Mechanical loading, unloading and bone
Osteoporoosi eli luukato ja siitä seuraava luiden murtumisriskin lisääntyminen on yksi länsimaisten yhteiskuntien voimakkaimmin lisääntyvistä kansanterveydellisistä ongelmista. Alhainen luiden mineraalimäärä on nykykäsityksen mukaan eräs keskeisimmistä vanhusten osteoporoottisten murtumien riskitekijöistä. Luiden mineraalimäärä ja rakenne (ja sitä kautta luun lujuus) määräytyy perimän, fyysisen kuormituksen, ravintotekijöiden ja hormonien yhteisvaikutuksen tuloksena. Vaikka eri tekijöiden keskinäinen vaikutussuhde on epäselvä, on fyysisen kuormituksen merkitys luustolle ilmeisen keskeinen, koska kuormituksen puuttuminen johtaa merkittävään luiden haurastumiseen, jota ei voida ehkäistä millään tunnetulla ravitsemuksellisella tai hormonaalisella keinolla. Liikunta vaikuttaa molempiin luun mineraalipitoisuutta keskeisesti sääteleviin prosesseihin; luun uudismuodostukseen (formaatio) ja hajoittamiseen (resorptio), lisäten luun formaatiota ja hidastaen resorptiota. Iästä riippuen liikunnan vaikutus ihmisen luustoon on joko luumassaa lisäävä (kasvuikäiset) tai sitä säilyttävä (aikuiset).