78147 osumaa

E. coli tekee itse reseptorinsa

Escherichia colin käyttämiä reseptoreita on etsitty nisäkässolujen pinnalta vuosikausia turhaan. Kanadalaisten tutkijoiden saamien tulosten mukaan näyttää ilmeiseltä, että reseptoreita on haettu väärästä paikasta. Enteropatogeeninen E. coli (EPEC) tuottaa 78 kilodaltonin suuruista proteiinia, jonka se ruiskuttaa kohdesoluun. Proteiini palaa solun pinnalle fosforylaation seurauksena kooltaan kasvaneena ja bakteeri tarttuu siihen lujalla sidoksella. Ruiskutusvaiheessa E. coli pysyttelee solussa kiinni koukkumaisten piluksiensa avulla.

Matti Viljanen

Kasvutekijä diabeettiseen jalkainfektioon?

Granulosyyttikasvutekijää (G-CSF) on totuttu käyttämään pääasiassa lietsomaan valkosolutuotantoa hematologisilla potilailla, joilla se on heikkoa. Tämä kasvutekijä vaikuttaa kuitenkin edullisesti myös valkosolujen toimintaan, mikä on arvokas asia immuunipuutteisilla potilailla, joilla immuunipuutteeseen usein liittyy myös granulosyyttien toiminnan heikkous. Diabetes aiheuttaa jonkinasteisen immuunipuutteen. Diabeettisessa jalkahaavaumassa on mm. todettu, että haavauma-alueen runsas glukoosi tukahduttaa granulosyyttitoimintaa. Granulosyyttikasvutekijä hätyyttää luuytimestä valkosolut niin nuorina, että ne kestävät myös hyperglykemian aiheuttaman uhkan.

Robert Paul

El Nino, katastrofit ja globaalinen vastuu

Tyynessä valtameressä, Perun rannikolla uiskentelee Octopuksenkin sukulaisia. Tällä alueella väestö on jo vuosisatoja sitten huomannut määrävälein toistuvan luonnonilmiön: Loppuvuotta kohti mentäessä, joulun ja uuden vuoden aikoihin (Hyvää Uutta Vuotta koto-Suomeenkin, muuten) ilmasto lämpiää poikkeuksellisen paljon. Sepä mukavaa, perulaiskansa ajatteli. Kenties tämä liittyy erään joulun aikoihin vietettävän maailmankuulun poikalapsen tulemiseen, josta syystä perulaiskansa antoikin ilmiölle nimen El Nino, poikanen.

Alkoholin vieroitusoireet ja sydänlääkkeet

Pitkäaikaisen alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen kehittyy alkoholiriippuvaiselle henkilölle yleensä vieroitusoireita, joiden kirjoon kuuluvat myös kardiovaskulaariset oireet. Vieroitusoireille ovat ominaisia nopeat neurohumoraaliset muutokset. Siten nämä muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakologisiin vasteisiin sekä farmakokinetiikkaan. Mahdollisista vieroitusoireiden ja lääkeaineiden välisistä interaktioista on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa, ja sydänlääkkeitä koskevat tiedot puuttuvat kokonaan.

Seppo Kähkönen

Deksmedetomidiinin soveltuvuus anestesiaan

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat alfa2-adrenergiset agonistit, joista klonidiini lienee tunnetuin, herättäneet runsaasti mielenkiintoa humaanianestesiologiassa. Eläinlääketieteessä alfa2-agonisteja (mm. ksylatsiinia ja detomidiinia) on käytetty sedaation ja analgesian aikaansaamiseen jo 1970-luvulta lähtien, vaikka vasta 1980-luvun alussa niiden vaikutuksen todettiin välittyvän sentraalisten alfa2-reseptorien kautta. Väitöskirjatyössä tutkittiin uutta, spesifistä alfa2-adrenergista agonistia, deksmedetomidiinia, joka on kokonaan suomalainen alkuperäissynteesi. Toistaiseksi deksmedetomidiini ei ole vielä markkinoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää deksmedetomidiinin analgeettista vaikutusta sekä soveltuvuutta anestesian esilääkkeeksi erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä.

Marja-Leena Jaakola

Lihasrelaksanttien yhteisvaikutukset inhalaatioanesteettien kanssa

Balansoidussa yleisanestesiassa käytetään samanaikaisesti useita eri lääkeaineita. Anestesia aikaansaadaan useimmiten laskimoon annetulla lyhytvaikutteisella barbituraattijohdoksella tai propofolilla ja anestesian ylläpitoon käytetään tavallisimmin typpioksiduulin ja inhalaatioanesteetin seosta, analgesia aikaansaadaan opioideilla ja lihasrelaksaatio tarvittaessa lihasrelaksanteilla. Inhalaatioanesteettien tiedetään voimistavan lihasrelaksanttien vaikutuksia; yhteisvaikutuksen voimakkuus riippuu sekä käytetystä lihasrelaksantista että inhalaatioanesteetista. Aikaisemmissa tutkimuksissa tätä yhteisvaikutusta on kvantitoitu lähinnä määrittämällä lihasrelaksanttien ED50-arvoja erisyvyisissä inhalaatioanestesioissa. Käytettäessä keskipitkä- ja lyhytvaikutteisia lihasrelaksantteja tasaisin vaikutus saadaan kuitenkin aikaan annostelemalla niitä jatkuvana infuusiona. Infuusiota käytettäessä voidaan yhteisvaikutustutkimukset tehdä ns. steady-state-vaiheen aikana ja myöskin yhteisvaikutuksen aikariippuvuutta voidaan selvittää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitoida erisyvyisten inhalaatioanestesioiden vaikutusta keskipitkä- ja lyhytvaikutteisten lihasrelaksanttien infuusiotarpeeseen.

Maija Kansanaho

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat