Kysymys Irma Pahlmanille ja Eero Vuoriselle

Luin suurella mielenkiinnolla Irma Pahlmanin ja Eero Vuorisen pääkirjoituksen Kuolevan potilaan oikeuksia kunnioitettava (SLL 30/98). Erittäin hyvä ja tarpeellinen kirjoitus, mutta eräs kohta siinä jäi askarruttamaan. Kirjoituksessa todettiin: Mikäli hoitotahto on vuosia vanha, eikä asiakirjassa ole nimikirjoituksen ja päiväyksen muodossa merkintöjä asiakirjan voimassaolon jatkuvuudesta, on lääkärin vaikea vakuuttua sen pätevyydestä.

Jane Tuovinen

Vastaus Jane Tuovisen kysymykseen

Tuovisen ajattelu lähtee jäämistöoikeudellisesta testamenttiasiakirjasta. Analogioiden hakeminen jälkisäädöksen eli testamentin (perintökaaren luvut 9-14 ja 22) taholta saavuttaa nopeasti rajansa. Seuraavassa tärkeimpiä syitä:

Irma Pahlman, Eero Vuorinen

Selittääkö kansanluonne kännin?

Kännykän vallankumouksellista leviämistä Suomessa se ei ainakaan selitä poliittisen historian tutkijan mukaan (dosentti Martti Häikiön kolumni, SLL 32/98). Tunnettuahan on, että me suomalaiset ryyppäämme paljon väkeviä. Samoin se, että siihen on erityisen pakottava tarve ulkomailla, missä itsetuntomme joutuu koetukselle. Koetukselle se kyllä usein joutuu kotimaassakin, jolloin känni usein pelkistää kilpailijan hakattavaksi tai ihan tapettavaksikin. Muuten nöyryytys olisi sietämätön. Kansanluonnettako?

Martti Siirala

Siiralalle yhteisöpatologiasta

Kiitän psykiatri Martti Siiralaa kiinnostavista jatkoajatuksista teokseni Alkuräjähdys. Radiolinja ja Suomen gsm-matkapuhelintoiminta 1988-1998 tiimoilta. Siirala haluaa puolustaa kansanluonteen käyttämistä tieteellisenä selitysperustana. Hän selittää suomalaisten ryyppäämisen pakottavalla tarpeella, itsetunnon joutumisella koetukselle ja nöyryytyksellä. Mitä tieteelliseksi katsottavia perusteita näille selityksille löytyy? Olisi hyvin kiinnostavaa kuulla jonkun alkoholismin tutkijan näkemyksiä siitä, voidaanko millään todistettavalla tavalla väittää, että suomalaiset ryyppäävät muista poikkeavasti?

Martti Häikiö

Viekää romunne pois!

Lisäyksenä tietojärjestelmästä kirjoittaneen Simo Pietilän artikkeliin (SLL 32/98) saanen kertoa eräästä aiheeseen liittyvästä kokemuksesta jo ennen 1970-lukua. Sain 1960- luvun alussa NIH:ltä vaativan asiantuntijakäsittelyn suositteleman kolmivuotisen apurahan. Ehtoihin kuului puolivuotiset raportit töitten edistymisestä. Meillä oli jo silloin automaattinen isotooppianalysaattori monien muiden uusien laitteiden ohella. Informaatiota kertyi niin paljon ja nopeasti, ettemme kyenneet niitä silloisin laskulaittein hallitsemaan. Pyysin yliopistomme atk-asiantuntijoita avuksemme ja lopulta ulkopuolisia hoitamaan asia. Näiden hidastelun jälkeen kysyin, kuka heidän yrityksessään vastasi alan kehittämisestä. Soitin hermostuneena asianomaiselle ja kehoitin heitä viemään romunsa pois ja paneutumaan kunnolla asiaan.

Kaarlo Hartiala

Vapaus vai kollegiaalisuus?

Suomen Lääkärilehdessä (30/98) dosentti Mirja Kalliopuska tekee syvällisen retken lääkäreiden empatiamaailmaan ja ylilääkäri Ulla Mattelmäki-Rimpelä selvittää hankalan lääkärin luonnekuvaa. Kiitokset heille. Mutta, mutta... Missä viipyy vastaus kysymykseeni lääkärin velvollisuudesta pyytää anteeksi potilaalta?

Opas pohjoismaisille lihavuuden torjujille

Lihavuus on jatkuvasti kohentanut asemiaan niin ammattiauttajien kuin maallikoidenkin huomion kohteena. Tämä johtuu osin perustietämyksen ripeästä lisääntymisestä, mutta myös tämän oleellisen kansanterveysongelman jatkuvasta yleistymisestä. Vaikka lihavuuden määrittely ei aina onnistu kaikkia tyydyttävällä tavalla, ollaan nykyisin yksimielisiä sen terveyttä vaarantavista seuraamuksista. Terveydenhuollon koulutuksessa lihavuus on usein kuitenkin ajautunut vain toissijaiseen rooliin muiden näyttävämpien ongelmakokonaisuuksien sivustalla. Tämä ensimmäinen pohjoismainen lihavuusoppikirja pyrkii osaltaan korjaamaan tätä puutetta ja tähtää tavoitteeseen, jonka mukaan sitä suositellaan paitsi lääkärikoulutukseen myös muille terveyssektorin opiskelijoille ja valistuneille maallikoille.

Antti Reunanen

Elinkautisen oppijan opas

Monien mielestä näyttöön perustuva terveydenhuolto (NPTH) on tulevan vuosituhannen tieteellinen ja ammatillinen perusta; jotkut taas kuulevat siinä vanhoja käsitteitä uudella slangilla. Oli miten oli, tämä ajattelumalli on jo alkanut vaikuttaa käytännön työtapoihimme. NPTH:n oppi- ja käsikirjoja sekä tieteellisiä lehtiä on saatavilla jo monille erityisaloille. Perusterveydenhuollon epidemiologia ja muut ominaispiirteet - jatkuva hoitosuhde, valppaan seurannan taitava käyttö, medisiinan lisänä sosiologian, sielunhoidon ja mytologiankin taitojen tarve - vaativat näyttöpohjaisen päätöksenteon turvaksi joitakin omia ratkaisuja. Tämä käytännönläheinen kirja sopii oivallisesti perusterveydenhuollon ja sen tiimien tarpeisiin.

Marjukka Mäkelä

Kardiologia tieteellisen näytön valokeilassa

Tieteelliseen näyttöön perustuva lääketiede on nykypäivän tunnussana. Kontrolloitujen hoitokokeilujen ja meta-analyysien alalla kunnostautunut professori Salim Yusuf, jonka toimipaikkana on nykyään McMaster University, Hamilton, Kanada, on yhdessä neljän muun kansainvälisesti tunnetun kollegansa kanssa toimittanut ensimmäisen oppikirjan, jossa sydän- ja verisuonisairauksien diagnostiikkaa, ehkäisyä ja hoitoa tarkastellaan tieteellisen näytön valossa. Toimittajien lisäksi kirjoitustyöhön on osallistunut kaikkiaan 126 kirjoittajaa eri puolilta maailmaa.

Kalevi Pyörälä

Kirjauutuuksia

Churchill Livingstone 1998. ISBN 0-443-05587-4. Sidottu, 258 sivua. 1 255 mk.