Lääkäriliiton työvoimapoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Osmo Pammo esitteli valtuuskunnalle lääkärien työllisyysnäkymiä sekä liiton toimia lääkärien koulutusmäärien supistamiseksi. Pammo piti pahenevaa työttömyyttä liiton suurimpana haasteena tällä vuosikymmenellä.

Kun lääkärityövoiman laskentatyöryhmä kymmenen vuotta sitten sai työnsä päätökseen, oli tuleva lääkärityöttömyys selvästi nähtävissä. Lääkäriliitto vaati jo tuolloin sisäänottojen laskemista 350:een vuodessa. Opetusministeriö halusi kuitenkin pitää koulutusvolyymin 500:n tasolla.

Pammo totesi laskentatyöryhmän ennusteiden pitäneen ällistyttävän hyvin paikkaansa, vaikka orientoivaa vaihetta varten perustetut 600 virkaa ja raskaisiin päivystyspisteisiin luodut uudet työtilaisuudet lykkäsivät vajauksen muuttumista ylituotannoksi muutamalla vuodella. 80-luvun puolivälissä sisäänottomäärä pudotettiin tilapäisesti alle 500:n, kunnes paljonpuhuttu terveyskeskusten lääkäripula taas johti sen nostamiseen.

Vuoden 1992 aikana liikakoulutus sekä laman johdosta tapahtuneet virkojen ja sijaisuuksien jäädytykset ovat johtaneet nopeasti pahenevaan lääkärityöttömyyteen, joka vaikeutuu edelleen tulevina vuosina. Lääkärityövoiman kysyntä on romahtanut, sillä valtakunnalliseen suunnitelmaan sisältyviä virkoja ei taloudellisen tilanteen takia perusteta, sijaisia ei juuri oteta ja lääkärien eläkkeelle jääminen on lähivuosina vähäistä. Lääkärityöttömyys on Euroopassa yleistä, joten ETA-alueellakaan ei ole töitä tarjolla. Kansainvälisesti katsoen suomalainen lääkäritiheys on jo nyt korkealla tasolla (381 asukasta/lääkäri v. 1991).

Lääkäriliiton työttömyyskassan toiminta on moninkertaistunut kuluvan vuoden aikana. Kun vielä 80-luvun jälkipuoliskolla työttömyyskorvauksia maksettiin keskimäärin parille kymmenelle lääkärille vuosittain, arvioitiin korvauksen saajien määrän nousevan noin 500:aan vuonna 1992. Luvusta puuttuvat töitä vaille jääneet yksityislääkärit, jotka toistaiseksi ovat olleet työttömyysturvan ulkopuolella.

Pammo katsoi, että lääkärityöttömyyttä on ryhdyttävä ratkomaan usealla eri tavalla. Koulutusmäärien nopea vähentäminen on tärkeintä, mutta se ei auta jo koulutusputkessa olevaa 3000 lääkäriä. Työllisyysnäkökohdat on otettava huomioon myös säästötoimien kohdentamisessa ja rationalisoinnissa. Osa-aikatyön mahdollistaminen ja lääkärien työaikojen uudistaminen saattaisivat luoda lisää työtilaisuuksia. Tanskassa ja Hollannissa lääkärityöttömyyttä on helpotettu rajoittamalla viikkotyöaika 40 tuntiin, johon sisältyvät myös päivystykset.

Pammo piti tärkeänä Lääkäriliiton työnvälityksen ja työttömyyskassan toiminnan tehostamista ja lisävoimavarojen suuntaamista niihin. Pitkään työttöminä olleille lääkäreille on pyrittävä järjestämään koulutusta ja muuta huoltoa heidän työkykyisyyteensä säilyttämiseksi.

Pammon esittämät ja muut mahdolliset toimet lääkärityöttömyyden vähentämiseksi ja työttömien lääkärien aseman parantamiseksi selvitetään ohjelmassa, jonka Lääkäriliiton hallitus laatii valtuuskunnan kevätkokoukseen mennessä.

Marit Henriksson