Herkkyyselektro- ja magnetokardiografia sydäninfarkti- ja WPW-syndroomapotilailla

Uusien sydämen sähköistä toimintaa tutkivien noninvasiivisten menetelmien kliinistä käyttökelpoisuutta tutkittiin yhteensä 157 potilaalla, joilla oli lisääntynyt riski hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin. Herkkyyselektrokardiografiassa (herkkyys-EKG) tutkitaan voimakkaasti vahvistettuja mikrovolttiluokan signaaleja, joiden rekisteröinti tapahtuu vähäkohinaisilla EKG-laitteilla ja erikoiskytkennöillä. Magnetokardiografia (MKG) tutkii sydämen synnyttämän magneettikentän muutoksia, joista saadaan periaatteessa EKG-kartoitusta vastaava informaatio nopeasti, helposti ja täysin noninvasiivisesti.

Yläraajan hermovammojen jälkitilojen kvantitatiivinen luokittelu

Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa on vuosina 1970-86 hoidettu 422 potilasta yläraajan hermovamman jälkitilan takia. Näistä potilaista jälkitutkittiin 322 keskimäärin 11,5 (2-20) vuoden kuluttua leikkauksesta. Tavoitteena on ollut hyödyntää tämä laaja aineisto tilastollisesti ja luoda kvantitatiivinen luokittelu, joka kuitenkin olisi vertailukelpoinen aikaisemman kvalitatiivisen luokittelun kanssa. Tunnon palautuminen on tutkittu neljällä kliinisellä testillä: staattinen 2 pistetunto, liikkuva 2 pistetunto, Poppenin sensitometri sekä filamentti-testi. Sudomotoriikka on evaluoitu mittaamalla lämpötila, kuuman ja kylmän kynnysarvot sekä ihon sähköinen vastus.

Lääkkeenomaisista tuotteista lain tarkoittamia lääkkeitä Markkinoija hyötyy kuluttajaa enemmän

Lääkkeenomaisia tuotteita ei enää ETA-sopimuksen tultua voimaan ole olemassa. Nykyisiä lääkkeenomaisia tuotteita kutsutaan jatkossa rohdosvalmisteiksi, mutta lainsäädännöllisesti niistä tulee lääkkeitä. Samalla tuotteiden pakkauksissa ollut merkintä "tehoa ei ole osoitettu lääkkeiltä vaaditulla tavalla" poistuu kokonaan käytöstä. Lääkkeenomaisista tuotteista lääkelaitoksessa vastaavan Marja-Leena Nurmisen mielestä muutos palvelee enemmän markkinoijien kuin kuluttajien tarpeita.

WHO 40 vuotta Euroopassa Miten syntyi eurooppalainen terveyspolitiikka?

Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto perustettiin vuonna 1951. Siitä lähtien on terveydenhuollon ajattelua, koulutusta, tutkimusta ja ohjelmia kehitetty ja hiottu yleiseurooppalaisin tavoittein. Tämän yhteistyön syntyä ja kehitystä on professori Leo A. Kaprio tarkastellut kirjassaan Forty Years of WHO in Europe, The development of a common health policy (WHO 1991). Kaprio toimi Euroopan alueen johtajana vuosina 1967-85. Tässä artikkelissa Kaprio kuvaa WHO:n Euroopan alueen neljänkymmenen vuoden aikaa lähinnä suomalaisten yhteistyökumppanien kannalta.

Leo A. Kaprio

Sir John McMichael 25.7.1904-3.3.1993

Kuluvan kevään maaliskuun 13. päivän niin BMJ kuin Lancet kertoivat Sir Johnin kuolleen. Hän oli sisätautiopin professori ja Lontoon Hammersmithin sairaalan johtaja vuoteen 1966. Hänet aateloitiin 1965, jonka jälkeen hän oli meille suomalaisillekin Sir John, siihen saakka me olimme kunnioittaneet häntä "Hämmösmitin mäkmaikkelina", joka Pentti Halosen ystävänä avasi monelle suomalaiselle sisämedisiinarille, kardiologille sekä rinta- ja sydänkirurgille maineikkaan Hammer-smithin ovet. Hän oli myös aktiivisesti auttamassa järjestettäessä ensimmäisiä Paavo Nurmi -symposioita; niiden maineikas kansainvälinen osanottajajoukko oli paljolti Sir Johnin ansiota.

Triklosaanille resistentit stafylokokit

Bakteerien on mielletty vastustavan vain potilaiden hoidossa käytettäviä mikrobilääkkeitä. Ne kuitenkin pystyvät kehittämään vastustuskyvyn lähes mille tahansa niiden henkeä uhkaavalle yhdisteelle. Desinfektioaineet ovat yksi kohde, jota vastaan ihmisen ympäristössä olevat bakteerit joutuvat alati taistelemaan. Bakteerien resistenssiä desinfektioaineille ei kuitenkaan testata rutiinisti, joten desinfektioaineille resistenttejä bakteereita ei luonnollisesti myöskään löydetä.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Kellokosken sairaala sai kansainvälisen sairaalapalkinnon Ajankohtaista sivuvaikutuksista

Kyseessä oli keski-ikäinen nainen, jolla oli kahden vuoden ajan ollut verenpainelääkityksenä Hydac 5 mg, josta ei ollut mainittavia haittavaikutuksia. Lisäksi potilaalla oli vaihdevuosioireisiin jo vuosia jatkunut Progynova-lääkitys. Kynsisienen hoitoon oli aloitettu Sporanox-lääkitys ensin neljän päivän ajan annoksella 100 mg, sitten 200 mg/vrk. Viikon kuluttua Sporanoxin aloittamisesta potilaalle kehittyi alaraajoihin huomattava turvotus pitting-löydöksineen sekä huonovointisuutta. Oireet hävisivät Sporanoxin lopettamisen jälkeen, muu lääkitys jatkui ennallaan.

VIRALLISET OHJEET KAIHILEIKKAUKSISTA

Agency for Health Care Policy and Research julkaisi helmikuussa lähinnä Medicare-potilaita koskevat ohjeet kaihileikkauksista. Aiemmin virasto on antanut ohjeet kolmesta muusta sairaudesta. Kaihin hoito-ohjeet olivat käsittelyssä kaksi ja puoli vuotta 18-jäsenisessä asiantuntijalautakunnassa. American Academy of Ophtalmology ja American College of Surgeons asettuivat kannattamaan ohjeita, mutta useat muut alan järjestöt ovat esittäneet vastalauseita.

KEFTRIAKSONIHOIDON KOMPLIKAATIOITA LYMEN TAUTIA SAIRASTAVILLA

Kolmannen polven kefalosporiinien käyttöön tiedetään liittyvän suolistoinfektioita, useimmiten klostridium-lajien tai hiivasienten aiheuttamia. Tiedossa on ollut myös, että potilailla, joilla on maksan tai munuaisten toiminnan häiriöitä, annostelussa on noudatettava varovaisuutta. Hoidon aikana ilmaantuneet sappirakon sedimentit ovat samoin olleet tiedossa, joskaan niiden luonteesta ei ole oltu varmoja. Useimmiten oire on näyttänyt katoavan antibioottihoidon loputtua.

KANADALAISILLEKIN LÄÄKÄREILLE VIISUMIVAIKEUKSIA

Kanadassa suoritettuja tutkintoja on yleensä pidetty yhdenvertaisina yhdysvaltalaisten tutkintojen kanssa. Kanadalaisia lääkäreitäkään ei ole pidetty "ulkomaalaisina". Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut: Department on Health and Human Services (HHS) teki päätöksen, että Kanadan laillistamistutkintoa ei pidetä samanarvoisena Yhdysvaltain FLEX-tutkinnon kanssa. Kanadassa valmistuneita lääkäreitä kohdellaan vast- edes viisumia annettaessa samalla lailla kuin muita ulkomailla valmistuneita. Käytännössä viisumin saaminen kestää suurin piirtein vuoden.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030