Nenänielusyövän uusi hoito

Nenänielun syövän perinteinen hoito on sädehoito, ja näin hoidetuista potilaista noin puolet on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Nenänielun syöpä reagoi myös solunsalpaajahoitoon, mutta solunsalpaajien asema hoidossa on ollut epäselvä, eikä niitä ole esimerkiksi Suomessa yleensä käytetty nenänielun syövän primaarihoidossa. Yhdysvalloissa käynnistettiinkin tutkimus, jossa laajaa paikallista nenänielusyöpää (aste III tai IV) sairastavat potilaat satunnaistettiin saamaan joko pelkkää sädehoitoa (70 Gy seitsemän viikon aikana) tai sitten sädehoidon lisäksi sisplatiinia 100 mg/m2 kolme kertaa sädehoidon aikana ja vielä kolme kuuria sis-platiinin ja 5-fluorourasiilin yhdistelmää sädehoidon jälkeen.

Heikki Joensuu

Trigeminusneuralgian äärimmäinen hoito ei ole huono vaihtoehto

Valtaosa potilaista joilla on trigeminusneuralgia eli tic douloureux saavat riittävän lievityksen vaivaansa karbamatsepiinista, fenytoiinista tai/ja baklofeenista. Kuitenkin parisenkymmentä prosenttia potilaista on sellaisia, joilla vaiva ei hellitä konservatiivisin konstein. Pittsburghissa toimiva neurokirurgi Peter Jannetta työtovereineen on kehittänyt ja viimeistellyt leikkaustekniikan, jolla trigeminushermo vapautetaan pinteestä, jonka arvellaan olevan kipuoireen syynä.

Robert Paul

Tupakointi ja kohdunkaulan syöpä

Ihmisen papilloomaviruksilla on keskeinen merkitys kohdunkaulan syövän synnyssä, mutta myös tupakoinnin on havaittu olevan vaaratekijä. Tupakoinnin merkitystä kohdunkaulan syövän synnyssä on kuitenkin hankala varmentaa, koska ketään ei voida ajatella satunnaistettavan tupakoinnin suhteen. Englantilaiset tutkijat ovat kuitenkin keksineet oivan kiertotien. Ensin lehti-ilmoituksin etsittiin naisia, jotka olivat halukkaita lopettamaan tupakoinnin. Tämän jälkeen joukosta poimittiin ne naiset, joilla havaittiin kolposkopiassa ja sytologisesti kohdunkaulassa varhaisvaiheen neoplastinen muutos (korkeintaan gradus I intraepiteliaalinen neoplasia). Näiden leesioiden kokoa sitten seurattiin kohdunkaulan valokuvauksin, ja digitoiduista kuvista arvioitiin kunkin leesion koko.

Heikki Joensuu

Laparoskopia vai pienen viillon tekniikka sappirakon poistossa?

Kolekystektomia suuresta viillosta on jäänyt elektiivisessä sappikirurgiassa yhä vähäisemmälle käytölle, kun laparoskopia on vallannut alaa, vaikka kontrolloituja tutkimuksia laparoskopiasta verrattuna muunlaiseen kirurgiaan ei ole liiemmin tehty. Toki laparoskopia tuntuu suhteellisen atraumaattisena tekniikkana hyvältä ajatukselta, mutta siihenkin liittyy omanlaisensa komplikaatiot, ja mm. sapenjohtimen traumat ovat lisääntyneet. Lisäksi vertailututkimuksia on ollut vaikea toteuttaa sokkoistetusti, sillä viillosta ja skoopista jäävät haavat edellyttävät erilaista postoperatiivista hoitoa.

Robert Paul

Keliakia ja diabetes - suomalaistulokset saivat vahvistuksen

Vuonna 1989 Collin työtovereineen tutki 195 diabeetikkoa ja diagnosoi kahdeksassa (4 %) keliakian. Tämä esiintyvyys ylitti odotusarvon, ja onkin arveltu, että nämä kaksi autoimmuunipohjalta syntyvää tautia assosioituvat samantyyppisen geenivirheen kautta. Tämä assosiaatio on siten Suomessa hyvin tunnettu, ja nyt kun amerikkalaisetkin ovat osoittaneet saman 7 vuotta myöhemmin, saattaa olla, että tautiassosiaatioon aletaan kiinnittää laajempaakin huomiota lääkärikunnan keskuudessa.

Robert Paul

Viina kuin viina suojaa sydäntä

Alkaa olla varsin laajasti tunnettua, että 1-2 etanoliannosta vuorokaudessa vähentää sepelvaltimotaudin riskiä. Tuoreen meta-analyysin mukaan tuo annos vähentää keskimääräistä riskiä 17 % (95 %:n luottamusväli 23-11 %) täysraittiuteen verrattuna. Epäselvyyttä on sen sijaan, onko suojavaikutus yhteydessä siihen, missä muodossa etanoli nautitaan: oluessa, viinissä vai viinassa. Koska ensimmäiset etanolin suojavaikutusta koskevat tutkimukset tulivat Ranskasta, on varsin yleisesti arveltu, että suojavaikutus välittyy punaviinissä, osin siihen liittyvän antioksidanttivaikutuksenkin takia. Nyt julkaistu meta-analyysi pyrkii selventämään tietoa.

Robert Paul

Tamoksifeenihoidon optimaalinen kesto

Rintasyövän paikallisen hoidon jälkeen liitännäishoitona annetun tamoksifeenin on osoitettu vähentävän kuolleisuutta menopaussi-iän ohittaneilla naisilla. Hoidon optimaalista kestoa ei ole kuitenkaan tiedetty. Ruotsalaisessa tutkimuksessa satunnaistettiin 3 545 postmenopausaalista naista rintasyöpäleikkauksen jälkeen saamaan tamoksifeenia joko kahden tai viiden vuoden ajan. Keskimäärin 5,5 vuoden mittaisen seurannan aikana osoittautui, että sekä kuolleisuus rintasyöpään (p = 0,009) että kokonaiskuolleisuus (p = 0,03) olivat pienemmät naisilla, jotka söivät tamoksifeenia viiden vuoden ajan verrattuna kaksi vuotta tamoksifeenia käyttäneisiin. Kymmenen vuoden kuluttua diagnoosista potilaista oli elossa viiden vuoden ryhmässä 80 % ja kahden vuoden ryhmässä 74 %.

Heikki Joensuu

Fusiinistako AIDS- tutkimuksen todellinen läpimurto?

CD4-molekyylin on jo toistakymmentä vuotta tiedetty olevan rakenne, johon HI-virus kiinnittyy ennen tunkeutumistaan solun sisälle. Virus ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkiin soluihin, joilla on CD4 pinnallaan. Koska erityisesti lymfosyytit ovat virukselle alttiita, niiden pinnalta on kuumeisesti etsitty lisätekijää, joka mahdollistaa viruksen tunkeutumisen soluun. Yhdysvaltain infektio- ja allergiainstituutin tutkijaryhmä näyttää nyt voittaneen tämän mystisen tekijän etsintää koskevan kilpajuoksun.

Matti Viljanen

Keuhkoklamydian yhteys ateroskleroosiin esillä arvovaltaisella foorumilla

Pekka Saikun tutkijaryhmineen 1988 tekemältä havainnolta Chlamydia pneumoniaen yhteydestä ateroskleroosiin ei totisesti epäilijöitä ole puuttunut. Heistä aktiivisimmat eivät ole tyytyneet pelkästään epäilemään, vaan ovat omin tutkimuksin pyrkineet osoittamaan, ettei yhteyttä ole. Toinen toisensa jälkeen epäilijöiden on ollut pakko todeta epäonnistuneensa yrityksissään. Monet kriitikot ovat varmaan myös pehmentäneet asennettaan iskettyään kirveensä helikobakteerikiveen.

Matti Viljanen

Aivokasvaimen histopatologinen diagnoosi ei-invasiivisesti

Aivokasvaimen laatua voidaan arvailla jo tietokonetomografia- ja magneettikuvauksen perusteella, mutta varsinainen diagnoosi varmistetaan biopsialla ja sen histopatologisella tutkimuksella. Kasvaimen sijainti tai muut seikat, kuten potilaan kunto, voivat kuitenkin olla biopsian esteenä. Toisin kuin tavallinen magneettikuvaus, magneettispektroskopiakuvaus (magnetic resonance spectroscopic imaging, MRSI) antaa tietoa kuvattavan kohteen kemiallisesta koostumuksesta. Voisiko erilaisten aivokasvainten kemiallinen koostumus olla kullekin kasvaintyypille niin luonteenomainen, että magneettispektroskopiakuvauksen perusteella voitaisiin luokitella aivokasvaimet eri tyyppeihin tarvitsematta lainkaan invasiivista biop-siaa?

Heikki Joensuu

Kasvuhormonista apua dilatoivaan kardiomyopatiaan?

Idiopaattinen, dilatoiva kardio- myopatia on etiologialtaan tuntematon sairaus, jossa sydämen vasen kammio laajenee hiljalleen, ilman että kammion seinämä samalla paksunisi. Tästä on seurauksena sydämen vajaatoiminta. Kasvuhormoni näyttää vaikuttavan myös sydänlihaksen kasvuun ja toimintaan. On näet osoitettu, että kasvuhormonipuutteisilla potilailla sydämen kasvu ja toiminta jäävät jälkeen ja että kasvuhormonisubstituutio normaalistaa sydämen toiminnan ja anatomian.

Robert Paul

Meissä jokaisessa asuu vankomysiinille resistentti enterokokki?

Enterokokit muuntuvat helposti resistenteiksi, ja muutoinkin niihin tehoaa vain pari lääkettä, ampisilliinijohdokset ja vankomysiini. Imipeneemin ja meropeneemin teho on jo heikompi. Aminoglykosideista voi olla apua ampisilliinin kanssa käytettynä ja nitrofurantoiini te- hoaa virtsatieinfektioissa. Vaikka enterokokit aiheuttavat yleensäkin taudin vain perussairaille potilaille, ne ovat vaikean infektion aiheuttaessaan tappajia.

Pentti Huovinen

Perimä vaikuttaa artroosissakin

Artroosi on länsimaiden yleisin tuki- ja liikuntaelinsairaus. Sen pääsyyksi arvioidaan erilaiset ympäristötekijät, kuten ylipaino, nivelvammat ja polvikierukan leikkaus. Silti on osoitettu, että esimerkiksi Heberdenin kyhmyt ovat polviartroosipotilaiden lähisukulaisilla tavallisempia kuin valtaväestössä, mikä puhuu sen puolesta, että geneettiset tekijät saattavat osaltaan vaikuttaa artroosiin. On myös osoitettu, että kollageenisynteesiin osallistuva geenialue on viallinen harvinaista primaaria generalisoitunutta artroosia sairastavilla potilailla.

Robert Paul

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030