Geropsykiatria ojasta allikkoon?

Geropsykiatrian suppeaa spesialiteettia uhkaa lakkauttaminen, jotta oltaisiin samalla tasolla tässä suhteessa kehittymättömämpien EU-kumppanien kanssa. Tämä hanke on tosin edelleen pysähdyksissä ja lausuntoja toki on sadellut sen estämiseksi. Jo tämä odottelu asiassa on merkinnyt kentällä vanhuspsykiatrian arvostamisen heikkenemistä entisestään. Voimavarojen saamiseksi tehokkaaseen käyttöön olisi tärkeätä säilyttää vanhuspsykiatrian suppea erikoisala.

Aira Laihinen

Keskustelua Kaarnalaivasta

Yleisradion entinen pääjohtaja Sakari Kiuru toivoi, että lääkäripiireissä otettaisiin keskustelun kohteeksi hänen ja hänen puolisonsa Reidunn Kiurun 1995 julkaisema teos "Kaarnalaiva". Tästä Otavan kustantamasta kirjasta otettiin useita painoksia. Tekijät kuvaavat poikansa Kalevin traagista kohtaloa. Hän teki 23-vuotiaana itsemurhan hyppäämällä parvekkeelta. Sitä ennen häntä oli lukuisia kertoja hoidettu lähinnä maanisen psykoosin takia helsinkiläisissä psykiatrisissa sairaaloissa.

Kalle Achté

Suolihuuhtelu - Colonsterililläkö vain?

Lääkärilehden numerossa 33/97 käsiteltiin lääkehiilen asemaa myrkytysten hoidossa (Kivistö ym.). Artikkelin kappaleessa "suolihuuhtelu" todetaan, että suolihuuhtelu tehdään Colonsteril-liuoksella. Kirjoittajien mukaan suolihuuhtelun avulla on saatu lupaavia tuloksia myrkytysten hoidossa. Colonsteril sisältää polyetyleeniglykolia (PEG), jonka keskimääräinen molekyyylipaino on noin 4 000 (PEG 4000).

Ahti Jokinen

Carl Spitteler ja syvyyspsykologia

Sveitsiläinen nobelkirjailija Carl Spitteler (1845-1924) on syvyyspsykologisen kirjallisuuden varhainen edustaja. Hänen teoksillaan on ollut huomattava merkitys Sigmund Freudin (1856-1939) perustaman psykoanalyysin kehittämisessä. Sitä paitsi Spitteler on meitä kiinnostava henkilö Suomeen liittyvien yhteyksiensä vuoksi.

Arno Forsius

Kerettiläisiäkö ajatuksia suurten kaupunkien terveysmenoista

Julkisten menojen kasvu on jatkunut katkeamattomana runsaat parikymmentä vuotta. Ensimmäiset pohdinnat kasvun kestävyydestä ilmaantuivat julkisuuteen 1980-luvun puolivälin tietämissä, eikä juuri kukaan kiinnittänyt niihin silloin huomiota. Usko terveydenhuollon kaltaisten hyvien asioitten kykyyn imeä tavalla tai toisella itselleen riittävä rahoitus oli järkkymätön. Ehkä juuri siksi moni terveydenhuollossa toimiva on joutunut dramaattisesti muuttamaan ajattelutapojaan ja toimintaperiaatteitaan, kun kuntatalouden ehdot ovat 1990-luvun aikana tiukasti raamittaneet terveydenhuollon kehittämistä. Valtakunnalliset tai paikalliset kehityssuunnitelmat sisältävät tätä nykyä tuskin lainkaan hankkeita, joita voisi kutsua uusien palveluorganisaatioiden rakentamiseksi. Vain olemassaolevan palvelujärjestelmän rakenteita muutetaan, ja silloinkin työn tavoitteena on yleensä julkisten menojen minimoiminen. Hyvä terveysjohtaja ei ole enää se, joka hoitaa hyvin vastuualueensa potilaiden hoidon, vaan se, joka tekee sen tehokkaasti, kilpailukykyisillä hinnoilla ja mieluiten vuosi vuodelta hieman menotasoa karsien.

Taito Pekkarinen

Lääkkeiden TV-mainontaa 40 vuotta

Lääkemainonta on 1990-luvulla lisääntynyt ja television osuus siitä on kasvanut. TV-mainonnan tehtäväksi markkinoinnin osana on tullut kuluttajien huomion herättäminen. Lääkkeiden lukuisat siirrot reseptiltä itsehoitoon ovat lisänneet mainontaa, jonka tuella monen yksittäisen valmisteen myynti on kasvanut. Silti itsehoitolääkkeiden kokonaismyynti on kasvanut hitaasti, ja kipulääkkeiden käyttö on ohjautunut järkevään suuntaan. TV-mainosten laadussa on edelleen parantamisen varaa.

Timo Klaukka, Kari Poikolainen, Reijo Purasmaa, Asko Siukosaari, Sirkka Aaltonen, Ritva Rekola

Pikkulasten suolan saanti

Suomalaiset aikuiset saavat suolaa noin kaksi kertaa enemmän kuin suositellaan ja lähes viisinkertaisesti yli fysiologisen tarpeensa. Lasten suolan saannista on tähän saakka ollut tietoja vain niukasti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon 1-5-vuotiaat lapset saavat natriumia vuorokaudessa ja mistä ruoka-aineista natrium on peräisin. Kaikissa ikäryhmissä lasten natriumin saanti ylitti pohjoismaiset suositukset vähintään kaksinkertaisesti ja viisivuotiaiden suolan saanti ylitti jo aikuistenkin suositukset. Noin puolet natriumista oli peräisin ruoanvalmistuksessa lisätystä suolasta. Lapset saivat runsaasti natriumia myös maito- ja lihatuotteista sekä viljavalmisteista. Lasten natriumin saantiin tulee imeväisiän jälkeen kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota, koska pysyvät ruokailu- ja makutottumukset alkavat muotoutua tässä iässä ja natriumin saanti tulisi saada kohtuurajoihin jo lapsuusiässä.

Katariina Kallio, Eero Jokinen, Terhi Puotsaari, Hanna Lagström, Soile Kotilainen, Ritva Seppänen, Jorma Viikari, Tapani Rönnemaa, Ilkka Välimäki, Olli Simell

Kuinka hoidat kouristavaa lasta?

Lasten kouristukset ovat tärkeä ja yleinen osa jokapäiväistä lääketiedettä. Kouristuksen syynä voi olla korkea kuume, epileptinen kohtaus, keskushermostoinfektio ja myrkytys, jotka voivat aiheuttaa samanlaisia oireita. Akuutin kouristuskohtauksen erotusdiagnostiikka on vaativa tehtävä, ja lääkärin on osattava nopeasti arvioida tarvittavien toimenpiteiden aikataulu ja laajuus, sillä pitkittyneenä kouristuskohtaus voi johtaa hengenvaaralliseen tilaan. Tutkimus- ja hoitokaavioista on apua, mutta ne voivat johtaa myös harhaan.

Raija Korpela

Miehen sterilisaatio

Miesten osuus sterilisaatioista on ollut Suomessa viime vuosiin saakka varsin vähäinen, koska ehkäisyvalistus on maassamme perinteisesti kohdistunut naisen käyttämään ehkäisyyn. Elokuusta 1995 alkaen TYKS:n synnytys- ja naistentautien klinikka on tarjonnut sterilisaatiomahdollisuutta myös miehille. Tähän toimintaan liittyneessä tiedotuskampanjassa on kerrottu sekä lääkäreille että suurelle yleisölle miehen sterilisaatiosta osana kokonaisvaltaista perhesuunnittelua. Tarkoituksena on ollut tehdä tutuksi tämä ulkomailla laajalti käytössä oleva vaihtoehto ehkäisymenetelmien joukossa ja samalla lisätä miehen mahdollisuutta osallistua aktiivisesti raskauden ehkäisyyn.

Mika Rantala, Vesa Nikkanen, Béatrice Ewalds-Kvist, Risto Erkkola

Mielialaa tasaavat lääkkeet vanhusten hoidossa

Myös iäkkäille potilaille tarvitaan bipolaarisen häiriön relapseja estämään ja mielialaa tasoittamaan pitkäaikaista lääkitystä. Lääkkeen valinnassa vanhukselle joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten lääkitys onnistuu säännöllisenä ilman intoksikaation vaaraa ja sivuvaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä. Lisäksi on selvitettävä, mitä muita sairauksia potilaalla on ja mitä lääkkeitä hän niihin käyttää. Lääkkeiden yhteisvaikutukset mutkistavat vanhusten pitkäaikaista lääkehoitoa. Litium on ollut mielialaa tasaavana peruslääkkeenä käytössä vuosikymmeniä ja se soveltuu edelleenkin vanhuksillekin, mutta epilepsialääkkeinä markkinoille tulleet karbamatsepiini ja valproaatti ovat paremmin siedettyinä tulleet ensisijaislääkkeinäkin kliiniseen käyttöön psykogeriatriassa vanhusten mielialahäiriöitä hoidettaessa.

Maire Santala