Appendektomiakin laparoskooppiteitse?

Satunnaistetut, prospektiiviset ja kernaasti sokkona tehdyt tutkimukset ratkaisevat uuden menetelmän paremmuuden tai huonommuuden aiempiin menetelmiin nähden. Kirurgiassa ei aina ole mahdollista tehdä tutkimuksia kaksoissokkoperiaatteella, eikä tämä onnistu, kun verrataan laparoskooppisia leikkauksia avoimiin leikkauksiin. Silti näitä menetelmiä tulee verrata mahdollisimman objektiivisesti.

Onko IgA-nefropatia Haemophilus parainfluenzaen aiheuttama?

IgA-nefropatia on varsin yleinen munuaistauti, ja sitä on pitkään pidetty jonkin infektiotaudin komplikaationa. Provosoivaa antigeenia on etsitty virusten, bakteerien ja ruoka-aineiden joukosta.

Inhalaatiosteroidi ei aiheuta kaihia

Peroraalinen kortikosteroidihoito aiheuttaa ennen pitkää kolmasosalle käyttäjistä harmaakaihin. Entä inhalaatiosteroidit?

Tietokonetomografia flunssan diagnostiikassa

Amerikkalainen tutkijaryhmä selvitti limakalvojen muutoksia flunssapotilaiden ylemmissä hengitysteissä tietokonetomografialla. Yllättäen nenän sivuonteloissa havaittiin suurimmalla osalla potilaista poikkeamia. Tutkituista 31 potilaasta 87 %:lla oli poikkeava löydös maksillaarionteloissa. Etmoidaalialueella kahdella kolmasosalla oli epänormaali löydös.

Uusimmat rekisteröidyt kefalosporiiniantibiootit

Lääkelaitos on hiljattain myöntänyt myyntiluvan kolmelle uudelle kefalosporiiniryhmän antibiootille. Kefpiromi (Cefrom 500 mg, 1 g ja 2 g injektio/infuusiokuiva-aine) ja kefepiimi (Maxipime 0,5 g, 1 g ja 2 g injektio/infuusiokuiva-aine) ovat parenteraaliseen käyttöön tarkoitettuja yhdisteitä. Kefetamettipivoksiili (Globocef 250 mg, 500 mg tabl. ja 50 mg/ml rakeet mikstuuraa varten) on kolmannen polven peroraaliseen käyttöön tarkoitettu yhdiste.

Miten suhtautua uusiin kefalosporiineihin

Vuotta 1994 on kulunut vasta muutamia viikkoja, kun Suomessa on ehditty jo rekisteröidä kolme uutta kefalosporiinivalmistetta. Liityttyämme Euroopan talousalueeseen suomalaiset saanevat pysyvästikin tottua entistä nopeammin laajenevaan lääkevalikoimaan.

Pentti Huovinen, Jukka Lumio

Kliininen ravitsemustiede tulevaisuudessa Molekyylitason ravitsemustutkimusta sairauksien hoitoon?

Adelaidessa, Australiassa 26.9.-1.10.93 pidetyssä kansainvälisessä ravitsemuskongressissa esiteltiin perinteisten ravitsemusaiheiden lisäksi tutkimustuloksia ravinnon ja perimän välisistä vuorovaikutuksta sekä molekyylitason ravitsemuksesta (molecular nutrition). Kokouksessa todettiin, että kliinisessä ravitsemustutkimuksessa tulee entistä enemmän käyttää molekyylibiologian menetelmiä ravitsemusongelmien ratkaisemiseksi.

Seppo Salminen, Hannu Mykkänen

Diabeetikoiden hoito Suomessa

Tutkimuksessa selvitettiin diabeetikoiden avo- ja sairaalahoitoa ja niiden sairaanhoitopiireittäistä alueellista vaihtelua. Lisäksi selvitettiin työikäisten diabeteksen sairaalahoidon käytön alueelliseen vaihteluun vaikuttavia tekijöitä. Samoin tutkittiin eri tavoin toimivien diabeteksen hoito-organisaatioiden vaikutusta diabeetikoiden hoitotasapainoon ja hoidon laatuun.

Pikkulasten maitoallergiat

Pikkulasten maitoallergian taustalla olevat immunologiset mekanismit ovat lukuisista tutkimuksista huolimatta epäselvät. Tästä johtuen maitoallergia on edelleen sekä kliininen, diagnostinen että hoidollinen ongelma. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten maitoallergian eri kliinisiä muotoja välittäviä immunologisia mekanismeja. Potilaille tehtiin sairaalassa kliininen maitoaltistus, jonka yhteydessä selvitettiin elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Altistuksessa maitoallergisiksi epäillyille lapsille annettiin kahden vuorokauden aikana 1-200 ml:n maitoannoksia aloittaen pienistä määristä, ja mikäli oireita ei kehittynyt, annoksia nostettiin. Altistus lopetettiin heti, kun lapsella todettiin oireita. Tutkimuspotilaita seurattiin 4-18 kuukauden ajan, jonka jälkeen heille tehtiin uusintamaitoaltistus mahdollisen kliinisen toipumisen toteamiseksi. Samalla selvitettiin myös puolustusjärjestelmän toiminnassa tapahtuvia muutoksia kliinisen toipumisen yhteydessä.

Lasten vakavien infektiotautien diagnostiikka kehitysmaissa

Diagnostisten apukeinojen puute vaikeuttaa muutoinkin vaativaa lasten vakavien infektiotautien diagnostiikkaa ja hoitoa kehitysmaissa. Tilanteen helpottamiseksi olisi tärkeää, että käyttöön saataisiin yksinkertaisia, mutta tarkkoja laboratoriokokeita, joita jo vähäisen koulutuksen saanut henkilökunta voisi hyödyntää. Jotta laboratoriokokeista todella olisi hyötyä kehitysmaiden päivittäisessä potilastulvassa, tulosten pitää olla käytettävissä välittömästi.

Irmeli Roine