana. Alkoholin kohtuukäytön ja toisaalta estrogeenin antomuodon vaikutukset Lp(a):an ovat kuitenkin selvittämättä. Niinikään näiden Lp(a)-tasoja laskeva mekanismi on tuntematon.

Marita Paassilta

Ultraviolettisäteily ja oksidatiivisen stressin välittämät vasteet ihossa ja solulinjoissa

Liiallinen ultraviolettisäteilylle (UV-säteily) altistuminen lisää kiistatta ihosyövän riskiä. UV-säteilyn karsinogeenisten vaikutusten on arveltu välittyvän ainakin osittain vapaiden happiradikaalien lisääntyneen tuotannon ja sitä seuraavan oksidatiivisen stressin kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää UV-säteilyn aiheuttamia muutoksia solunsisäiseen antioksidanttipuolustusjärjestelmään sekä sellaisiin signaalinvälitysjärjestelmiin, joita säätelee solunsisäinen hapetus-pelkistystasapaino. Tutkimus toteutettiin sekä viljellyillä solulinjoilla että ihmisen iholla in vivo.

Kirsi Isoherranen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat