Från ord till handling för att tackla drogproblematiken

Tack vare Finlands avsides läge, en förhållandevis sträng narkotikalagstiftning samt attitydfostran i hem och skola höll sig narkotikaproblemen rätt länge på en acceptabel nivå i vårt land även om faran hotade. Under 1990-talet har hotbilden snabbt blivit verklighet. Narkotikabrotten, antalet etablerade missbrukare och individer på experimentstadiet, frekvensen av drogberoende och därtill relaterade dödsfall har eskalerat snabbt. Droger är en realitet runt om i Finland i där barn och ungdomar uppehåller sig och knarkhandelns ombud propagerar förledande för en positiv inställning till droger. En medveten eller omedveten påverkan via massmedia, i dagsläget speciellt Internet samt populärlitteratur för barn och ungdomar, kan ha oanade konsekvenser när attityder till droger bildas. Benägenheten att testa droger och landa i ett beroende varierar individuellt. Såvitt jag känner till är föräldrars omsorg om och ansvar för sina barn tillsvidare det enda och även vetenskapligt dokumenterade sättet att skydda sig mot narkotika. Om föräldrarna ständigt håller sig underrättade om var deras barn håller hus hamnar dessa mer sällan i drogträsket. En annan omständighet där både på familjen och närmiljön för övrigt kan ha stort inflytande på barnens beteende är de förebilder som erbjuds, såväl positiva som negativa. När det gäller förebilder är rökning det mest kända och utforskade exemplet härvidlag.

Kauko Kouvalainen

Huumehoidot terveydenhuollon yleisillä ehdoilla

Haittojen vähentäminen on terveydenhuollon hyväksymä yleisperiaate: pyritään vähentämään joko riskikäyttäytymisen haittoja tai lieventämään pitkäaikaisten tautitilojen seurauksia. Tupakan suodattimia, kondomeja, matkailijan rokotuksia, auton turvavöitä ja urheilijan suojuksia kannattaa myös lääkärikunnan enemmistö, mutta niissä kohteena ovatkin lailliset riskitilanteet. Huumeista puhuttaessa on haittojen vähentämisestä (harm reduction) tullut Suomessa monien ajatuksissa kirosana, vastakohta rajoittavalle huumepolitiikalle, synonyymi huumeiden käytön laillistamiselle. Itse näen haittojen vähentämisen käytännön tarpeiden sanelemana toimintana, joka osaltaan tukee rajoittavaa huumepolitiikkaa.

Rauno Mäkelä

Tehoa huumeiden käytön välityksellä leviävien infektioiden torjuntaan

Suoneen ruiskutettavien huumeiden käyttö altistaa tarttuville taudeille monilla tavoin. Toistuvat pistokset aiheuttavat ihon ja laskimoiden infektioita ja joskus syviä komplikaatioita. Huonot sosiaaliset olot ja epähygieeninen ympäristö lisäävät esimerkiksi fekaali-oraaliteitä välittyvien tartuntojen, kuten hepatiitti A:n vaaraa. Ruiskujen ja neulojen yhteiskäyttö taas on merkittävin HIV- ja hepatiitti B- ja C-tartuntojen riskitekijä. Tutkimusten mukaan puhdistamattomien neulojen ja ruiskujen yhteiskäytöstä seuraa kymmenen kertaa suurempi HIV-tartunnan vaara kuin suojaamattomasta seksikontaktista. Lisäksi tartunnankantajan tartuttavuus saattaa vaihdella hyvinkin paljon tartunnan vaiheen mukaan, mikä tekee yhteiskäytöstä todellisen venäläisen ruletin. Tästä huolimatta yhteiskäyttö on edelleen hyvin yleistä. Jo monen vuoden ajan suomalaiset huumeiden käyttäjät ovat tartuttaneet toisiinsa runsaasti niin hepatiitti B- kuin C-viruksiakin; jälkimmäisen tartunnan kantajia on maassamme noin kymmenentuhatta.

Pauli Leinikki

Huumeet - maailmanlaajuinen ongelma

Kansainvälinen yhteistyö huumeongelman torjumiseksi käynnistyi jo tämän vuosisadan alussa. Viime vuosikymmeninä maailman huumetilanne on muuttunut ratkaisevasti, kun markkinat ovat laajentuneet, tuotannosta on tullut tärkeä elinkeino ja jalostus on kasvanut teollisiin mittoihin. Huumeongelmaa tuskin pystytään poistamaan - realistisempi tavoite on sen rajoittaminen mahdollisimman vähäiseksi. YK:n johtama kansainvälinen ehkäisytyö suuntautuu sekä tuottajamaihin että käyttäjämaihin. Kansainvälisten huumausainesopimusten valvonta tai todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen huumekasvien viljelylle eivät kuitenkaan kaikkialla onnistu.

Jukka Sailas, Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Suomen huumestrategia ja huumeiden käyttäjien hoitojärjestelmät

Huumausaineiden käyttö, haitat ja niihin liittyvä rikollisuus ovat 1990-luvulla selvästi lisääntyneet, vaikka Suomi erottuu edelleen enimmäkseen edukseen eurooppalaisessa vertailussa. Huumeiden käyttäjiä hoidetaan sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluissa ja erilaisia hoitomuotoja on paljon. Niistä pitäisi räätälöidä yksilöllisiä hoitokokonaisuuksia, mutta riittävän monipuolisten ja pitkäjännitteisten hoitojen järjestämisessä on ongelmia. Valtioneuvoston tuore huumausainepolitiikkaa käsittelevä periaatepäätös sisältää toimenpide-ehdotukset, jotka koskevat huumeiden käytön ehkäisyä, käyttäjien ja heidän läheistensä hoitoa sekä valvontatoimia. Tulossa on myös laaja tutkimusohjelma Huumeet 2000-luvun Suomessa.

Terhi Hermanson, Tapani Sarvanti

Huumehaittojen vähentäminen

Raitistumisen asettaminen huumeiden käyttäjän hoitotavoitteeksi voi olla epärealistista ja hyödytöntäkin. Huumeiden käytön haittojen vähentämisellä tarkoitettaan toimintakokonaisuutta, jossa laittomia aineita edelleen käyttävää narkomaania autetaan työskentelemään saavutettavissa oleviin välitavoitteisiin. Hoito auttaa vähentämään monia huumeiden käytön haittoja. Haittojen vähentäminen on ajankohtaista Suomessakin.

Pekka Heinälä

Heroinisteja hoidetaan Sveitsissä heroiinilla

Sveitsin terveysministeriö järjesti maaliskuussa 1999 Bernissä kolmepäiväisen symposiumin, joka käsitteli heroinistien hoitoa heroiinia apuna käyttäen. Loppupäätelmänä oli, että heroinistien hoito on vaikeaa ja että hoidon valintaa ohjaavat myös poliittinen tilanne ja asenneilmapiiri. Hoidettaessa heroinisteja heroiinilla on haittojen minimointi-ajattelu maksimissaan. Kyse on tutkimusvaiheessa olevasta hoidosta, joka nykytietojen valossa ei näytä järkevältä. Suomeen heroiinihoitoa ei kannata ajatellakaan.

Terhi Hermanson

Huumerikollisuus Suomessa

Huumausainerikollisuudessa tapahtui olennainen käänne huonompaan suuntaan 1980-luvun lopulla, kun huumekauppiaat vastasivat lisääntyneeseen kysyntään ennalta arvaamattomalla teholla. Lainvalvontapuolella muutokset olivat todettavissa reaaliajassa, vaikka tilastoissa ne näkyivät vasta muutaman vuoden viiveellä.

Paavo Selin

Huumepotilaan psykososiaalinen tuki vieroituksessa ja kuntoutumisessa

Huumepotilaan hoidossa tulee alusta lähtien arvioida psyykkisten ja fyysisten riippuvuusongelmien ja muiden psykiatristen poikkeavuuksien ohella psykososiaalisen tuen tarvetta. Huumekierteeseen joutuneen sosiaalinen syrjäytyminen on vaikea-asteisempaa kuin esimerkiksi alkoholiongelmaisten. Huumeiden käyttöön liittyvät henkilöt ovat käytännössä usein ainoa ihmissuhdeverkosto. Vieroitus ja irrottautuminen tästä verkostosta onnistuu harvoin ensi kerralla, varsinkin jos vieroitushoidon jälkeen ensimmäisenä vastassa ovat huumevelat. Kaikissa kontakteissa huumeriippuvaisiin olisi pyrittävä rakentamaan luottamusta hoitojärjestelmään. Vaikkei motivaatio heti riittäisi hoitoon, kynnys uuteen yhteydenottoon madaltuu, kun hoitosuhteelle on tehty pohjatyötä.

Antti Holopainen

Miten totean potilaan huumeidenkäytön

Lääkärit tarvitsevat tietoa ja menettelytapoja voidakseen auttaa huumeita käyttäviä potilaitaan ja toisaalta välttääkseen hyväksikäytön. Pitäytymällä yleisesti hyväksytyn ammatillisen auttamisen rajoissa lääkäri voi omalta osaltaan edistää huumeongelmien hoitoa. Pyrkimyksenä on, että kielteinen suhtautuminen huumeisiin ei sävyttäisi suhtautumista potilaisiin. Potilaat tarvitsevat sekä tietoa hoitopalveluista että rohkaisua, sillä huumeriippuvuuden syvetessä usko omaan toipumiseen vähenee.

Riitta Alaja