Kaipaan laajempaa keskustelua tahdonvastaisen psykiatrisen hoidon käytännöstä

Olisin toivonut, että kirjoitukseni tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta (SLL 32/96) olisi synnyttänyt laajempaa keskustelua tällä palstalla. Nyt vain Kari Pylkkänen on reagoinut yksipuolisesti lainsäätäjän näkökulmasta (SLL 35/96 ja 4/97). Näyttää siltä, että puhumme eri kieltä - kun puhun aidasta, hän puhuu aidanseipäistä. Ruohonjuuritaso ja norsunluutorniajattelu törmäävät vastakkain. Toivoisinkin, että ruohonjuuritaso nyt avaisi suunsa, koska ongelmia varmasti on. Kyllä me lain tunnemme, ei siitä ole kyse, vaan siitä, että sen teksti ja käsitteistö voisivat paremmin palvella käytäntöä potilaan todellisen hoidontarpeen näkökulmasta. On turhaa jankuttaa, että laki palvelee oikeusturvaa; kyllä sen kaikki tietävät. Kysymys onkin siitä, että sen pitäisi palvella myös jotain muuta.

Seppo Utria

Terveydenhuollon priorisointi: kommentti van Assenfeldtille

Kaikkien priorisointimenetelmien periaatteena on leikata vähiten hyödyllisten hoitojen julkisin varoin tapahtuvaa taloudellista kompensaatiota. Päämääränä on pyrkiä tarjoamaan tarpeelliset palvelut julkisen palvelutuotannon kautta tai tukemalla näitä palveluja suorin tukimuodoin tilanteessa, jossa tarpeelliseksi katsottava palvelutuotanto on uhattuna taloudellisista syistä. Tässä mielessä on aivan yhdentekevää, mitä priorisointimenetelmää sovelletaan. Päämäärät ja perusperiaatteet ovat eri menetelmillä samat. Menetelmät eroavat toisistaan siinä, kuka suorittaa jaon tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin palveluihin, ja siinä, kuinka oikeudenmukainen (dynaaminen) menetelmä on yksittäisiä potilaita kohtaan. Näiden välillä on tietty ristiriita.

Janne Aaltonen

Priorisoinnista van Assendelftille

Kiitämme van Assendelftia asiallisesta kommentista (1) artikkeliimme (2) terveydenhuollon priorisoinnista. Valitettavasti van Assendelftin julkaisu (3) tuli käsiimme vasta kun olimme jo artikkelimme lähettäneet. Sen luettuamme olisimme ehkä kommentoineet Norjan mallia toisin kuin nyt julkaistussa artikkelissamme teimme.

Olli-Pekka Ryynänen, Markku Myllykangas

HELLP-syndroomasta

Luin Lääkärilehdestä 5/97 mielenkiinnolla LK Nonna Makkosen ja apulaisprofessori Pertti Kirkisen artikkelin pre-eklampsian ja HELLP-syndrooman toipumisvaiheesta (1). Käsite HELLP-syndrooma on luisumassa, kuten ko. kirjoituksessa kävi ilmi, käsittämään vaikean pre-eklampsian muotoa, johon kuuluvat kohonneen verenpaineen ja proteinurian lisäksi matala veren verihiutaletaso ja kohonneet seerumin transaminaasit. Määritelmään kuuluva hemolyysi jäi huomioimatta ja/tai tutkimatta. On totta, että HELLP-syndrooma tarkasti määriteltynä on harvinaisuus, mutta hemolyysin puuttuessa, tai jos sitä ei ole tutkittu, käytettäköön sitten ELLP (Elevated Liver enzymes and Low Platelet count)-syndrooma nimitystä (2). Kirjoittajat itsekin puuttuvat asiaan johdannossaan, mutta tutkimuksessa hemolyysin toteaminen (esim. määrittämällä seerumin laktaattidehydrogenaasi ja haptoglobiini), ilmeisesti retrospektiivisen tutkimusasetelman vuoksi, jäi tekemättä. Pohdinnassa mainitaan postoperatiivisen anemian syyksi hemolyysi sekä leikkausvuoto, mutta pelkkä hemoglobiiniarvon aleneminen ei riitä hemolyysin perustaksi!

Risto Kaaja

Vastine edelliseen

Kiitämme dos. Kaajaa asiantuntevista kommenteista. Käsittelimme itsekin juuri dos. Kaajan mainitsemia näkökohtia alkuperäistyömme pohdinnassa (1), ja olemme niistä hänen kanssaan samaa mieltä. ELLP-nimitystä ei vain tunneta kliinisessä toiminnassa läheskään yhtä hyvin kuin HELLP-termi tunnetaan. Kysymys siitä, onko HELLP vain yksi pre-eklampsian muoto vai etiologialtaan ja verisuonipatologialtaan täysin eri sairaus, on pitkään askarruttanut tutkijoita, mm. toista meistä jo lähes kymmenen vuoden ajan (2).

Nonna Makkonen, Pertti Kirkinen

Lentomatkustajan verenpaineen lasku

Finnairin lennolla 103 Helsingistä New Yorkiin 16.12.1996 koneen kapteeni kuulutti lääkäriä. Olin ainoa, joka nosti kätensä. Kyseessä oli verenpainelääkitystä käyttävä potilas, jonka verenpaine pian ensi ruokailun jälkeen laski niin, ettei pulssia tuntunut. Ensiavun jälkeen neljän tunnin kuluttua hän kykeni jatkamaan matkaansa omalla paikallaan. Selostan tapauksen, koska siihen liittyy näkökohtia, joilla voi olla merkitystä tuleville lentomatkustajille ja heidän lääkäreilleen.

Olli Kivioja

Sydäninfarktikivun hoito

Sydäninfarktin alkuvaiheeseen liittyy usein voimakas rintakipu. Kipua hoidetaan perinteisesti suoneen annettavilla morfiiniruiskeilla. Osa potilaista ei kuitenkaan saa riittävää lievitystä morfiinista, ja lisäksi morfiini aiheuttaa usein pahoinvointia.

Mauno Härkönen

Potilaan ääni

Saunan lauteilla kuultu kolmen tuntemattoman keski-ikäisen miehen keskustelu:

Oikaisu

Suomen Lääkärilehden numerossa 6/97 sivulla 627 olleessa Tapani Tammiston ja Leena Janhusen kirjoittamassa artikkelissa "Suomen anestesiologia 50 vuotta! Ensimmäisen anestesiologimme, Eero Turpeisen, juhlahaastattelu", oli Suomen Anestesiologiyhdistyksen perustamisvuodeksi tullut 1954. Yhdistyksen oikea perustamisvuosi on 1952. Pahoittelemme virhettä.

Syventävä katsaus nykypäivän molekyyligenetiikkaan

Tämä vuonna 1996 ilmestynyt 600-sivuinen ihmisen molekyyligenetiikan oppikirja on todella tervetullut lisä alan kirjallisuuteen. Se käsittelee aihepiiriään paljon perusteellisemmin ja syvällisemmin kuin monet muut markkinoilla olevat lääketieteen opiskelijoille ja lääkäreille suunnatut ihmisgenetiikan oppikirjat. Vaikka kirjan aihepiiri painottuu otsikon mukaisesti molekyyligenetiikkaan, se käy läpi myös humaanigenetiikan muita perusteita ja laajentuu pohtimaan molekyyligenetiikan kliinisiä sovellutuksia.

Helena Kääriäinen