MS-taudin diagnosoinnin uudet haasteet

Multippeliskleroosin diagnosointi on edelleen haaste, vaikka uusien magneettikuvausmenetelmien ansiosta saadaan entistä tarkempaa tietoa taudin aktiivisuudesta ja leesioiden laaja-alaisuudesta. Koska uusien lääkehoitojen avulla voidaan hillitä MS-tautia, on diagnoosin oltava tarkka ja riittävän varhainen. Tampereella tehdyn retrospektiivisen tutkimuksen perusteella suositellaan MS-taudin diagnostisiksi tutkimuksiksi kliinisen tutkimuksen lisäksi aivojen magneettikuvausta, joka kuvantaa MS-plakit sekä likvori-analyysiä, mistä intratekaalisen IgG-tuotannon määritys ja oligoklonaalisten vyöhykkeiden tutkiminen isoelektrisellä fokusoinnilla ovat hyödyllisimpiä. Yhdenmukaisen diagnostisen käytännön toivotaan karsivan epäoleellisia tutkimuksia ja hillitsevän kustannuksia.

Maritta Ukkonen, Prasun Dastidar, Irina Elovaara

Kolonoskopia vai kolonografia?

Kolonoskopia on turvallinen ja tehokas paksusuolen tutkimus, jonka käyttö on viime vuosina lisääntynyt muun muassa indikaatioiden väljentymisen vuoksi. Se on herkempi ja spesifisempi kuin kolonografia ja kun tähystyksessä voidaan samalla tehdä toimenpiteitä, sen käyttö tulee osin myös taloudellisemmaksi ja potilaalle helpommaksi. Kolonoskopia olisikin usein hyödyllinen ensisijaisena tutkimuksena varjoainekuvauksen sijasta. Sen saatavuus on kuitenkin rajallinen, ja tähystystä joudutaan käyttämään valikoiden tärkeimpiin aiheisiin. Näistä kolorektaalisyövän riskiryhmien seulonnassa ja seurannassa kolonoskopia on korvaamaton.

Ilkka Krekelä

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö - tarua vai totta?

Dissosiaatio on vaikeasti ymmärrettävä psyykkinen ilmiö, joka patologisena saa aikaan tietoisuuden, muistin ja havaintojen joskus dramaattisiakin vääristymiä. Käsite on ollut käytössä 1800-luvulta alkaen, mutta dissosiaatiohäiriöitä diagnosoitiin vähän 1980-luvulle asti, jolloin ne tulivat mukaan DSM-III-tautiluokitukseen. Sen jälkeen niitä on julkaistu erityisen paljon Yhdysvalloissa, jossa myös diagnostiikan perusteista on virinnyt kiihkeä keskustelu. Muualla maailmassa asiaan on suhtauduttu pidättyväisemmin. Suomessa dissosiatiivisiin häiriöihin on kiinnitetty niukasti huomiota, ja suurimmalle osalle lääkäreistä ja psykologeista ilmiö on täällä tuiki tuntematon. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on näistä häiriöistä vaikein ja kiistanalaisin. Sen erotusdiagnostiikassa tulevat kyseeseen toksiset tilat, psykoosit, temporaaliepilepsia, muut dissosiatiiviset häiriöt, unissakävely ja uskonnolliset hurmostilat.

Päivi Peltola, Hannu Lauerma, Jyrki Korkeila

Liikunta ja mielenterveys

Terve sielu terveessä ruumiissa on antiikista lähtevä yleisesti hyväksytty ja totena pidetty sanonta, joka kyseenalaistetaan hyvin harvoin. Kuitenkaan liikunnan merkityksestä mielenterveydelle ei ole paljon tietoa. Tutkimuksia ovat tehneet lähinnä liikunta- ja käyttäytymistieteilijät. Niinpä liikunnan merkitys erilaisissa psyykkisissä häiriöissä onkin jäänyt vähälle huomiolle. Tietomme liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä ovat vielä vajavaisia. Nykykäsitys kuitenkin on, että kohtuullinen liikunta lisää mielenterveyttä ja voidaanpa sitä käyttää eräänä masennustilan hoitomuotonakin muiden hoitojen lisänä.

Sami Räsänen, Matti Joukamaa

Lääkärinlausunto oikeudellisesta kelpoisuudesta ja sairaudesta laillisena esteenä

Joskus lääkäri joutuu tilanteeseen, jossa häneltä pyydetään lausuntoa henkilön oikeudellisesta kelpoisuudesta. Tällaiseen tilanteeseen on aina suhtauduttava vakavasti, sillä vaikka oikeudellisen kelpoisuuden ratkaisu on viime kädessä tuomioistuimen asia, ratkaisun edellyttämä näyttö nojautuu usein lääkärinlausuntoon. Pelkkä sairaus on hyvin harvoin syy rajoittaa oikeudellista kelpoisuutta. Pelkkä sairaus ei myöskään riitä oikeudellisen kelpoisuuden menettämiseen. Sitä paitsi sairaus ei ole välttämättä edes laillinen este.

Urpo Kangas

Aikuisten hammashoidon tukeminen sosiaalivakuutuksesta päättyy Ruotsissa

Euroopan ehkä kattavinta, mutta todennäköisesti myös kustannuksiltaan kalleinta aikuisten hammashoidon sairausvakuutuskorvausjärjestelmää ollaan lopettamassa Ruotsissa. Vuoden 1998 budjettiin on hammashoidon korvauksiin varattu enää noin neljännes viime vuosien määrärahasta, ja jäljelle jätetyt rahat on tarkoitus käyttää hammashoidon tukemiseen etupäässä sairaustapauksissa. Terveen väestön hammashoitoa ei aiota enää tukea. Taloudellisen lamakauden aikana hammashoitovakuutuksen kustannusten kasvua ei ole katsottu suopein silmin, varsinkaan kun toimenpidepalkkioihin perustuneen vakuutuksen kokonaiskustannukset ovat koko ajan kasvaneet, vaikka väestön suun terveyden tila on jatkuvasti kohentunut.

Eeva Widström, Inkeri Barenthin

Munuaistaudin aiheuttaman haitta-asteen arviointi verotusta varten

Kroonista tautia sairastavan potilaan lääkäri joutuu ajoittain tilanteeseen, jossa potilas pyytää häneltä todistusta veroviranomaisille heikentyneestä veronmaksukyvystä. Haittaluokan arvioinnin perusperiaatteet ovat melko yksiselitteiset, kun kyseessä on esimerkiksi raajan puuttuminen tai näkö- tai kuulovamma, mutta kun potilas sairastaa kroonista sairautta, joka aiheuttaa monia erilaisia oireita ja löydöksiä, arviointi on monimutkaisempi. Täsmällisen ohjeiston puuttuessa hoitavan lääkärin arvion merkitys korostuu, mutta toisaalta tämä voi johtaa hyvin erilaisiin tulkintoihin samantyyppisistä taudinkuvista. Suomen nefrologiyhdistys - Finlands nefrologförening ry:n aloitteesta on laadittu taulukko helpottamaan kannanottoa eriasteisten munuaissairauksien aiheuttamaan invaliditeettiin.

Markku Asola, Ilpo Ala-Houhala

Verenpainelääkitys kohdallaan vain kolmasosalla potilaista

On tunnettu asia, että lääkitys ei aina laske verenpainepotilaiden painetta tyydyttävälle tasolle. Osasyyksi on tarjottu mm. valkotakkihypertoniaa: verenpaine nousee vastaanottotilanteen aiheuttaman jännityksen seurauksena. Nyt kun ambulatorinen, koko vuorokauden kestävä verenpaineen rekisteröinti on mahdollista, tämä käsitys ei näytäkään selittävän koko totuutta kohonneen verenpaineen hoidon laadusta.

Robert Paul

Fosfolipidivasta-aineisten naisten raskausnäkymät paranevat

Jos raskaus on päättynyt toistuvasti keskenmenoon, on noin 15 %:n mahdollisuus, että taustalla on fosfolipidi- tai kardiolipiinivasta-aineita tai lupusantikoagulantti. Ja päinvastoin, jos naisella on näitä vasta-aineita, on keskenmenon riski erittäin suuri, jopa 90 %. Tilaa on hoidettu mm. kortikosteroideilla ja immunoglobuliinilla ja kenties parhaiten asetyylisalisyylihapolla tai hepariinilla. Brittiobstetrikot tutkivat, miten ASA:n ja hepariinin yhdistelmähoito auttaa tilanteeseen.

Robert Paul

Kattavampi hepatiitti B -rokote

Nykyisin käytössä olevilla hepatiitti B -rokotteilla rokotetuista 10-15 % jää vaille riittävää suojaa. Pääasiallisesti geneettisistä syistä osa ihmisistä on kyvyttömiä kehittämään immuunivastetta rokotteen sisältämälle, viruksen pinnasta peräisin olevalle S-antigeenille. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että koe-eläimille kehittyy immuunivaste kahta muuta viruksen pinnan antigeenia kohtaan (pre-S1 ja pre-S2) geneettisestä taustastaan riippumatta.

Matti Viljanen

Nuoruustyypin diabeteksen komplikaatiot Eurodiab IDDM -tutkimuksessa

Nuoruustyypin diabeteksen mikrovaskulaaristen ja akuuttien komplikaatioiden yleisyyttä selviteltiin Eurodiab-tutkimuksessa, johon osallistui 3 250 potilasta 16:sta Euroopan maasta. Normaali HbA1C-arvo todettiin 16 %:lla potilaista. Albumiinin eritysnopeus oli lisääntynyt alle viisi vuotta diabetesta sairastaneista potilaista 19,3 %:lla, koko aineistossa 30,6 %:lla. Retinopatian esiintyvyys oli koko aineistossa 46 % ja 20 vuotta tai kauemmin sairastaneilla 82 %. Merkkinä autonomisesta neuropatiasta 5,9 %:lla potilaista oli posturaalista hypotensiota ja 19,3 %:lla epänormaali sykkeen vaste seisomaan noustessa. Tutkimusta edeltäneen vuoden aikana 32,2 %:lla potilaista oli ollut yksi tai useampi vaikea hypoglykemiaepisodi ja 8,6 % potilaista oli joutunut sairaalaan ketoasidoosin vuoksi. Mikrovaskulaariset ja akuutit komplikaatiot lisääntyivät diabeteksen keston myötä ja glukoositasapainon huonontuessa. Mikroalbuminuria ilmaantui retinopatiaa sairastaville matalammilla diastolisen verenpaineen arvoilla kuin potilaille, joiden silmänpohjissa ei todettu muutoksia. Verenpaineen hoito olisikin todennäköisesti syytä aloittaa herkästi potilaille, joilla todetaan retinopatia.

Marika Kylliäinen, Pertti Ebeling, Veikko Koivisto

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 11/1997 Kommentteja

Verenpainelääkityksen kustannuksissa potilas- ja lääkäriryhmäkohtaisia eroja

Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoston avulla tarkasteltiin avohoitolääkärien noudattamaa kohonneen verenpaineen lääkehoitokäytäntöä sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Aineiston potilaiden verenpainelääkitys maksoi keskimäärin 1 713 markkaa vuodessa. Miespotilaiden lääkitys oli vuodessa keskimäärin 300 markkaa kalliimpaa kuin naisten. Ero johtui ACE:n estäjien ja kalsiuminestäjien käytön suhteellisesta yleisyydestä etenkin työikäisten miespotilaiden hoidossa. Beetasalpaajat ja diureetit olivat naisten eniten käyttämiä lääkeryhmiä. Kalleinta lääkitystä määräsivät usein erikoislääkärit, erityisesti sisätautilääkärit.

Jaana Martikainen, Timo Klaukka, Pekka Koivisto, Sinikka Rajaniemi

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 11/1997 Kommentteja

Kraniosynostoosin leikkaushoito tehtävä riittävän varhain

Kraniosynostoosi on sairaus, jossa lapsen kallon saumat alkavat luutua yhteen liian aikaisin jo ennen syntymää. Suotuisan psyykkisen kehityksen varmistamiseksi suurimmalle osalle potilaista tehdään saumojen avausleikkaus ensimmäisten elinkuukausien aikana. Tampereella tehdyssä selvityksessä todettiin, että leikkauksen jälkeen tutkittavien älyllinen suoriutumiskyky lapsuudessa ja nuoruudessa oli vähintään yhtä hyvä kuin vastaavan normaaliväestön. Heidän saamansa tulokset ei-kielellisissä testeissä olivat selvästi paremmat kuin kielellisissä. Tässä tutkimuksessa todettiin, että mitä nuorempana kallonsaumojen avausleikkaus oli tehty, sitä paremmin tutkittava suoriutui älykkyystestissä.

Johanna Multanen, Jaana Roviola-Lehtonen, Marjatta Vanhalakka-Ruoho, Pirkko Nieminen, Eero Somppi

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 11/1997 Kommentteja

Kuka lohduttaisi Nyytiä? - lapsuusiän masennuksen tunnistaminen

Masennus oireyhtymänä tai mielenterveyden häiriönä on pohjimmiltaan samanlainen lapsilla kuin aikuisilla. Keskeisinä oireina ovat mielialan lasku sekä mielenkiinnon ja mielihyvän menetys. Lapsen mahdollisuus ja tapa eritellä ja ilmaista tunnetilojaan ja tarpeitaan kuitenkin vaihtelee iästä, kehitysasteesta sekä vuorovaikutuksellisista ja kognitiivisista taidoista riippuen. Lapsen masennus ilmenee kullekin ikäkaudelle tyypillisin oirein, joiden selville saamiseksi olisi osattava keskustella lapsen kanssa hänen kehitystasoonsa sopivin sanoin. Masentuneilta lapsilta on muistettava - ja uskallettava - kysyä myös itsetuhoisista ajatuksista ja teoista. Masennuksen nonverbaalisia oireita voidaan arvioida tarkkailemalla lapsen olemusta ja käyttäytymistä eri tilanteissa, erityisesti vanhempien seurassa. Niin masennuksen arvioinnissa kuin hoitoa suunniteltaessakin yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Kaija Puura, Tuula Tamminen

Kirkasvalohoidostako apu vanhuspotilaiden unihäiriöihin ja levottomuuteen?

Kirkasvalohoidon vaikutuksia vanhuksiin ryhdyttiin tutkimaan 1990-luvun alkupuolella, kun hoidon suotuisat vaikutukset talvisin toistuvan masennustilan hoidossa olivat käyneet selviksi. Tutkimus on kohdistunut psykiatristen vanhuspotilaiden uni- ja vuorokausirytmin häiriöiden sekä käyttäytymishäiriöiden hoitoon. Öisin vaeltavat, päivisin nukkuvat, ajoittain agitoituneet ja sekavat potilaat aiheuttavat ongelmia niin kotihoidossa kuin laitosoloissakin. Alustavien tutkimusten mukaan kirkasvalohoito saattaa olla uusi lääkkeetön vaihtoehto tällaisten vanhuspotilaiden hoidossa. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen, sillä hoitoaikoja olisi syytä lyhentää ja hoitokertoja harventaa, jotta hoitomyöntyvyys paranisi.

Katri Korpinen, Curt West, Taina Hammaren, Björn Appelberg

Manipulaatiohoidot viranomaisten näkökulmasta

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus valvoo yhdessä lääninhallitusten kanssa terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattitoimintaa. Valvonta tapahtuu viranomaiselle tehtyjen ilmoitusten kantelujen ja muunlaisten yhteydenottojen perusteella, ja nämä yleensä koskevat jonkun tietyn terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa ja antamaa hoitoa. Manipulaatiohoitojakin tarkasteltaessa on siten olennaista niitä antavien ammattilaisten koulutus ja siihen perustuva kelpoisuus ja oikeus manipulaatiohoitojen antamiseen.

Antti Marttila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030