Itäsuomalaisten nuorten veren kolesterolipitoisuuden ja ruokavalion muutos 1984-1995

Itäsuomalaisten nuorten ruokavalio on kymmenessä vuodessa parantunut rasvojen osalta olennaisesti ja veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt lähes 10 %. Sekä koti- että kouluruoka on muuttunut terveellisemmäksi. Kouluruoassa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on vähentynyt erityisen selvästi. Vuonna 1995 koko päivän ruokavaliossa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista oli pojilla 16 % ja tytöillä 15 %. Suositusten mukaan tyydyttyneen rasvan osuuden tulisi olla enintään 10 % energiansaannista, joten parantamisen varaa on edelleen. Terveyskasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että juustosta on tullut suurin tyydyttyneen rasvan lähde.

Erkki Vartiainen, Outi Forsman, Kerttu Tossavainen, Päivi Kleemola, Pekka Puska

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 32/1996 Kommentteja

Turvahousut lonkanseudun murtumien ehkäisyssä

Lonkkamurtuma on vanhuksilla kaatumistapaturman vakava seuraus. Kaatuilun ehkäisemisessä on tärkeintä kaatuilua aiheuttavien syiden selvittäminen, esim. taustalla olevien sairauksien diagnosointi ja hoito sekä asuinympäristön muuttaminen turvallisemmaksi. Kaatuilua on yritetty ehkäistä myös kuntoutuksella tai jopa rajoittamalla vanhuksen liikkumista. Lupaavia tuloksia on saatu lonkan mekaanisella suojaamisella, joka pehmentää ja siirtää lonkkaan kohdistuvaa iskua kaatumisen yhteydessä. Tampereella on kokeiltu turvahousujen käyttöä lonkkamurtumien ehkäisykeinona. Vuoden kokeilujakson jälkeen turvahousujen käyttö vähensi selvästi lonkan seudun murtumia. Ongelmana oli turvahousujen käytön keskeyttäminen. Tarvitaan vielä turvahousujen tuotekehittelyä ja asenteiden muuttamista myönteisemmäksi niiden käyttöä kohtaan. Kirjoittajien mukaan kyse on samantapaisesta ongelmasta kuin pyöräkypärän käytön kanssa.

Pirkko Jäntti, Heikki Aho, Päivi Mäki-Jokela

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 32/1996 Kommentteja

Sisemmän kaulavaltimon ja nikamavaltimon dissektoituman oireet, diagnostiikka ja hoito

Kaulan valtimoiden dissektoituma voi syntyä trauman seurauksena tai spontaanisti sisemmän kaulavaltimon tai nikamavaltimon kallonulkoiseen tai kallonsisäiseen osaan. Useimmin dissektoituma sijaitsee kallon ulkopuolisessa sisemmässä kaulavaltimossa. Tavallisimpia alkuoireita ovat päänsärky, kasvo- tai kaulakipu, Hornerin oireyhtymä, iskeemiset aivo-oireet sekä oireet aivohermoista. Osa dissektoitumista on oireettomia, ja koska nämä yhdessä lieväoireisten dissektoitumien kanssa jäävät usein diagnosoimatta, tauti lienee edelleen alidiagnosoitu. Dissektoituma tulee muistaa erityisesti nuorten potilaiden aivoiskeemisten ilmentymien etiologiana. Nuorista aivoinfarktipotilaista jopa 20-50 %:lla infarktin syynä voi olla kaulan valtimoiden dissektoituma.

Outi Heikkilä, Tapani Tikkakoski, Sami Leinonen, Kyösti Sotaniemi, Martti Lepojärvi

Kantaluumurtumien hoito

Kantaluumurtumista seuraa usein pitkäaikainen tai pysyvä invaliditeetti. Tämän riskin sekä ristiriitaisten hoitolinjanäkemysten vuoksi näiden vammojen diagnostiikkaan ja hoitoratkaisuihin on syytä paneutua huolellisesti. Dislokoituneiden nivelensisäisten kantaluumurtumien konservatiivisella hoidolla on pitkään ollut kannatusta, mutta leikkaustekniikoiden ja sädediagnostiikan kehityttyä nämäkin murtumat tulee nykyään hoitaa pääsääntöisesti leikkauksella.

Jyrki Kankare

Yhdysvaltojen terveydenhuolto keskellä historiansa suurinta mullistusta Osa 2. Säännelty hoito ja sen vaikutukset terveyspalvelujärjestelmään

Säännellyn hoidon leviäminen on ollut Yhdysvalloissa nopeaa muutaman viime vuoden aikana ja vuoteen 2 000 mennessä ennustetaan yli 2/3:n vakuutetuista amerikkalaisista kuuluvan sen piiriin. Palvelujen tuottaminen ja rahoittaminen on nyt koordinoidumpaa ja lääkärin rooli on muuttunut aiemmasta potilaan asianajosta käytettävissä olevien resurssien allokointiin. Säännellyn hoidon organisaatiot toimivat liike-elämän lainalaisuuksien mukaan ja kustannusten alentaminen on niiden eräänä keskeisenä tavoitteena. Tämä ei kuitenkaan tapahdu laadun kustannuksella, koska laadunvarmennusohjelmien sisäänajo järjestelmiin on täydessä käynnissä. Sairaalapalvelujen käyttö ja tarve ovat laskusuunnassa. Ennustettua kehitystä tarkastellaan noin 5 miljoonan ihmisen väestöpohjan omaavalla suur-Philadelphian alueella.

Kimmo Räsänen

Potilaiden kokemuksia tiedonsaannin, kohtelun ja osallistumisen toteutumisesta terveyskeskuslääkärin vastaanotolla

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista annettiin vuonna 1993. Potilaiden kokemuksia tiedonsaannista ja kohtelusta on selvitetty jo aiemmin, mutta tutkimuksia mielenterveyden häiriöiden yhteydestä potilaiden kokemuksiin lääkärin vastaanotosta ei ole tehty. 200 turkulaiselle terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käyneelle potilaalle tehtiin puhelinhaastattelu näiden kysymysten selvittämiseksi. Suurin osa tutkituista oli tyytyväisiä, mutta joka neljännen mielestä tiedonsaannissa vastaanoton yhteydessä oli ollut joitakin puutteita. Haastatellut, joilla oli mielenterveyden häiriö, olivat muita yleisemmin tyytymättömiä tiedonsaannin riittävyyteen ja mahdollisuuteensa osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.

Britta Sohlman, Matti Joukamaa, Ville Lehtinen

Uudenvuoden ilotulitevammat Pohjois-Suomessa

Viime vuosina on uudenvuoden ilotulituksissa räjäytelty entistä enemmän erilaisia paukkuja. Samaan aikaan on myös ilotulitteiden aiheuttamien vammojen määrä kasvanut huomattavasti. Tämä havahdutti viranomaiset tiukentamaan ilotuliteasetusta vuoden 1995 syksyllä, mutta ainakaan viime vuodenvaihteessa tiukennukset eivät ehtineet vähentää ilotulitevammojen määrää.

Timo Raatikainen, Outi Kaarela, Timo Waris, Harri Teerikangas, Willy Serlo

Rotavirusinfektio suojaa vaikeilta ripuleilta

Rotavirusinfektio on tärkein lasten ripulin aiheuttaja, ja sen on arvioitu tappavan kehitysmaissa lähes 900 000 lasta vuodessa. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että rotavirusrokotetta pidetään yhtenä tärkeimmistä tällä hetkellä kehitteillä olevista rokotteista. Rokotteen tehon ennakoimisen kannalta olisi hyvin tärkeää tietää, syntyykö luonnollisessa rotavirusinfektiossa immuniteettia vai ei. Aiemmin tietämys tästä perusasiasta on ollut ristiriitaista.

Matti Viljanen

Famotidiini hyvä tulehduslääke ulkusten ehkäisijä

Mahan haponeritystä estävä histamiini H2-reseptorien salpaaja famotidiini vähentää merkittävästi sekä maha- että pohjukaissuolihaavan syntymistä steroidittomia tulehduslääkkeitä pitkään (24 viikkoa) nauttivilla potilailla. Lääkkeen tehoa selvitettiin lähes kolmesataa reuma- ja osteoartriittipotilasta käsittävässä tutkimuksessa. Mahahaava kehittyi 20 %:lle ja pohjukaissuolihaava 13 %:lle lumetta saaneista potilaista. Pienempää famotidiiniannosta (20 mg x 2) saaneilla vastaavat lukemat olivat 13 % ja 4 % ja suurempaa annosta (40 mg x 2) saaneilla 8 % ja 2 %. Famotidiini vähensi myös merkittävästi potilaiden mahavaivoja, eikä sillä hoidetuilla potilailla ollut sivuvaikutuksiksi tulkittavia oireita merkittävästi enempää kuin lumeryhmälläkään.

Matti Viljanen

Helle ja hypokalemia

Nottinghamin kaupunginsairaalassa kliinisen kemian kanssa puuhastelevat kollegat huomasivat, että kesällä 1995, joka oli kuuma kesä niin Nottinghamissa kuin Suomessakin, esiintyi hypokalemiaa poikkeuksellisen paljon. Silti laadunvarmistusnäytteissä ei ollut hämminkiä. Syistä, joista kirjoittajakollegamme vaikenevat, he arvelivat, että taustalla voi olla ympäröivän tilan korkea lämpötila. Niinpä he pyysivät paikalliselta ilmatieteen laitokselta tiedot tammi-elokuun päivien maksimilämpötilasta. Ja kas, avohoitonäytteissä oli selvä kaliumarvon lasku hellepäivinä, eli kun päivälämpötila nousee, kaliumarvo laskee. Sairaalan omien potilaiden kaliummäärityksissä tilanne oli kutakuinkin vakaa, mikä lienee johtunut siitä, että avohoitonäytteet viipyivät kotvan matkalla sairaalan laboratorioon.

Robert Paul

Hapen hyödyt ja haitat vastasyntyneellä

Raskauden aikana sikiön hapen saanti tapahtuu istukan kautta. Kehittyvän sikiön valtimoveren happiosapaine on niin pieni, että se syntymän jälkeisten kriteerien mukaan edustaisi vaikea-asteista hypoksemiaa. Silti sikiö ylläpitää normaalia aerobista aineenvaihduntaa ja sen lisäksi kasvaa huomattavaa vauhtia. Syntymän jälkeen tapahtuu nopea ja perusteellinen fysiologinen muutos, kun hengitys ja hapetus keuhkojen kautta käynnistyvät samalla kun keuhkoverenkierto moninkertaistuu. Yleensä lapsilla tämä muutos sujuu hämmästyttävän nopeasti ja häiriöittä, mutta poikkeustapauksissa joudutaan hoitamaan hengityksen tai verenkierron vajauksesta johtuvaa hypoksemiaa tai kudoshypoksiaa. Tällöin ensimmäinen toimenpide on yleensä hapen anto. Hapetusongelmat ovat erityisen yleisiä pienillä keskosilla, ja heillä myös happihoitoon liittyvät vaarat korostuvat.

Kari Raivio

Elimistön sopeutuminen hypoksiaan

Hypoksian vaikutusten tunteminen on edellytys selvitä äkillisistä vaaratilanteista ilmailussa tai alppikiipeilijöiden tavoitellessa ylimpien vuorten huippuja. Korkean paikan leirit taas ovat tuttuja urheilijoiden valmistautuessa merkittäviin arvokilpailuihin. Andeilla yli 4 000 metrin korkeudella asuvilta alkuasukkailta on saatu paljon suoraa tietoa ihmiselimistön sopeutumismekanismeista krooniseen hypoksiaan. Tässä kirjoituksessa keskitytään hypoksian vaikutuksiin ja siihen sopeutumiseen sikäli kuin se on yleensä mahdollista tai tunnettua.

Seppo A. Sipinen

Hypoksemia leikkauksen yhteydessä

Hypoksemian varhainen toteaminen ja hoito leikkauksen aikana, ennen kuin hypoksemia aiheuttaa häiriöitä elintoimintoihin, ovat merkittävimpiä anestesian turvallisuutta parantaneita edistysaskeleita. Leikkauksen jälkeinen hypoksemia on kuitenkin yhä suurelta osin ratkaisematon ongelma. Siihen näyttää liittyvän sydänlihaksiskemiaa ja sen myötä leikkaustulosta heikentäviä sydänkomplikaatioita. Postoperatiivisen hypoksemian mekanismit ja riskitekijät ovat samat kuin uniapneaoireyhtymässä. Provosoivana tekijänä on lisäksi opioidikipulääkitys. Vähemmän invasiivinen kirurgia ja opioidien kokonaisannosta vähentävät kivunhoitomenetelmät saattavat osoittautua hyödyllisiksi leikkauksen jälkeisen hypoksemian ehkäisyssä.

Markku Salmenperä

Vapaiden happiradikaalien kardiovaskulaarinen toksisuus

Vapaita happiradikaaleja syntyy elimistössä jatkuvasti, ja monet radikaalireaktiot ovat välttämättömiä elimistön normaalille toiminnalle. Osa happiradikaaleista sen sijaan on toksisia kudosrakenteille. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, mikä radikaalireaktioista johtaa eri tautitiloissa haitallisiin kudosvaurioihin ja miten vauriot voitaisiin parhaiten estää. Antioksidanttihoidon hyödyllisyydestä kliinisissä iskemiatilanteissa on viitteitä, mutta selvyyttä siitä, milloin antioksidanttien anto on tarpeen, ei vielä ole.

Hannu Toivonen

Happi kroonisten keuhkosairauksien hoidossa

Kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta sairastavalle on ominaista keuhkojen toiminnan ja hemodynamiikan vähittäinen huononeminen. Lopulta seurauksena saattaa olla valtimoveren happikyllästeisyyden väheneminen eli hypoksemia ja sen seurauksena kudosten hapenpuute, hypoksia. Krooniseen hypoksemiaan voivat liittyä mm. keuhkovaltimopaineen kohoaminen, sekundaarinen polysytemia, neuropsykologisten toimintojen heikkeneminen sekä erityisesti öiseen aikaan esiintyvät sydämen rytmihäiriöt. Kotona annettavaa happihoitoa on parin viime vuosikymmenen aikana lisääntyvästi käytetty vaikea-asteisen kroonisen ahtauttavan keuhkosairauden hoidossa, ja tutkimusten mukaan sen avulla saadaan hypokseemisille potilaille keskimäärin 3,5 vuotta lisää elinaikaa. Muiden kroonisten keuhkosairauksien hoidossa on kotona annettavaa happihoitoa käytetty satunnaisesti, eikä sen hyödyllisyydestä näissä tilanteissa ole kertynyt tutkimuspohjaista tietoa.

Aarne Lahdensuo

Happea kuljettavat keinotekoiset liuokset

Verensiirtoihin liittyvät ongelmat ovat herättäneet kiinnostuksen korvaavien, happea kuljettaviin liuosten kehittelyyn. Huolimatta vuosikymmenten tutkimustyöstä edistyminen lupaavilta vaikuttaneiden hemoglobiiniliuosten ja happea liuottavien fluorokarboniliuosten kehittelyssä on kuitenkin ollut suhteellisen hidasta. Vaikka nykyiset hemoglobiiniliuokset on saatu kemiallisesti muuntelemalla tai geneettisesti manipuloimalla stabiilimmiksi ja paremmin kudoksiin happea luovuttaviksi, niiden lyhyt pysyvyys verenkierrossa rajoittaa huomattavasti kliinisiä sovellutusmahdollisuuksia. Tavallista suurempaa hengitysilman happiosapainetta vaativat, retikuloendoteliaaliseen järjestelmään hakeutuvat ja myös kovin rajallisen ajan suonistossa pysyvät fluorokarbonit ovat toistaiseksi olleet pettymys. Varsin turvallisiksi saaduilla uusilla valmisteilla saattaisi olla kuitenkin käyttöä lähinnä iskeemisten kudosten perfuusiossa tai massiivisen vuodon ensiavussa ennen kuin verivalmisteita on saatavissa. Myös Jehovan todistajien vaikean anemian tai vuodon hoidossa fluorokarboneista voisi olla hyötyä.

Heikki Mäkisalo

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030