Poskiontelotulehduksen vaikea diagnostiikka
Tri Matti Revonta on perustellusti huolissaan tärkeän tavallisen taudin, poskiontelotulehduksen, diagnostiikan heikosta tasosta ja ylihoidosta (SLL 32/97). Samassa lehdessä julkaistiin aiheesta kirjoitus (1), joka perustui Lääkäripäivillä 1997 pidettyihin esityksiin sekä viimeistelyvaiheessa olevaan systemoituun katsaukseen sinuiitin diagnostiikasta (2). Avohoidon sinuiitin diagnostisen strategian perustaksi sopisi hyvin Varosen ja Savolaisen ehdottama kliinisen tutkimuksen ja kaikututkimuksen yhdistelmä, jota ongelmatapauksissa vielä tuettaisiin punktiolla tai röntgenillä. Kliininen tutkimus on herkkä tunnistamaan mahdolliset tulehdukset, jolloin vääriä negatiivisia löydöksiä tulee vähän. Ultraääni taas on etenkin kokeneissa käsissä spesifinen ja sillä voidaan karsia suuri osa perusteettomista tulehdusepäilyistä, mutta terveyskeskuksissa sen osuvuus monista syistä ei ole yhtä hyvä kuin kokeneen korvalääkärin käsissä (3). Ongelmana todella on Revonnan esittämä kaikututkimuksen tekniikan taitaminen siellä, missä potilaat ovat eli perusterveydenhuollossa.