Lääkärien elinikä Katsaus menneeseen ja uusia tutkimuksia

1800-luvun puolivälissä elettiin aikaa, jolloin lääketiede kehittyi nopeasti. Se näkyi myös siinä, että lääkärien työtä ruvettiin arvostamaan ja perustettiin lisää alan virkoja. Mutta palkka oli vaatimaton ja työ rasittavaa varsinkin maaseudulla. Lisäksi lääkärin työhön liittyi tarttuvien tautien aheuttamia riskejä. Toisaalta oli luonnollista, että lääkäreitä pidettiin asiantuntijoina, jotka osasivat torjua ja hoitaa omia vaivojaan. Oli siis odotettavissa, että heidän elinikänsä olisi huomattavan pitkä. Näin olikin, jos arvio perustuu lääketieteen historian maineikkaimpiin lääkäreihin.

Sakari A. Härö

Vilkaisu: Puoliautomaattisen defibrillaattorin käyttöopas

Sydämenpysähdyksen aiheuttava rytmihäiriö on yleensä kammiovärinä, jonka ainoa korjaava hoito on defibrillaatio. Potilaan todennäköisyys selviytyä on sitä suurempi, mitä nopeammin defibrillaatioisku pystytään antamaan.

Tom Silfvast

Vilkaisu: Työkyvyttömyyden selvittelyopas

Ilkka Taipale on perehtynyt sosiaali- ja työvoimatoimistojen pulmallisimpiin asiakkaisiin, jotka eivät työllisty edes korkeasuhdanteen aikana, mutta joilla ei ole eläkepäätökseen oikeuttavia perinteisiä somaattisia sairauksia. Nämä arviolta 10-15 000 ikääntynyttä pitkäaikaistyötöntä pitäisi Taipaleen mukaan kuitenkin siirtää välittömästi eläkkeelle. Ilkka Taipale on tutkinut yli tuhat tällaista henkilöä ja kehittänyt haastattelu- ja tutkimusmenetelmän, jonka avulla heidän tilannettaan voidaan dokumentoida. Kirjassa on kuvattu yksittäisiä tapauksia ja niihin perehtyneiden eri työntekijäryhmien kokemuksia eläke-edellytysten selvittelystä.

Vilkaisu: Syöpä ei estä lapsen koulunkäyntiä

Syöpään sairastuminen on nuorelle suuri koettelemus. Sairaalajaksot ja rasittavat hoidot voivat etäännyttää lapsen koulutovereista ja tutusta ympäristöstä. Koulunkäynti on kuitenkin osa lapsen normaalia elämää, ja sairastumisen yhteydessä sen merkitys vielä korostuu konkreettisena osoituksena elämän jatkumisesta. Oppilaalle on tärkeää, että oma pulpetti odottaa häntä luokassa. Toisaalta yhden oppilaan sairastuminen saa muussa luokassa aikaan hämmennystä ja kysymyksiä, joista pitää yhdessä keskustella.

Vilkaisu: Syöpäpotilaan kohtaamisen opettamisesta

Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella on pohdittu syöpäpotilaan ja lääkärin välistä vuorovaikutusta. Hankkeen aloitteentekijänä on ollut Suomen Syöpäpotilaat ry., jonka kampanjaan Yksin. Yhdessä koulutusprojekti kuuluu. Koulutusohjelman reflektiivinen toimintatapa tarkoittaa, että lääkäri pyrkii tarkastelemaan potilas-lääkäri-vuorovaikutustilanteita kriittisesti ja on valmis muutokseen. Reflektiivisyyteen kuuluu pohtiva asenne, jonka avulla toimintaa arvioidaan ja kehitetään.

Akvarellikurssi x 1 työuupumuksen ehkäisemiseksi

Kun työpaineet uuvuttavat, on meillä kullakin omat tapamme ladata akkuja. Moni hölkkää tai golfaa, joku uppoutuu dekkariin ja jotkut taas turvautuvat lasilliseen rentouttavaa kemiallista ainetta. Itse kokeilin viime kesänä lääkärien kulttuuriseuran akvarellikurssia. Suosittelen lämpimästi, tosin riski riippuvuuden kehittymiseen on olemassa!

Helena Kääriäinen

Arvo Ylppö (1887-1992) - lastentautiopin professori ja arkkiatri

Arvo Henrik Ylppö syntyi Akaassa vuonna 1887 maanviljelijäperheen poikana. Hän oli aikuiseksi vartuttuaan pienikokoinen, minkä arveltiin johtuvan syntymisestä keskosena. Pieni koko ei kuitenkaan estänyt häntä kehittymästä erääksi kansakunnan suurmieheksi.

Arno Forsius

Kenttä kestää, mutta jaksavatko neuvottelijat?

Vuosien palkkataantuman seurauksena Lääkäriliitto joutui työtaisteluun tavoitteenaan turvata kunnallisen sektorin palkkataso niin hyväksi, että pystyttäisiin välttämään jo nyt havaittavissa oleva lääkäripako leveämmän leivän ja keveämmän työn äärelle yksityispuolelle.

Suomen Kirurgit -Alaosasto Johtokunta

Helleaallot ja kuolleisuus Suomessa

Suomen Lääkärilehden numerossa 13/2001 julkaistussa ilmansaasteiden terveysvaikutuksia koskevassa katsauksessa (1) käsiteltiin myös ilmaston lämpenemisen ja helleaaltojen vaikutusta väestön kuolleisuuteen. Siinä yhteydessä viitattiin Etelä-Euroopan helleaaltoihin, joiden vaikutuksiin kuolee joka vuosi suuri määrä ihmisiä. Muutoin erinomaisessa katsauksessa ei kerrottu, että kuolleisuus lisääntyy helleaaltojen aikana myös Suomessa. Esimerkiksi juhannuksena 1972 Suomeen levisi helleaalto, jonka aikana päivälämpötila pysytteli 20 C:n ja 30 C:n välillä useita viikkoja, pohjoisessa pitempään kuin etelässä. Kuolleisuus lisääntyi jyrkästi ja oli korkeimmillaan 60 % normaalia suurempaa (kuvio 1). Puolet ylimääräisestä kuolleisuudesta (arviolta 400 yhteensä 800 tapauksesta) johtui hengityselinten taudeista, aivohalvauksista ja sepelvaltimotaudista. Hengityselintautien aiheuttamat kuolemat lisääntyivät suhteellisesti eniten (4-kertaisesti). Myös lievempien helleaaltojen aikana, esimerkiksi alkukesällä 1961, on ollut lisäkuolleisuutta (2), samoin kesällä 1977, 1988 ja 1994. Suurimmassa vaarassa ovat vanhukset, mutta ylimääräistä kuolleisuutta on myös työikäisten ryhmässä.

Simo Näyhä

Oikaisu kirjoitukseen: Epäilyksen varjo

Suomen Lääkärilehdessä numerossa 21-22/2001 Näkökulma-palstalla ollut Seppo Knuutilan kirjoitus, Epäilyksen varjo, perustuu hänen puheeseensa Mielenterveyslehden matineassa 4.5.2001.

Seppo Knuutila