Miksi reseptipakkoa ei voida purkaa?

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin influenssarokoterumba alkaa. Riskiryhmien rokotus on järjestetty mahdollisimman kivuttomasti, lääkärin osuus jää varsin vähäiseksi. Sen sijaan riskiryhmiin kuulumattomat rokotetta haluavat potilaat joutuvat kääntymään lääkärinsä puoleen saadakseen rokotteen. Monin paikoin kehitellään aiempaa hiotumpia järjestelmiä, jotta reseptipakko haittaisi mahdollisimman vähän omalääkärin toimintaa. Reseptejä allekirjoitellaan pinoittain valmiiksi, ja niitä jakaa milloin mikin henkilöstöryhmä. Vielä ei tietääkseni missään ole reseptejä laitettu terveysaseman seinälle koukkuun ja viereen lappua: ota tästä. Jos ja kun kenenkään resurssit eivät riitä kaikkien halukkaiden rokotustarpeen arviointiin ja asiasta neuvotteluun, vaan useimmissa paikoissa reseptipakko kierretään jotenkuten, ihmettelen, miksi reseptipakkoa ei voida purkaa.

Pirkko Sainio

Lääkelaitoksen vastaus

Kysyjä käsittelee ajankohtaista asiaa sekä vuodenajan että Suomen ja EU:n lääkevalvonnan kannalta. EU:n jäsenvaltioiden kesken on sallittu kansallisia eroja luokiteltaessa lääkevalmisteita vain lääkemääräyksellä saataviin tai ilman lääkemääräystä toimitettaviin. Direktiivi (92/26/EEC, artikla 3) antaa perusteet, milloin lääkevalmisteen tulee olla vain lääkemääräyksellä saatavissa. Jos myyntiluvan hakija tai myyntiluvan haltija haluaa lääkkeen itsehoitoon tai haluaa muuttaa jo käytössä olevan valmisteen toimittamisehtoja, niin hakijan tulee hakemuksessaan ja sen liitteissä perustella ja osoittaa, etteivät kyseiset reseptistatuksen vaatimukset koske heidän valmistettaan. Käsiteltävänä on siis useimmiten lääkeyrityksen tai heidän asiamiehensä aloitteesta tapahtuva toimitusehtoihin kohdistuva hakemus lääkevalvontaviranomaiselle. Kuitenkin myös Lääkelaitos voi omasta aloitteestaan käsitellä ja päättää reseptiehdoista suuntaan taikka toiseen.

Olavi Tokola

Kohonneen verenpaineen hoito raskausaikana

Risto Erkkola kirjoitti ansiokkaasti otsikon tärkeästä aiheesta (SLL 27/97). Hoitoperiaatteissa mainittiin kuitenkin dieettihoidosta melko lakonisesti liiallisen suolankäytön ilmeisesti pahentavan tilannetta (siis hypertensiota raskauden aikana), mutta normaalin suoladieetin rajoittaminen ei ilmeisesti ole tarpeen. Tätä kannanottoa ei yksilöidymmin tai kirjallisuusviittein perusteltu.

Jaakko Kivisaari

Vastaus edelliseen

Kiitän tilaisuudesta vastata kollega Kivisaaren tiedusteluun. Raskaus kuluttaa noin 900 mmol eli noin 25 ylimääräistä grammaa natriumia. Tästä määrästä sikiö käyttää tarpeisiinsa vajaan kolmanneksen, lapsivesi, istukka, kasvava kohtu ja lisääntyvä elimistön vesimäärä loput. Vesimäärän lisääntymisen vuoksi seerumin natriumpitoisuus laskee 140 mmol:sta noin 137 mmol:iin. Lisääntyvä progesteronitaso aiheuttaa aldosteronin vastaisen natriureesin. Tärkein natriumia retentoiva tekijä raskauden aikanakin lienee aldosteroni, jonka määrä nousee loppuraskautta kohti jopa 20-kertaiseksi ei-raskaudenaikaan verrattuna. Normaali natriumin määrä ravinnossa on noin 90-200 mmol/vrk, korkeana määränä voitaisiin pitää esimerkiksi 350-1 500 mmol/vrk (1 g = 43 mmol) ja rajoitettuna esimerkiksi 60 mmol/vrk.

Risto Erkkola

Pitäisiköhän suuntaa muuttaa?

Väestövastuu on jossain vaiheessa saattanut olla ihan hyvä asia. Voi kuitenkin olla, että sille on käymässä kuten keskitetyille ammattiliitoille muutenkin: aika on ajanut niiden ohi. Olen nyt katsellut mitä Paperiliitossa tapahtui ja nähnyt nämä ihmiset läheltä. Arvostan heitä ja pidin heistä. Onko väestövastuu lopultakaan muuta kuin Suomeen tuotu sosialistisen maaorjuuden muoto? Kun olen pyrkinyt siitä eroavaisiin ratkaisuihin, olen törmännyt mitä uskomattomimpiin asenteisiin ja hankaluuksiin. Järjestelmälle, ja sen uskollisille edustajille, on tietysti hankalaa, jos joku asettaa vallitsevat olot kyseenalaiseksi.

Yrjö Saarikoski

Kommentti Rorschach- keskusteluun

Ilonen-Furman-Suomela kolmikon inttäminen Rorschach-testin validiteetista ja realiabiliteetista sen eri sovelluksissa tuo mieleen sananlaskuja (SLL 27/97). Niistä sananlaskuista on psykiatriassa ainakin ollut se hyöty, että tutkimuksella niitä on voitu osoittaa usein tosiksi (erään emeritusprofessorin suosikkivertaus). Tällä erää "niin on jos siltä näyttää" UKK-tyyliin toisaalta, "kunnia menee, mutta maine kasvaa" toisaalta. Kolmaalta haluan selventää sen, että inttäminen Lääkärilehden palstoilla nyt nähtyyn tapaan ja tyyliin ei ymmärrysvajavaista lukijakuntaa välttämättä rakentavasti asiassa ylösrakenna.

Antti Liikkanen

Jakob Karberg - oululainen apteekkari

Jakob Karberg (1730-1782) oli ratsutilallisen poika Vihdin pitäjän Kaharlan kylästä. Hänen isänsä oli kaikesta päätellen valistunut ja varakas mies, joka lähetti kaikki kolme poikaansa oppilaaksi Helsingin triviaalikouluun. Jakob Karberg, pojista keskimmäinen, päätti ryhtyä apteekkialalle. Hän oli oppilaana ensin Helsingissä apteekkari Johan Magnus Tingelundin luona vuodesta 1749 ja sen jälkeen apteekkari Lars von Mellin luona Turun uudessa eli akatemian apteekissa, joka oli avattu vuonna 1757.

Arno Forsius

On aika äänestää!

Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalien ehdokkaat on nyt asetettu. Ehdokaslistojen yhdistelmä julkaistaan tässä numerossa. Äänestysmateriaali tulee jokaiselle lääkärille liitosta suoraan postitse. On aika äänestää!

Taito Pekkarinen

Migreenin hoito raskauden ja imetyksen aikana

Migreeni helpottuu yleensä raskauden aikana. Näin ei kuitenkaan käy aina, vaan joillakin se pahenee ja jotkut voivat saada ensimmäisen migreenikohtauksensa juuri raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Tähän kirjoitukseen on koottu nykykäsityksen mukaiset migreenin hoitomahdollisuudet raskauden ja imetyksen aikana.

Tuija Heikkinen

Alle 5-vuotiaiden lasten laktoosi-intoleranssi on harvinainen

Alle viisivuotiailla lapsilla lehmänmaidosta johtuvien vatsavaivojen syynä on useimmiten maitoallergia, joka valtaosassa tapauksista paranee leikki-iässä. Harvemmin maitoon liittyvät vaivat johtuvat muun sairauden, kuten keliakian aiheuttamasta ohutsuolen nukan vauriosta, joka vähentää ohimenevästi laktaasiaktiivisuutta. Pienillä lapsilla ei yleensä esiinny ensimmäisten ikävuosien aikana primaaria laktoosi-intoleranssia, lukuun ottamatta harvinaista synnynnäistä laktaasin puutetta.

Sirpa Räsänen, Anneli Martikainen, Timo Örmälä, Kari Launiala