Palliatiivisen hoidon ABC

Brittiläisessä maailmassa palliatiivinen hoito on saavuttanut niin vakiintuneen aseman, että BMJ on julkaissut aihepiiristä artikkelisarjan ja siitä koostetun kirjan. Iso-Britanniassa palliatiivisesta lääketieteestä tuli oma spesialiteetti 1987 (Vasta silloin, sanoo kirjan toimituskunta. Jo silloin toteaa suomalainen saattohoitolääkäri). Kuitenkin valtaosa palliatiivista hoitoa tarvitsevista potilaista hoidetaan varsinaisten saattohoitokotien (hospices) ulkopuolella kuten Suomessakin. Tämä on antanut aiheen julkaista tietopaketin perusterveydenhuollon käyttöön.

Juha Hänninen

Kirjauutuuksia

Luettelossa on hiljattain markkinoille ilmestyneitä uutuuskirjoja ja aiemmin ilmestyneiden kirjojen uusia painoksia. Luettelon on toimittanut Akateeminen Kirjakauppa.

Eriarvoisuus psykoosilääkkeiden korvattavuudessa aiheuttaa hoidollisia vaikeuksia

Viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana antipsykoottisten lääkkeiden käyttö on olennaisesti helpottanut psykoottisten potilaiden hoitoa. Kiistattomista eduistaan huolimatta perinteiset antipsykoottiset lääkeaineet ovat kuitenkin osin epätyydyttäviä. Täysin riittämätön hoidollinen vaste on todettavissa noin neljänneksellä potilaita, ja yli puolelle jää positiivisesta vasteesta huolimatta häiritseviä psykopatologisia oireita, jotka heikentävät heidän sosiaalista selviytymistään. Monet ns. positiiviset psykoosioireet häviävät toisinaan suhteellisen nopeastikin, mutta varsin usein etenkin pitkäaikaiselle skitsofrenialle tyypilliset negatiiviset oireet jäävät lääkityksestä huolimatta valitettavan usein ennalleen. Näitä negatiivisia oireita ovat esimerkiksi yleisen aktiviteetin heikkeneminen, toimintamotivaation puute, sosiaalinen vetäytyminen, intellektuaalinen hitaus, puheen ja ajatuksen assosiatiivinen köyhyys ja sekä tunne- että affektielämän latistuminen. Lisäksi karkeasti arvioiden noin puolella potilaista ilmenee neuroleptien indusoimia haitallisia sivuvaikutuksia.

Ranan Rimón, Raimo Salokangas

Pysyvä, lapsesta keski-ikään kestävä lihavuus ennakoi metabolista oireyhtymää

Sekä lasten että aikuisten lihavuus on lisääntymässä hälyttävästi. Koska lihavuus ja etenkin keskivartalolihavuus ovat metabolisen oireyhtymän luonteenomaisia tunnusmerkkejä voi olettaa, että myös oireyhtymän vallitsevuus on kasvusuunnassa. On myös osoitettu, että lihavuus periytyy ja että lapsuudenaikaiseen lihavuuteen liittyy suurentunut vaara sairastua aikuisena diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että sekä lapsuudenaikainen lihominen että lapsuudesta alkanut, keski-ikään kestänyt lihavuus ovat yhteydessä aikuisiän metaboliseen oireyhtymään. Lapsuudessa lihavalla, mutta aikuisena normaalipainoisella henkilöllä oli kolminkertainen vaara saada metabolinen oireyhtymä aikuisena, mutta sekä lapsena että aikuisena lihavalla metabolisen oireyhtymän riski oli 56-kertainenen.

Mauno Vanhala, Pasi Vanhala

Hallux valgus - teoriaa ja tuloksia

Hallux valgus on yleinen vaiva länsimaissa. Tavallisin oireiden lähde on ensimmäisen jalkapöydänluun pään eli vaivaisenluun mediaalipuolella kengässä paineenalaiseksi joutuva pehmytkudos. Vuonna 1996 tehtiin hallux valguksen vuoksi Suomessa 3 800 leikkausta. Hallux valgus -leikkaustyyppejä on kirjallisuudessa kuvattu yli 130, mutta useimmiten käytetään muutamaa yleisintä leikkaustekniikkaa. Omassa aineistossamme on prospektiivinen 1-vuotisseuranta 92 Keller- ja chevron-leikkauksesta. Sekä subjektiiviset että objektiiviset tulokset paranivat kolmen kuukauden ja yhden vuoden välillä. Tulosten perusteella oireisen hallux valguksen leikkaushoidolla on saavutettavissa hyvä tai tyydyttävä tulos 90 %:lla potilaista.

Mikko J. Manninen, Jari Räsänen, Vesa Juutilainen, Eero Arajärvi

Lyhytaikaiset kuntoutushoitojaksot Kellokosken sairaalassa vuosina 1992-1996

Psykiatristen pitkäaikaispotilaiden siirtyminen avohoitoon on ollut kuluvan vuosikymmenen toimintalinjana Suomessa. Suurena haasteena tässä on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden toimintakyvyn heikkous ja yksinäisyys. Avohoidon voimavarat eivät aina ole riittäneet, ja niinpä potilaita on hakeutunut yhä uudestaan takaisin sairaalahoitoon. Kellokosken sairaalassa on tarkasteltu, miten suunnitelmallisilla lyhytaikaisilla kuntoutushoitojaksoilla on voitu tukea potilaiden selviytymistä kotona ja avohoidossa. Kuntoutushoitojaksoilla olleista potilaista yli puolella sairaalahoitopäivien määrä väheni. Lisäksi sosiaalinen selviytyminen parani suurimmalla osalla potilaista, varsinkin niillä, jotka pysyivät sovitussa kuntoutushoitojakso-ohjelmassa.

Seija Krudup, Tiina Keldrima

Akuutti suolitukos

Akuutin suolitukoksen, sekä ohut- että paksusuoliperäisen, hoito on muuttunut vain vähän kymmenen viime vuoden aikana. Diagnostiikassa on tapahtunut kehitystä lähinnä kuvantamistutkimuksissa, jotka auttavat erottamaan täydellisen ja osittaisen suolitukoksen toisistaan. Strangulaation ja siihen liittyvän suoli-iskemian havaitsemisessa on tapahtunut valitettavan vähän edistystä. Pysyvän suoli-iskemian riskin vuoksi suolitukospotilaat tulisi hoitaa yksikössä, jossa on kirurginen hoitovalmius. Usein potilaat hyötyvät konservatiivisesta alkuhoidosta, vaikka myöhemmin jouduttaisiinkin leikkaukseen.

Petri Aitola, Martti Matikainen

Erytrosytoosin diagnostiikka

Erytrosytoosi on tila, jossa veren punasolumäärä on normaalia suurempi. Usein siihen liittyy myös suurentunut hemoglobiinipitoisuus ja hematokriittiarvo. Erytropoietiinin lisääntyneen tuotannon aiheuttamaa sekundaarista erytrosytoosia tavataan hypoksisten keuhkosairauksien, synnynnäisten sydänvikojen ja perinnöllisten suuren happiaffiniteetin hemoglobinopatioiden yhteydessä. Tupakointi on yleinen lievän sekundaarisen erytrosytoosin syy. Erytrosytoosin diagnostiikkaan ryhdytään, kun veren punasoluarvot ylittävät toistuvasti viitealueen. Selvittelyssä tähdätään pahanlaatuisen primaarisen erytrosytoosin, polycythaemia veran (PV), erottamiseen hyvänlaatuisista erytrosytooseista. Siinä punasolujen tuotanto on autonomista, erytropoietiinista riippumatonta. Huolellinen anamneesi, kliininen tutkimus sekä täydellinen verenkuva antavat usein alustavan käsityksen erytrosytoosin syystä.

Sanna Siitonen

Tupakka ja iho

Tupakan karsinogeeniset ominaisuudet ja haitalliset systeemiset vaikutukset tunnetaan hyvin, mutta tutkimusta tupakan ihovaikutuksista on niukasti. Tupakoitsijoilla on todettu muutoksia ihon immunologisessa aktiivisuudessa ja inflammatorisissa reaktioissa, millä on merkitystä mm. eräissä tulehduksellisissa sairauksissa, kuten haavaisessa koliitissa ja aknessa. Runsaasti tupakoivien henkilöiden ihon ryppyisyys on 4,7 kertaa todennäköisempää kuin tupakoimattomien. Tupakoinnin ajatellaan heikentävän immunologisten puolustusjärjestelmien toimintaa, mutta tutkimustuloksissa on paljon ristiriitaisuutta, eikä tupakan perimmäinen vaikutusmekanismi immuunijärjestelmään ole tiedossa.

Anina Raitio, Kirsi-Maria Haapasaari, Aarne Oikarinen

Lyhyesti: Rahat ja henki tai influenssarokotus

Suuririskisille eläkeläisille (sydämen tai keuhkojen tauti), sekä kohtalaisen riskin (diabetes, munuaistauti, aivohalvaus tai dementia) tai pienen riskin ikätovereille annettujen influenssarokotusten vaikutusta on selvitetty kuuden epidemiasesongin seurannassa. Keuhkokuumeen tai sydämen vajaatoiminnan vaatimat sairaalakäynnit vähenivät rokotusten ansiosta 30-40 %. Kuolemat seuranta-aikana vähenivät puoleen. Terveimmässä ryhmässä vaikutukset olivat vähintään yhtä hyvät kuin muilla. Dollareita säästyi 7-171 rokotettua kohti, eniten terveillä. Influenssarokotus pitäisi siis antaa kaikille yli 65-vuotiaille.

Heikki Arvilommi