Lääkäriliitolta uusi suositus: Terveydenhuollon johtaminen ja lääkärien virkanimikkeet

Lääkäriliiton hallitus on 19.11.98 hyväksynyt uuden terveydenhuollon johtamista ja lääkärien virkanimikkeitä koskevan suosituksen. Liitto katsoo, että sairaaloita ja terveyskeskuksia varten tulee luoda selkeät, asiantuntijuuteen pohjautuvat johtamisjärjestelmät, jotka edistävät palveluketjun tehokkuutta ja taloudellisuutta. Suosituksen tavoitteena on turvata potilaiden hyvä hoito sekä säilyttää terveydenhuollon toiminnallinen kokonaisuus. Koska potilaiden hoito perustuu lääkärien tekemiin päätöksiin ja lääkärit ovat terveydenhuollon korkeimmin koulutettu asiantuntijaryhmä, tulee jokaisen toimintayksikön johtajana toimia lääkäri.

Marit Henriksson

Ilmo Louhimo vetämään eläkeläislääkärien tilaisuuksia

Lääkäritalon auditorio oli täpösen täynnä seniorilääkäreitä 16.11.98, kun dosentti Jorma Sipponen luennoi mini-invasiivisesta sydänkirurgiasta ja Lääkäriliiton koulutuspäällikkö Hannu Halila kertoi lääkärien työllisyysnäkymistä ja koulutusasioista.

Pirkko Valtola Kunnallislääkärit ry:n puheenjohtajaksi

Kunnallislääkärit ry on vuosikokouksessaan 20.11.1998 yksimielisesti valinnut puheenjohtajakseen Pirkko Valtolan Mikkelistä kolme vuotta puheenjohtajana toimineen Hanna Salmenpohjan luovuttua tehtävästä.

Traumaperäisen stressihäiriön arvoitus Alkuperäisten oletusten ja myöhempien löydösten ristiriita

Äkillisestä järkytyselämyksestä eli traumaperäisestä stressihäiriöstä on julkaistu viime vuosina useita tutkimuksia, jotka korjaavat aiempia oletuksia. Yksiselitteistä kuvaa asiasta tosin ei vieläkään ole. Tuoreet tutkimukset osoittavat, ettei häiriö ole vaste stressiin, vaan pikemminkin poikkeuksellinen biologisten järjestelmien herkistyminen silloin, kun henkilöllä on haavoittuvuustekijöitä, jotka aiheuttavat ja vahvistavat stressihäiriön kehitystä. Kiistanalainen diagnoosi olisikin muotoiltava uudelleen. Traumaperäisen stressihäiriön käsite on kuitenkin luonut linjan stressin ja trauman vaikutusten tutkimiselle. Sillä on myös ollut sosiaalinen ja poliittinenkin vaikutus, joka on edistänyt paljon uhrien oikeuksien ja tarpeiden tunnustamista leimautumisen, väärinymmärryksen ja laiminlyönnin sijasta.

Matti Viukari

Kysymys Irma Pahlmanille ja Eero Vuoriselle

Luin suurella mielenkiinnolla Irma Pahlmanin ja Eero Vuorisen pääkirjoituksen Kuolevan potilaan oikeuksia kunnioitettava (SLL 30/98). Erittäin hyvä ja tarpeellinen kirjoitus, mutta eräs kohta siinä jäi askarruttamaan. Kirjoituksessa todettiin: Mikäli hoitotahto on vuosia vanha, eikä asiakirjassa ole nimikirjoituksen ja päiväyksen muodossa merkintöjä asiakirjan voimassaolon jatkuvuudesta, on lääkärin vaikea vakuuttua sen pätevyydestä.

Jane Tuovinen

Vastaus Jane Tuovisen kysymykseen

Tuovisen ajattelu lähtee jäämistöoikeudellisesta testamenttiasiakirjasta. Analogioiden hakeminen jälkisäädöksen eli testamentin (perintökaaren luvut 9-14 ja 22) taholta saavuttaa nopeasti rajansa. Seuraavassa tärkeimpiä syitä:

Irma Pahlman, Eero Vuorinen

Selittääkö kansanluonne kännin?

Kännykän vallankumouksellista leviämistä Suomessa se ei ainakaan selitä poliittisen historian tutkijan mukaan (dosentti Martti Häikiön kolumni, SLL 32/98). Tunnettuahan on, että me suomalaiset ryyppäämme paljon väkeviä. Samoin se, että siihen on erityisen pakottava tarve ulkomailla, missä itsetuntomme joutuu koetukselle. Koetukselle se kyllä usein joutuu kotimaassakin, jolloin känni usein pelkistää kilpailijan hakattavaksi tai ihan tapettavaksikin. Muuten nöyryytys olisi sietämätön. Kansanluonnettako?

Martti Siirala

Siiralalle yhteisöpatologiasta

Kiitän psykiatri Martti Siiralaa kiinnostavista jatkoajatuksista teokseni Alkuräjähdys. Radiolinja ja Suomen gsm-matkapuhelintoiminta 1988-1998 tiimoilta. Siirala haluaa puolustaa kansanluonteen käyttämistä tieteellisenä selitysperustana. Hän selittää suomalaisten ryyppäämisen pakottavalla tarpeella, itsetunnon joutumisella koetukselle ja nöyryytyksellä. Mitä tieteelliseksi katsottavia perusteita näille selityksille löytyy? Olisi hyvin kiinnostavaa kuulla jonkun alkoholismin tutkijan näkemyksiä siitä, voidaanko millään todistettavalla tavalla väittää, että suomalaiset ryyppäävät muista poikkeavasti?

Martti Häikiö

Viekää romunne pois!

Lisäyksenä tietojärjestelmästä kirjoittaneen Simo Pietilän artikkeliin (SLL 32/98) saanen kertoa eräästä aiheeseen liittyvästä kokemuksesta jo ennen 1970-lukua. Sain 1960- luvun alussa NIH:ltä vaativan asiantuntijakäsittelyn suositteleman kolmivuotisen apurahan. Ehtoihin kuului puolivuotiset raportit töitten edistymisestä. Meillä oli jo silloin automaattinen isotooppianalysaattori monien muiden uusien laitteiden ohella. Informaatiota kertyi niin paljon ja nopeasti, ettemme kyenneet niitä silloisin laskulaittein hallitsemaan. Pyysin yliopistomme atk-asiantuntijoita avuksemme ja lopulta ulkopuolisia hoitamaan asia. Näiden hidastelun jälkeen kysyin, kuka heidän yrityksessään vastasi alan kehittämisestä. Soitin hermostuneena asianomaiselle ja kehoitin heitä viemään romunsa pois ja paneutumaan kunnolla asiaan.

Kaarlo Hartiala

Vapaus vai kollegiaalisuus?

Suomen Lääkärilehdessä (30/98) dosentti Mirja Kalliopuska tekee syvällisen retken lääkäreiden empatiamaailmaan ja ylilääkäri Ulla Mattelmäki-Rimpelä selvittää hankalan lääkärin luonnekuvaa. Kiitokset heille. Mutta, mutta... Missä viipyy vastaus kysymykseeni lääkärin velvollisuudesta pyytää anteeksi potilaalta?