Kuoleman nimettömät huoneet - pahuudella pyyhkii hyvin

Pimeyden, tietämättömyyden ja välittämättömyyden totalitarismi kahlitsee suut ja sokeuttaa silmät. Globaalisti, ei vain Kiinassa. Talous painaa vaa'assa raa'asti ihmisoikeuksia. Onko Telluksemme koskaan ollutkaan "humanistinen", vai ovatko ihmisyys ja oikeudenmukaisuus vain houreisen vähemmistön, "eliitin", arvo? Ja massoihin sovellettuna delusionääri harha?

Kunnanlääkäristä väestövastuulääkäriksi

Suomalainen perusterveydenhuolto pohjautui vuoteen 1972 saakka kunnanlääkärijärjestelmään. Näitä aikoja muistellaan monasti lääkärien keskuudessa vanhoina hyvinä aikoina. Tällöin kuitenkin unohdetaan ne syyt, joiden takia järjestelmää lähdettiin kehittämään. Uudella järjestelmällä pyrittiin muun muassa takaamaan tasa-arvoiset palvelut eri puolille maata ja vähentämään kunnanlääkärien joskus hyvinkin kohtuuttomia työmääriä ja työsidonnaisuuksia.

Mikko Kangas, Anne Santalahti

Från kommunalläkare till husläkare

Kommunalläkarväsendet bildade fram till år 1972 grunden för primärvården i vårt land. Läkarna minns ofta denna period som den gamla goda tiden, men förbiser då skälen till att det gamla systemet började byggas ut till någonting nytt. Syftet med folkhälsolagen var att trygga ett jämlikt utbud av hälso- och sjukvård i olika delar av landet och samtidigt minska kommunalläkarnas ofta orimligt stora arbetsbörda och arbetsbundenhet.

Tahdistinhoito kehittyy nopeasti

Sydämen pysyvä tahdistinhoito on muuttunut 10-20 viime vuoden aikana. Tahdistimien valintamahdollisuudet ovat oleellisesti lisääntyneet, ja nykyään voidaan yhä useammin valita kullekin potilaalle paras mahdollinen tahdistustapa siten, että se vastaa sydämen mahdollisimman normaalia sähköistä ja hemodynaamista tilaa.

Heikki Huikuri, Lauri Toivonen

Pysyvän tahdistinhoidon aiheet

Pysyviä sydämentahdistimia on käytetty sydämen harvalyöntisyyden hoitoon jo yli neljännesvuosisadan ajan. Valtaosassa tapauksissa tahdistimen asentamisen aiheena on joko sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiojohtumisen eriasteinen hidastuminen tai estyminen eli eteis-kammiokatkos. Usein potilaalla on piirteitä molemmista tautitiloista. On mahdollista, että tahdistinhoidolla ei voida parantaa potilaan ennustetta lukuun ottamatta potilaita, joilla on täydellinen eteis-kammiokatkos. Silti oikealla tahdistuksella voidaan vaikuttaa potilaan sairastavuuteen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Olli Anttonen

Tahdistustavan valinta

Oikein valittu sydämentahdistin parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus myös ennustetta. Eteis-kammiosynkronialla näyttää olevan erityisen suuri merkitys tahdistinpotilaiden hyvinvoinnille, ja sitä tulisi tahdistinhoidossa tavoitella aina, kun potilaalla ei ole pysyvää eteisvärinää.

Jaakko Eränen

Tahdistinpotilaan ongelmat seuranta-aikana

Tahdistinpotilaille saattaa ilmaantua monentyyppisiä ongelmia sekä varhaisvaiheessa, alle kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta, että myöhemmin. Nämä erityisongelmat on tärkeää tunnistaa, jotta potilaat saadaan asianmukaiseen hoitoon. Tahdistimen toimintaan liittyvät äkilliset häiriötilat voidaan yleensä diagnosoida EKG:n, thoraxröntgenkuvan ja tahdistimen mittausten perusteella.

Heikki V. Huikuri

Tahdistinten ohjelmointi

Nykyiset tahdistimet säädetään asennusvaiheessa niin, että ne mahdollisimman täydellisesti korjaavat sydämen toiminnan puutteet. Säätöjä joudutaan myöhemmin muuttamaan esimerkiksi vajaatoiminnan vaikeutuessa, tai jos potilaalle ilmaantuu eteisperäisiä rytmihäiriöitä. Myös laitteen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa uudelleen ohjelmoinnin tarvetta.

Lauri Toivonen

Tahdistinpotilaan seuranta

Tahdistinpotilaan seurannasta ei ole ollut kotimaista suositusta. Sairaaloiden käytäntö on muotoutunut vuosien kuluessa vastaamaan tarvetta. Tahdistinten valmistajien ohjeet ja kansainvälinen käytäntö ovat osaltaan muokanneet toimintalinjoja. Käytäntö Suomen sairaanhoitopiireissä on kuitenkin varsin yhtenäinen: seuranta on keskitetty yhteen sairaalaan. Poikkeus tästä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jossa yksinkertaisten tahdistinmallien seuranta on siirretty terveyskeskuksiin.

Matti Arstila

Sydämentahdistuksen ulkoiset häiriölähteet

Ulkoisilta sähköhäiriöiltä täysin suojattua sydämen tahdistusjärjestelmää ei voida rakentaa. Kun häiriöalttius tiedetään ja järjestelmän käyttäytyminen tunnetaan, voidaan tällaisissa tilanteissa valita potilaalle sopiva laite ja toisaalta tukea järjestelmän turvallisuutta rajatapauksissa. Tilanteita, joissa tahdistin voisi pysyvästi vioittua, ei synny muuten kuin sairaalassa tehtävissä toimenpiteissä. Sairaalassa tahdistin on otettava huomioon kaikissa invasiivisissa toimenpiteissä ja lisäksi ainakin magneettikuvauksessa, sädehoidossa, sähköisessä rytminsiirrossa, kivenmurskaushoidossa sekä käytettäessä fysiatrisia hoitolaitteita tahdistusalueella. Diatermian käyttö on ehkä selvin vaara tahdistinpotilaalle.

Markku Linnaluoto