78822 osumaa

Huumeriippuvuuden patofysiologia

Alkoholi- ja huumeriippuvuuden aiheuttamia primaarisia vaikutuksia ja muutoksia elimistössä tunnetaan kokeellisten töiden perusteella melko hyvin, vaikkakin tarkemmat aivomekanismit, muutosten pysyvyys ja uuden tiedon hyödyntäminen hoidossa vaativat vielä tutkimusta ja uusia oivalluksia. Dopamiini on keskeinen aivojen välittäjäaine riippuvuuden neurokemiassa, mutta yksistään dopamiinijärjestelmän muutokset eivät selitä kaikkia yksilöiden välisiä huumeriippuvuuden eroja. Geneettisen alttiuden merkitys on tullut yhä selvemmin esiin, joskin aina tarvitaan mahdollisuus huumeille altistumiseen sopivassa ympäristössä.

Esa R. Korpi

Anestesia opioidiriippuvaisten vieroituksessa

Huumeongelmaisten kiinnittäminen hoitoon on osoittautunut vaikeaksi. Osa vahvasti opioidiriippuvaisista pelkää voimakkaita fyysisiä vieroitusoireita. Alkuun pääsemiseksi on näissä tilanteissa yhtenä vaihtoehtona käytetty anestesiassa tapahtuvaa vieroittamista. Ensimmäiset anestesiavieroitushoidot Tampereella ovat teknisesti onnistuneet hyvin. Lisää kokemuksia ja tutkimusnäyttöä kuitenkin kaivataan siitä, miten lyhyen hoidon jatkoksi pystytään nivomaan pitkäjänteinen, kuntouttava jatkohoito.

Kaija Seppä, Seppo Kaukinen, Olli-Pekka Mehtonen

Huumeriippuvuuden korvaushoito

Huumeriippuvuudesta aiheutuvien kärsimysten ja haittojen vähentämiseksi kehitetyssä korvaushoidossa annetaan lääkkeenä samaa tai samantapaista ainetta, josta potilas on riippuvainen - nikotiiniriippuvuuden nikotiinikorvaushoito näyttää ajatukseltaan samantapaiselta kuin huumeiden käyttäjien korvaushoidot. Suomessa on mahdollista ainoastaan opioidiriippuvuuden hoito eräillä lääkeaineilla, joista käytännössä yleisin on metadoni. Korvaushoidon eettisestä perustasta on käyty paljon keskustelua. Kokemukset hoidon tuloksista tukevat kuitenkin ajatusta riittävän hoidon tarpeellisuudesta.

Carola Fabritius, Veikko Granström

Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisten potilaiden hoidossa

Bentsodiatsepiinit vähentävät nopeasti ja tehokkaasti ahdistuneisuusoireita. Ne soveltuvat kuitenkin myös päihdekäyttöön, voivat aiheuttaa vakavan fyysisen tai psyykkisen riippuvuuden tai molemmat ja heikentävät kognitiivisia kykyjä. Bentsodiatsepiinien määrääminen päihdeongelmaiselle tai riippuvaisuuksiin taipuvaiselle, usein asosiaaliselle ja luonnehäiriöiselle potilaalle voi johtaa arvaamattoman vakaviin seurauksiin, mm. liikenneonnettomuuksiin ja impulsiivisiin väkivaltarikoksiin. Lääkärin tulisi määrätä näitä lääkkeitä avohoidossa vain tarkan harkinnan perusteella riittävän hyvin tuntemilleen potilaille. Tällöinkin tarvetta pitkäaikaiseen, jatkuvaan käyttöön tulisi vähentää muilla hoitomuodoilla. Toisaalta bentsodiatsepiinien asianmukaista käyttöä vakavasti ahdistuneiden ja muutoin riittävää hoitoa vaille jäävien potilaiden hoidossa ei tulisi perusteettomasti rajoittaa.

Hannu Lauerma, Erkka Syvälahti

Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito

Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöpotilaat ja myös masennuksesta ja psykoottisista häiriöistä kärsivät potilaat voivat tarvita pitkäaikaista anksiolyyttistä lääkitystä, huolimatta siitä että siihen liittyy riippuvuuden mahdollisuus. Fysiologinen riippuvuus bentsodiatsepiineihin ja unilääkkeisiin voi kehittyä nopeasti tavanomaisiakin lääkeannoksia käytettäessä. Niinpä lääkitystä lopetettaessa on aina otettava huomioon myös vieroitusoireet: lääkeannosta pienennetään asteittain ja potilaalle annetaan tukea mm. antamalla tietoa oireista ja tapaamalla häntä riittävän usein. Pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen lopettaminen on hoitokokeilu, jossa selvitetään, onko lääke käynyt tarpeettomaksi. Joillakin potilailla ahdistusoireet ja unettomuus jatkuvat vuosikausia, jopa koko elämän ajan, eikä lääkeriippuvuuden kehittyminen ole syy jättää tällaista potilasta hoitamatta.

Matti O. Huttunen

Huumepotilaan kohtaaminen vastaanotolla

Päihteiden ja huumeiden käyttäjillä on monen tutkimuksen mukaan sekä ruumiillisia oireita että mielenterveyden häiriöitä yleisemmin kuin muulla väestöllä. Vain aniharva näiden oireiden vuoksi vastaanotolle tullut potilas ilmaisee oma-aloitteisesti riippuvuusongelmansa. Huolellisen somaattisen ja psykiatrisen tutkimuksen kuluessa pyritään selvittämään myös mahdollinen päihteiden väärinkäyttö. Kun ongelma on tunnistettu ja suunnitellaan katkaisua, hoitoa ja kuntoutumista, lääkärin tukena on kokonaisvaltainen asioiden hahmottaminen. Tuskaisella tiellä addiktiosta vapauteen tarvitaan niin biolääketieteen apua, lääkkeitä, psykologiset keinot, yksilö-, ryhmä- ja perheterapiaa kuin sosiaalista tukeakin.

Leena Väisänen, Erkki Väisänen

Lääkärin määräämien lääkkeiden huumekäyttö

Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä myydään Suomessa päihteiden katukaupassa kymmenien miljoonien markkojen arvosta, ja valtaosa niistä on peräisin lääkärien kirjoittamilla lääkemääräyksillä tai reseptiväärennöksillä apteekeista hankituista lääke-eristä. Tilanteita, joissa lääkettä hankitaan muuhun kuin lääketieteelliseen hoitotarkoitukseen, ei aina ole helppo tunnistaa vastaanottotyössä, mutta käytännön valvontatyön kokemuksen mukaan virheelliseksi osoittautunut PKV-lääkemääräysmenettely olisi lähes aina voitu välttää noudattamalla viranomaisten ohjeita. Lääkärien ammatinharjoittamista valvovana viranomaisena Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tutkii vuosittain 70-80 lääkärin PKV-lääkemääräyskäytäntöä.

Juha Karvonen

Leukotrieenien estäjät ja Churg-Straussin oireyhtymä - onko yhteyttä?

Leukotrieenien estäjien, kuten montelukastin ja tsafirlukastin, käyttö astman hoidossa on lisääntynyt etenkin Yhdysvalloissa ja EU-maissa. Thorax-lehden pääkirjoituksessa pohditaan, onko kysteinyylileukotrieenien (LTC4, LTD4, LTE4) vaikutusten estäjien käytöllä ja harvinaisella vaskuliitilla, Churg-Straussin oireyhtymällä (CSS) yhteyttä. Pohdinta perustuu yhdeksään tapausselostusluonteiseen julkaisuun potilaista, joilla oli todettu leukotrieenien estäjien käytön jälkeen CSS, usein jo muutaman kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Oireyhtymällä oli yleensä manifestaatioita myös muualla kuin keuhkoissa (sydän, hermot, iho). Lisäksi kirjoittajat esittävät Englannin lääkevalvontaviraston tilastoista tietoja, että raportteja olisi jonkin verran julkaistuja enemmän.

Hannu Puolijoki

Ursodeoksikoolihappo primaarisessa biliaarikirroosissa - lumettako?

Kymmenisen vuotta sitten ursodeoksikoolihappo (UDCA) löi itsensä läpi primaarisen biliaarikirroosin hoidossa. Oli näet todettu, että tämä aine ilmeisesti suojaa herkkiä sappitiehyitä hydrofobisilta sappihapoilta ja että se joka tapauksessa parantaa maksatuhoa mittaavien laboratorioarvojen lukemia. Pari vuotta sitten julkaistiin kolmen tutkimuksen yhteisanalyysi, joka myös viittasi siihen, että UDCA pidentää biliaarikirroosipotilaiden elinikää, mutta ei aikaakaan, kun pidemmistä seurannoista raportoitiin, ettei UDCA sittenkään paranna eliniän ennustetta eikä maksansiirron tarvetta.

Robert Paul

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat