20.5.1993 Sukupuolitautien kirjo muuttuu, mutta taudit eivät näytä häviävän

Sukupuoliteitse tarttuvia tauteja on esiintynyt koko lääketieteen historian ajan. Ajoittain ne ovat olleet harvinaisia, välillä ne taas ovat ravistelleet ihmisten olemassaolon perusteita ja moraalia. Historia näyttää toistavan itseään: oman aikamme HIV-infektio tuo väistämättä mieleen 1500-luvun tuhoisan syfilisepidemian.

20.5.1993 De sexuellt överförda sjukdomarna verkar inte att försvinna, även om bilden förändras

Sexuellt överförda sjukdomar har förekommit under läkarvetenskapens hela historia. Periodvis har de uppträtt sparsamt, för att däremellan skaka människornas liv och moralbegrepp i sina grundvalar. Historien förefaller att upprepas: man drar ofrivilligt paralleller mellan vår tids HIV-infektioner och den förödande syfilisepidemin på 1500-talet.

20.5.1993 Eroon HIV-mystiikasta

Suomen Akatemia myönsi ensimmäisen määrärahan AIDS-tutkimusta varten tasan kymmenen vuotta sitten. Yhdysvalloissa todetun taudin aiheuttajaa ei silloin vielä tunnettu, mutta tiedossa oli, että se levisi seksin ja veren välityksellä. Sekin tiedettiin, ettei tautiin ollut lääkettä ja että siihen oli maailmalla kuollut satoja homomiehiä. Tutkijat halusivat selvittää, oliko suomalaisilla homomiehillä AIDSille tyypillisiä T-solumuutoksia tai sille altistavia tekijöitä. Kahden viikon kuluttua tutkimusten alkamisesta Suomikin astui AIDS-aikaan.

20.5.1993 Sukupuolitaudit liikkuvat yli rajojen

Viime vuosikymmeninä maailman rajat ovat auenneet yhä useammalle niin idässä kuin lännessäkin, niin hyvässä kuin pahassakin. Matkailu on yleistynyt. Elinkeinoelämä on kansainvälistynyt. Työvoima liikkuu yli rajojen - niin myös pakolaiset. Ihmisten mukana liikkuvat myös taudit.

Sukupuolitautien epidemiologia

Sukupuolitautien kirjossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia etenkin 1980-luvun alun jälkeen. Perinteiset taudit, kuten tippuri ja kuppa, ovat menettäneet merkitystään. Uusi hyvin tärkeä tulokas on suurta huomiota saanut HIV-infektio. Ennen vallitsevia olivat bakteeritaudit, nyt tilalle ovat tulleet virusten aiheuttamat taudit, joihin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa.

Timo Rostila

Syfilis eli kuppatauti

Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana syfilisepidemia on maailmalla jälleen alkanut laajentua. Syfiliksen lisääntyminen liittyy lähinnä HIV-epidemiaan ja huumeiden käytön yleistymiseen.

Allan Lassus Annamari Ranki

Syfiliksen serologia

Syfilis aiheuttaa vereen kahdentyyppisiä vasta-aineita. Niiden toteaminen perustuu lipidireaktioihin ja treponeemareaktioihin. Lipidikokeita käytetään seulontatutkimuksissa ja tautia epäiltäessä, treponeemakokeita tehdään lähinnä myönteisen lipiditestituloksen varmistamiseksi.

Kimmo Aho

Tippurin diagnostiikka ja hoito

Tippurin eli gonorrean aiheuttaa Neisseria gonorrhoeae -bakteeri, joka on gramnegatiivinen diplokokki. Gonokokki-infektiot ovat Suomessa jatkuvasti vähentyneet: vuonna 1974 rekisteröitiin 14 841 tippuritapausta, vuonna 1992 enää 993 (alustava tieto). Kuitenkin tautitapausten määrä on väkilukuun suhteutettuna noin viisinkertainen verrattuna Ruotsin tilastoihin. Yli 15 % tippuritartunnoista tulee ulkomailta, eniten entisen Neuvostoliiton alueelta ja Thaimaasta.

Eija Hiltunen-Back

Chlamydia trachomatiksen diagnostiikka

Klamydiainfektioiden diagnostiikka on yleensä pulmallista, koska klamydioiden aiheuttamille taudeille on tunnusomaista hidas hiipivä alku, taudinaiheuttajien vähäinen ja epätasainen määrä vauriokohdassa sekä vakavien seurausten ilmeneminen ehkä vasta vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Infektioiden pitkittyvän alun ja kroonisuuden vuoksi serologisen diagnostiikan mahdollisuudet usein menetetään, ja läsnäolevan taudinaiheuttajan niukkuus asettaa viljelylle sekä antigeenin- tai nukleiinihaponosoitukselle suuret vaatimukset. Monissa käytettävissä kokeissa myös kehon puolustusmekanismit estävät kroonisen tulehduksen aiheuttajan ilmitulon.

Pekka Saikku

Chlamydia trachomatis -infektion ilmenemismuodot ja hoito

Klamydiat ovat solunsisäisiä bakteerinkaltaisia taudinaiheuttajia, jotka jaetaan kolmeen ryhmään: Chlamydia trachomatis (jatkossa klamydia), joka aiheuttaa pääasiassa sukuelinten infektioita, Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia), joka aiheuttaa hengitystieinfektioita, ja Chlamydia psittacii (eläinkunnan klamydia), joka on eläinpatogeeni, mutta voi aiheuttaa zoonooseja.

Jorma Paavonen