78814 osumaa

Asiantuntevasti tehty käsikirurgian kirja

Uuden käsikirurgian oppikirjan ilmestyminen on luonnollista nykytilanteessa. Käsikirurgia omana erikoisalanaan on nostanut merkitystään jatkuvasti. Itse käsikirurgia on vakiinnuttanut asemansa Suomessa pitkän kehityskaaren kautta. Ala alkoi saada huomiota, kun 1970-luvun alussa perustettiin ensimmäinen käsikirurgian osasto Invalidisäätiön sairaalaan Helsinkiin. Suomen Käsikirurgiyhdistyksen perustaminen vuonna 1976, hyväksyminen suppeaksi erikoisalaksi 1981 ja nykyään oma itsenäinen lääketieteen erikoisala ovat olleet merkkipaaluja kehityskaaressa. Käden vammojen ja sairauksien tuntemuksen ja hoitomuotojen lisääntyminen on ollut nopeaa. Alan sisältöä on voimakkaasti muuttanut mikrokirurgisten tekniikoiden kehittyminen, ja näin ollen ajan tasalla olevalle oppikirjalle on ollut selkeä tilaus olemassa.

Jan Lassus

Tubianan käsikirjan viides osa englanninkielisenä

Teoksen viides osa ilmestyi englanninkielisenä laitoksena monien lykkäysten jälkeen 1999. Tällöin ensimmäisen osan ilmestymisestä oli kulunut jo 18 vuotta ja edeltävä neljäs osakin oli 8 vuoden ikäinen. Nyt tämä jättiläismäinen käden käsikirja on valmis. Vaikka kyseessä onkin käden eikä käsikirurgian käsikirja, on viimeinen osa edeltäjiensä tapaan miltei yksinomaan käsikirurgiaa sisältävä.

Kauko A. Solonen

Jatkuvaa ammatillista kehittymistä

Osallistuin toukokuun alussa Euroopan nuorten lääkärien (Permanent working group of European Junior Doctors PWG) täydennyskoulutusta koskevaan kokoukseen. Kokouksessa julkistettiin myös PWG:n täydennyskoulutusta koskevat periaatteet. Nuorison kokouksessa viljeltiin samoja lyhenteitä ja samaa koulutusliturgiaa kuin isoisempienkin kollegoiden ja virallisten tahojen lausumissa. Lyhenne CME tarkoittaa continuos medical education ja CPD puolestaan continuos professional development.

Kati Myllymäki

Yksityistoiminta yleisessä sairaalassa

Vuosien mittaan Suomessa on pohdittu suuren osan vuorokaudesta käyttämättömänä olevan sairaalakapasiteetin, lähinnä leikkaussalien, käytön tehostamista. Taustalla ovat olleet useiden operatiivisten alojen jopa sietämättömän pitkät leikkausjonot. Keinoiksi on esitetty mm. leikkaussalien ja leikkaussalihenkilökunnan kaksi- tai kolmivuorotyötä, lisäleikkauksien järjestämistä ylimääräisen rahoituksen avulla sekä leikkaussalien vuokraamista ulkopuoliselle, yksityiselle taholle. Vuorotyötä ei ole katsottu mahdolliseksi sen vaatiman huomattavan lisähenkilömäärän sekä lääkärien voimakkaan vastustuksen takia. Kuntien jatkuva rahapula taas rajoittaa jonojen purkuleikkauksia iltatyönä ns. lisä-VES:n avulla, vaikkakin rajoitetuilla sektoreilla tätä keinoa on käytetty hyvällä menestyksellä. Yksityistä toimintaa on ollut ja on edelleen rajoitetusti lähinnä muutamissa aluesairaaloissa polikliinisen yksityisvastaanoton puitteissa, jolloin erikseen nimetyillä lääkäreillä on oikeus pitää yksityisvastaanottoa sairaalan tiloissa. Keskus- tai yliopistosairaaloissa tällainen toiminta ei ole ollut mahdollista.

Timo Raatikainen

Paikallinen sopiminen on markkinaehtoista pakkosopimista

Paikallinen sopiminen työsuhteen ehdoista on viime vuosina selvästi yleistynyt mutta myös muuttunut. Paikallista sopimista ja sen muutosta tutkinut valtiotieteen lisensiaatti Sakari Timonen puhuu markkinaehtoisesta pakkosopimisesta, jossa sopiminen on työntekijälle ja työnantajalle yhtä vähän vapaaehtoista. Siinä sanelijana ovat markkinavoimat: jos yritys ei pysty paikallisilla sopimuksilla vastaamaan markkinoiden tarpeisiin, asiakkaat siirtyvät muualle. Niinpä työnantajat tekevät sopimuksia yrityksen kaatumisen pelossa, työntekijät työpaikkojen menettämisen pelossa.

Suvi Sariola

Täydennys vuosilomasopimuksen tulkintaan

Kuntasektorin vuosilomajärjestelmä uudistettiin 1.4.99 alkaneen lomanmääräytymisvuoden alusta. Uudistettu sopimus on sisällytetty kokonaisuudessaan uuden KVTES:n vuosilomalukuun. Ensimmäisen kerran uusien määräysten mukaiset lomat annetaan laajasti kuluvan vuoden lomakautena 2.5.-30.9.2000. Vuosilomasopimuksen sisältöä on selostettu viimeksi Lääkärilehden numerossa 11/2000. Tällöin on käsitelty myös sopimuksen 3 ja 4 pykälä:ien sisältöä, jotka koskevat täyden lomanmääräytymiskuukauden sisältöä ja työssäolopäivien veroisten päivien luetteloa. Erilaista tulkintaa on esitetty sen suhteen, mikä merkitys päivystyksen aktiivivapaalla on täyttä lomanmääräytymiskuukautta laskettaessa.

Taisto Rautpalo

Lääkäri todistajana

Lääkäri ja lainsäädäntö -kirjan mukaan lääkäri on todistamiseen nähden asetettu eri asemaan kuin muut tahot, koska lausunto kelpaa tuomioistuimessa todistuksesta ellei oikeus nimenomaan vaadi lääkäriä asiassa erikseen kuultavaksi. Potilaani otti yhteyttä ollessaan tyytymätön vakuutusyhtiön haitta-astekorvaukseen ja kertoi tekevänsä valituksen vakuutuslautakuntaan. Hän pyysi minua todistajaksi mahdolliseen suullisen käsittelyyn (mahdollista nykyään). Mikäli tällaiset pyynnöt lisääntyvät, ne tulevat kuormittamaan lääkärien työaikaa kohtuuttomasti.

Maarit Gockel

Vastaus edelliseen

Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä on säännös lääkintölaillisista todistuksista ja lausunnoista (23 pykälä), jossa todetaan, että lääkärin on antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja sekä muita todistuksia, jotka on tarkoitettu esitettäväksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvistettava ne sanoilla minkä kunnian ja omantuntoni kautta vakuutan. Siten vahvistettu todistus tai lausunto on pätevä ilman valallista vahvistusta, jollei tuomioistuin tai viranomainen erityisistä syistä määrää, että se on vahvistettava suullisella valalla tai vakuutuksella. Lääkintölaillisen todistuksen merkitys pohjautuu lähtökohtaisesti siihen, että kun lääkäri antaa ko. todistuksen tai lausunnon jo valan velvoituksin sitomana ei lääkäriä tarvitsisi erikseen kuulla valan nojalla samoista asioista.

Kati Lehtonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat