76090 osumaa

...ja hoitolinjatkin selkiytyvät

Kliinisen lääketieteen pisimpiä jatkokertomuksia lienee kysymys, miten kauan laskimotukoksen sairastaneen potilaan tulee käyttää antikoagulaatiohoitoa. Ruotsissa on tehty laaja asiaa selvittävä monikeskustutkimus. Siihen otettiin 227 potilasta, jotka sairastuivat toiseen laskimotukokseen tai keuhkoemboliaan elämänsä aikana. Ei näet ole tutkimustietoa siitä, mikä on paras antikoagulaatiohoidon kesto, jos laskimotukos tai keuhkoembolia uusii.

Robert Paul

Korutonta kertomaa itrakonatsolin tehosta kynsisienen hoidossa

Kynsisienen hoito on muuttunut dramaattisesti tämän vuosikymmenen aikana. Koska sienilääkehoito on hyvin kallista, edellyttävät asiantuntijat aina mykologista laboratoriodiagnoosia ennen hoidon aloittamista. Nyt kuvaan tulee mukaan toinenkin aspekti. Helsinkiläiset tutkijat raportoivat, ettei itrakonatsolihoito pitkän päälle ole sittenkään kovin tehokas.

Pentti Huovinen

Digoksiini - quo vadis?

Harva lääketieteen kiista on osoittautunut yhtä elinvoimaiseksi kuin digitaliksen merkitys sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Digoksiinin tähti on ollut laskussa, koska lyhytaikaisissa tutkimuksissa on herännyt epäilys, että digoksiini lisää infarktimortaliteettia. Tosin näissä tutkimuksissa ei kyetty selvittämään, onko mortaliteetin lisäys johtunut digoksiinista itsestään vai perustaudista, johon potilaat alkujaan olivat digoksiinia saaneet. Digitaliksen 200 vuotta kestäneeseen ristiriitaiseen asemaan haettiin ratkaisua mammuttimaisessa lumevertailututkimuksessa.

Robert Paul

Tyreotropiini säätelee suolen imusolujen toimintaa

Mielestäni yksi suurimpia luonnon ihmeitä on ihmisen pysyminen hengissä, vaikka hänen sisällään on jalkapallokentän kokoinen limakalvo, jonka alueella vain yhden solukerroksen epiteeli erottaa valtavan bakteerimassan verenkierrosta. Tilannetta ei yhtään helpota se, että suolistoon vielä kaadetaan elämänaikana tonneittain erilaisia antigeeneja, endotoksiineja ja muita myrkkyjä. On täysin ymmärrettävää, että immuunijärjestelmän on keskitettävä suurin tehonsa suoliston alueelle. Epiteelinsisäisillä T-soluilla on ilmeisen keskeinen rooli suolen immuunipuolustuksessa. Näiden intraepiteliaalisten lymfosyyttien määrä on arvioitu kaikkien imusolmukkeiden sisältämää lymfosyyttimäärää suuremmaksi.

Matti Viljanen

Tuki- ja liikuntaelin-sairauksien riskitekijät maatalousalalla

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisiä ja ne aiheuttavat paljon ennenaikaista työkyvyttömyyttä. Vaikka tietämys tuki- ja liikuntaelinongelmien esiintyvyydestä ja riskeistä on väestötasolla pikku hiljaa lisääntynyt, on se kokonaisuudessaan edelleenkin puutteellista. Maatalousyrittäjät ovat riskiryhmä sekä TULE-sairauksia että niistä johtuvaa työkyvyttömyyttä ajatellen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vertailla maatalousyrittäjien tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintyvyyttä vuosina 1979 ja 1992 sekä tutkia TULE-sairauksien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden riskitekijöitä. Aineistona käytettiin edustavaa otosta 18-64-vuotiaita eri puolella Suomea asuvia maatalousyrittäjiä. Kuopion aluetyöterveyslaitos on tehnyt vuonna 1979 laajan postikysely (n = 11 985) ja vuonna 1992 toisen poikkileikkaustutkimuksen tietokoneavusteisella puhelinhaastattelumenetelmällä (n = 3237). Työkyvyttömyyttä selvitettiin seuraamalla 8 655 maatalousyrittäjää 1980-90 ja liittämällä tiedot Kelan työkyvyttömyysrekisteriin.

Pirjo Manninen

Tuumorimarkkerien merkitys kolorektaali-syöpäpotilaiden hoitossa

Kolorektaalisyöpä on tavallisimpia syöpälajeja teollisuusmaissa. Kolorektaalisyöpäpotilaiden määrä kaksinkertaistuu seuraavien kymmenen vuoden aikana, jolloin vuosittain sairastuu yli 3 000 ihmistä. Potilaan ennuste on hyvä, jos syöpä havaitaan ja leikataan varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan ennuste on huono, jos tauti on laajalle levinnyt. Nykyään on mahdotonta ennustaa, kenellä syöpä uusii, ja siksi kaikkia potilaita seurataan leikkauksen jälkeen yleensä viiden vuoden ajan. Seuranta on aiheellista, sillä myös uusiutunut tauti voidaan aikaisessa vaiheessa hoitaa onnistuneesti leikkauksella. Myös sytostaatti-, solunsalpaaja- ja sädehoidolla on tehoa kolorektaalisyövässä, ja näitä hoitomuotoja voidaan tarjota potilaille, joiden ennuste on huono.

Monika Carpelan-Holmström

Homepölykeuhkon pitkäaikaisvaikutukset 14-vuotisseurannassa

Homepölykeuhko on työperäisen astman ohella viljelijöiden tärkeimpiä ammattitauteja. Tautiin on sairastunut 1980-luvun alun jälkeen 100-300 viljelijää vuosittain. Sairastumisen aiheuttaa altistuminen homeiselle heinälle, oljelle tai viljalle. Homepölykeuhkon sairastaneilla on todettu suurentunut riski keuhkojen toiminta-arvojen huononemiseen, mutta myös "terveillä" maanviljelijöillä on todettu suurentunut hengityselinsairauksien ja keuhkojen toiminta-arvojen huononemisen riski. Tämän vuoksi homepölykeuhkon pitkäaikaisennustetta tutkittaessa verrokkiryhmä on välttämätön. Kuitenkaan homepölykeuhkon pitkäaikaisennusteesta ei ennen tätä tutkimusta ole tehty yhtään kontrolloitua tutkimusta.

Riitta Erkinjuntti-Pekkanen

Metabolinen oireyhtymä Suomessa

Aikuistyypin diabeteksella, aivohalvauksella ja sepelvaltimotaudilla on yhteinen etiologinen tekijä: insuliiniresistenssi ja siihen kytkeytyvä vaaratekijöiden ryväs, metabolinen oireyhtymä. Perinteiset vaaratekijät (tupakka, kolesteroli ja hypertonia) selittävät noin puolet sepelvaltimotaudin synnystä. Metabolinen oireyhtymä selittänee suuren osan tuntemattomaksi jääneestä sepelvaltimotaudin etiologiasta ja myös suuren osan aikuistyypin diabeteksen puhkeamisesta.

Mauno Vanhala

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030