Lääkärin Suomi 100/84. Ongelmalähtöinen oppiminen lääkärikoulutuksessa

Lääketieteellisissä tiedekunnissa toteutettiin 1990- ja 2000-luvuilla laaja laadullinen ja pedagoginen uudistus, joka koski opintojen sisältöä ja opetusmenetelmiä. Tavoitteena oli luoda vahvempi pohja yleislääkärin työhön, kaventaa eri oppiaineiden välisiä raja-aitoja ja hallita kasvanutta tietomäärää.

Sari Aalto

Lääkäriliitto mukana Turun lääketiedepäivillä 24.–26.10. Logomossa

Lääkäriliiton ­henkilökuntaa voi tulla ­jututtamaan ständille 48.

Pauliina Pohjala

Fimnet – muutakin kuin sähköposti

Fimnetin sähköpostipalvelua on uudistettu kevään ja kesän aikana ­voimakkaasti.

Pauliina Pohjala

Valtaosa suomalaisista on jo käyttänyt digitaalisia terveyspalveluja

Uudet digitaaliset terveyspalvelut ovat tuttuja yhä ­useammalle. Ne eivät kuitenkaan ole suomalaisille vielä yhtä tärkeitä kuin fyysiset terveys- ja apteekkipalvelut, ilmenee Tuhat suomalaista -tutkimuksen tuloksista.

Sari Kosonen

Brexit aiheuttaa brittikollegoille paljon huolta

Brittikollegat pohtivat British Medical Associationin (BMA) vuosikokouksessa kesäkuussa koko brittiläistä yhteisöä koskettavaa muutosta, jonka brexit tuo tullessaan. Huoli ei ole laantunut, ja nyt kollegat toivovat, että BMA:n hätähuuto kuullaan ja otetaan tosissaan.

Kristiina Aalto

Luottamusmiehet päivittivät ­ sote-tietoja

Lääkäriluottamusmiesten syksyn neuvottelu­päivillä puhuttiin tutusta teemasta, ­sote-uudistuksesta sekä siitä, missä sotessa nyt mennään.

Anu Tilander

Lääkärin Suomi 100/83. Lääketieteen erityispätevyydet

Lääkärintyön kehitystä leimasi 1900-luvulla paitsi lääketieteellisen tiedon lisääntyminen myös työnjaon jatkuva eriytyminen. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa oltiin tilanteessa, jolloin alettiin kaivata erikoisalojen sisällä olevien tai niiden ulkopuolelle jääneiden tärkeiden erityisosaamisalueiden virallistamista ja niihin liittyvien koulutusvaatimusten määrittelemistä.

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/81. Valta kunnille ja korvamerkinnät pois 1993

Keskusjohtoinen suunnittelukoneisto oli viime kädessä perustunut valtionosuuksien korvamerkintään. Maksaja päätti, mihin ja miten rahan saisi käyttää. Samalla valtionosuudet olivat kustannusperusteisia, mikä ei ollut omiaan tehostamaan toimintaa kunnissa. Järjestelmä uusittiin keskusvirastojen alasajon yhteydessä.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/82. Terveydenhuollon henkilöstön säätely samaan lakiin

Vuonna 1994 annettiin laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, joka korvasi muun muassa lain lääkärintoimen harjoittamisesta. Uudistukseen vaikutti valmistautuminen Euroopan yhteisön jäsenyyteen, jonka vuoksi yleislääkäreiltä alettiin edellyttää kaksivuotista perusterveydenhuollon lisäkoulutusta.

Sari Aalto

Viestintä rytmihäiriössä

Kirsi Piha kävi kertomassa, kuinka lääkärien kannattaa viestiä muuttuvassa maailmassa.

Pauliina Pohjala

Lääkärisopimus myös yksityissektorille?

Elämä aidan yksityisellä puolella aina ole niin vihreätä kuin luulisi, kirjoittaa Arto Virtanen.

Arto Virtanen

Lääkärin Suomi 100/79. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Kansainvälisesti ainutlaatuinen laki potilaan asemasta ja oikeuksista tuli Suomessa voimaan 1.3.1993 vahvistaen potilaan roolin potilas-lääkärisuhteen subjektina. Sen mukaan potilaalla oli oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hoitoon pääsyyn. Jokaiseen terveydenhuoltoyksikköön oli nimitettävä potilasasiamies. Laissa säädettiin myös potilaan tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeudesta.

Lääkärin Suomi 100/78. Kaikki valta keskusvirastoilta! Lääkintöhallitus lakkautettiin

Keskusvirastojen lakkauttaminen sekä niiden vallan hajauttaminen kuntiin ja ministeriöihin on usein nähty 1990-luvun laman tuotteena. Keskusvirastoihin perustuneen valtiollisen ohjaus- ja suunnittelujärjestelmän alasajo suunniteltiin kuitenkin jo 1980-luvun lopulla. Valtiollinen suunnittelukoneisto sopi huonosti markkinamekanismien, kilpailun ja vapauden nimiin vannovan uuden markkinaliberaalin ajan henkeen.

Lääkärin Suomi 100/80. Kenen terveydestä säästetään? – 1990-luvun priorisointi­keskustelu

Terveydenhuollon tarpeet ovat periaatteessa rajattomat. Terveydenhuoltojärjestelmän keskeinen arviointikriteeri onkin se, kuinka tehokkaasti käytettävissä olevia resursseja hyödynnetään. 1990-luvun laman vuosina jouduttiin vaikeiden kysymyksien eteen.

Unelmatyö Oulussa

OYS-ervan väliaikainen piiriylilääkäri aloitti järjestötoiminnan 7-vuotiaana.

Pekka Nykänen

Kylmiä tilastoja ja kuumia tunteita

Terveystiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Pystymmekö hyödyntämään sitä järkevästi vai hukummeko tietotulvaan?

Sari Kosonen

Hyviä eläkepäiviä, Heikki!

Katso kuvat Heikki Pälven eläkejuhlista.

Terhi Walamies

Työn ydintä ei saa kadottaa

Lääkärillä on perinteisesti ollut suuri auktoriteetti määrätä potilaan hoidosta, ja lääkärin arviota yhteiskunnallisista terveydenhuoltoon liittyvistä asioista on arvostettu. Lääkäreillä on ollut omaan ammattiinsa ja työnsä säätelyyn vahva autonomia. Hoidossa on nyt siirrytty entistä enemmän potilaslähtöisyyteen, jolloin potilaan rooli on muuttunut aktiivisemmaksi ja lääkärin konsultatiivisemmaksi.

Emma Hokkila

Lääkärin Suomi 100/76. Virhe vai vahinko? Lakisääteinen potilas­vakuutus 1987

Potilaan vahingoittamisen mahdollisuus on jokaisen lääkärin keskeinen pelko. Ennen 1940-lukua ei – tuolloin taitovirheiksi kutsutuista – hoitovirheistä juuri puhuttu, mutta toisen maailmansodan jälkeen asia aktualisoitui, ja vähitellen myös lehdistö alkoi uutisoida skandaalijuttuja aihepiiristä.

Oona Ilmolahti

Lääkäriliitto osallistui Nälkäpäivä-keräykseen

Lääkäriliiton henkilö­kuntaan saattoi törmätä Nälkäpäivän lipas­kerääjinä Helsingissä syyskuun puolivälissä.

Teksti Ja Kuvat