Tautiluokitus uudistuu, miksi ja miten?

Kansainvälinen tautiluokitus (International Classification of Diseases; ICD) perustuu 1800-luvun lopulla alkaneeseen perinteeseen. Varhaisimmat tautiluokituksen versiot käsittelivät ainoastaan kuolemansyitä. Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 1948 julkaisemasta 6. versiosta lähtien luokitus ja kansainvälinen tilastointi on ulotettu myös muihin kuin kuolemaan johtaviin sairauksiin. Lääketieteen kehitys ja tarve entistä tarkempien tilastojen tuottamiseen ovat johtaneet tautiluokituksen säännölliseen uusimiseen. Tautiluokituksen 9. versio otettiin Suomessa käyttöön vuoden 1987 alussa, mutta WHO:n alkuperäinen luokitus (ICD-9) oli julkaistu jo vuosikymmenen alussa. Siksi luokituksesta puuttuu esimerkiksi immuunikato (AIDS) täysin. Työ uuden luokituksen kehittämiseksi onkin aloitettu jo 1980-luvun alkupuolella. Sen tuloksena WHO julkaisi ICD-10:n systemaattisen osan 1992 ja aakkosellisen osan 1994.

Martti Virtanen

Förnyad sjukdomsklassifikation, hur och varför?

Den internationella klassifikationen av sjukdomar (International Classification of Diseases; ICD) har sitt ursprung redan i slutet av 1800-talet. De tidigaste versionerna av klassifikationen upptog endast dödsorsaker. Sedan Världshälsoorganisationen WHO gav ut den sjätte versionen år 1948 har klassifikationen och internationell statistik även omfattat andra än dödliga sjukdomar. Den medicinska utvecklingen och behovet av allt noggrannare statistik har medfört att klassifikationen numera regelbundet förnyas. De nionde versionen (ICD-9) togs i bruk i Finland i början av år 1987, men WHO hade gett ut den redan i början av 1980-talet. Därför saknas t.ex. immunbristsyndrom (aids) helt i i ICD-9. Redan i början av 1980-talet inleddes också arbetet på en ny version och år 1992 publicerade WHO den systematiska delen av ICD-10 medan den alfabetiska delen utkom i fjol.

Kokemuksia paklitakselin käytöstä levinneen rintasyövän hoidossa

Paklitakseli on suuria odotuksia herättänyt lääke levinneen rintasyövän hoitoon. Sen tehoa on tutkittu pienillä potilasmäärillä, eivätkä tulokset sen vuoksi ole vielä varmoja. Seitsemästä syövänhoidon keskuksesta kootut tiedot osoittavat paklitakselin tehon vaatimattomaksi. Vain 7 %:lle hoidetuista potilaista saatiin osittainen hoitovaste.

Guillermo Blanco, Väinämö Nikkanen, Mirja Heikkinen, Pekka Kangas, Marita Turunen, Asta Lantto, Lars Lindholm, Leena Helle, Abdel Maiche, Antti Jekunen, Martti Flander

EVO-rahat kuuluvat yliopistosairaaloille

Valtio korvasi vuoteen 1993 saakka yliopistosairaaloille lääketieteellisestä tutkimuksesta ja lääkärikoulutuksesta aiheutuvia ylimääräisiä kuluja maksamalla 12 % näiden sairaaloiden käyttökustannuksista erityisvaltionosuutena (EVO-raha). Vuoden 1994 alusta erityisvaltionosuuden maksuperusteet muutettiin laskennallisiksi. Lääketieteelliset tutkinnot ja tieteelliset julkaisut pisteytetään ja kertyneiden pisteiden määrä ratkaisee yliopistosairaalan saaman EVO-rahan määrän. Vuosille 1994-96 säädettiin turvamääräys, jonka mukaan sairaalan valtionosuus ei saa pienentyä kuin korkeintaan 3 % vuodessa. Tänä vuonna valtio maksaa EVO-rahaa 670,2 miljoonaa mk, josta HYKS saa noin 240 miljoonaa mk, muut yliopistosairaalat 100-110 miljoonaa mk ja Lastenlinna 11,4 miljoonaa mk.

Muut 22-23/1995 Kommentteja

Specialersättningen till universitetssjukhusen

Fram till år 1993 betalade staten universitetssjukhusens extra kostnader för medicinsk forskning och utbildning genom en särskild statsandel som uppgick till 12 procent av sjukhusens driftskostnader. Från år 1994 betalas statsandelarna dock på kalkylmässiga grunder. Antalet medicinska examina och medicinska publikationer vid sjukhuset poängsätts och antalet poäng avgör storleken på universitetssjukhusets s.k. specialersättning. För åren 1994-96 tillkom en bestämmelse enligt vilken sjukhusets statsandelar inte får minska med mer än 3 procent om året. I år utbetalar staten 670,2 miljoner mark i specialersättning av vilka HUCS får c. 240 miljoner medan övriga universitets-sjukhus får 100-110 miljoner och Barnets Borg 11,4 miljoner mark.

Muut 22-23/1995 Kommentteja

DNA:n korjausentsyymi - vuoden molekyyli

Arvovaltainen yhdysvaltalainen Science-lehti on pitänyt tapanaan valita vuoden molekyylin. Valinta on ollut usein yllättävä. Aikaisemmista tulee mieleen ainakin p53-proteiini ja typpioksidi (NO). Uusin, vuoden 1994 valinta on DNA:n korjausentsyymi (Science 1994;266:1925). Se ei itse asiassa ole yksi molekyyli, vaan ryhmä DNA:n korjauksessa tarvittavia proteiineja. Näiden tarkkaa lukua ei vielä tunneta, oma arvioni liikkuu 50-l00 polypeptidin määrässä.

Muut 22-23/1995 Kommentteja

Lamotrigiini - uusi lääke partiaalisen epilepsian hoitoon

Suomessa sai maaliskuussa myyntiluvan uusi epilepsialääke lamotrigiini (LTG). Se on hyväksytty käytettäväksi lisälääkkeenä partiaalisissa (pesäkkeellisessä eli fokaalisessa) epilepsioissa, silloin kun kohtauksia ei saada riittävästi hallittua tavanomaisilla epilepsialääkkeillä. Lamotrigiinia suositellaan toistaiseksi vain epilepsian hoitoon perehtyneen neurologian tai lastenneurologian erikoislääkärin tai kehitysvamma-alan erityispätevyyden saaneen lääkärin määrättäväksi tai heidän aloittamaansa hoitoon.

Tapani Keränen

Muut 20-21/1995 Kommentteja

Selkävoittoon tarvitaan tutkimusta

Selkäsairaudet aiheuttavat teollistuneissa maissa suuria taloudellisia menetyksiä. Suomessa selkäsairauksien hoidon vuotuisiksi kustannuksiksi on eri laskutavoilla arvioitu 10-20 miljardia markkaa. Ruotsalaisen arvion mukaan selkäsairauksien hoitokustannukset ovat miljoonaa asukasta kohti vuodessa noin 150 miljoonaa markkaa, sairauslomista aiheutuvat kustannukset noin 1 500 miljoonaa markkaa ja ennenaikaisista eläkkeistä aiheutuvat kustannukset noin 850 miljoonaa markkaa. Kustannusten jakauma on selvästi erilainen kuin muissa sairauksissa, joissa suorat hoitokustannukset ovat yleensä noin 30 % ja epäsuorat kustannukset 70 % kokonaiskustannuksista. Selkäsairauksien hoidossa suorien kustannusten osuus on vain 5 %.

Hilkka Riihimäki, Hannu Alaranta

Muut 18-19/1995 Kommentteja

Forskning - ett vapen i kampen mot ryggsjukdomar

Den industrialiserade världen åsamkas stora ekonomiska förluster genom ryggsjukdomar i befolkningen. I Finland har man genom olika sätt att räkna kommit fram till att vården av individer med ryggproblem kostar samhället 10-20 miljarder mark årligen. Enligt en svensk kalkyl är behandlingskostnaderna vid ryggsjukdomar cirka 150 miljoner mark för varje miljon invånare och år, sjukskrivningarna kostar cirka 1 500 miljoner mark och förtidspensionerna slukar cirka 850 miljoner mark. Dessa kostnader fördelas på ett helt annat sätt än vid andra sjukdomar - man brukar räkna med direkta behandlingskostnader på cirka 30 procent och indirekta kostnader på 70 procent totalt sett. Vid behandling av ryggsjukdomar är andelen direkta kostnader endast 5 procent.

Muut 18-19/1995 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030