Hoitohenkilökunnan tuberkuloosiriski kasvussa

Tuberkuloosiriski oli vuosisadan alussa selvästi suurentunut monissa terveydenhoitoalan ammattiryhmissä. Tehokkaan lääkehoidon aikana tautia on esiintynyt tavallista enemmän vain patologeilla. Lääkkeille resistenttien bakteerikantojen yleistyminen on aiheuttanut laajaa huolta potilaita hoitavien ja heitä tai heidän näytteitään tutkivien keskuudessa. Huoli ei ollut aiheetonta: Amerikassa on jo kymmeniä hoitohenkilökuntaan kuuluvia sairastunut moniresistenttiin tuberkuloosiin.

Matti Viljanen

Japanin ruokamyrkytysepidemia on ohi

Elokuun loppuun mennessä on Japanissa todettu 9 578 enterohemorraagisen Escherichia coli O157:n aiheuttamaa infektiotapausta. Potilaista 11 on kuollut tautiin. Vaikka ruoka on ollut epäilty tartuntareitti, bakteeria ei ole pystytty eristämään mistään ruokalajista.

Pentti Huovinen

Myelooman uusi hoito

Multippelin myelooman käypä hoito on ollut jo 30 vuoden ajan melfalaanin ja prednisonin yhdistelmä. Tällä hoidolla myeloomaa ei kuitenkaan saada pysyvästi parannettua, ja potilaiden keskimääräinen elinaika jää alle kolmen vuoden mittaiseksi diagnoosista laskettuna. Muilla lääkeyhdistelmillä ei juuri ole ennustetta pystytty parantamaan, ja alfainterferonihoidon hyöty on sekin satunnaistetuissa tutkimuksissa osoittautunut marginaaliseksi. Sekä sädehoito että solunsalpaajahoito kuitenkin tehoavat tautiin, joten koko kehon sädehoidosta ja jättisolunsalpaajahoidosta voisi ainakin teoriassa odottaa parannusta hoitotuloksiin. Tällainen hoito vaatii kuitenkin tuekseen joko luuytimensiirron tai perifeerisen veren kantasolujen siirron.

Heikki Joensuu

Ajatuksia avohoitopotilaiden lääkehuollosta

Julkisen laitoshuollon supistuessa yhä useampi pitkäaikaissairas hoidetaan avohuollossa. Samanaikaisesti avohuoltoa on uudelleenorganisoitu ja lääkehuollonkin tehtäviä on siirtynyt hoidon eri osapuolilta toisille. Sairaaloiden ja perusterveydenhuollon vastuusuhteet ovat myös muutoksessa ja markkinoille tulee jatkuvasti uusia lääkkeitä ja annosmuotoja, jotka voivat joko helpottaa avohoidon toteuttamista tai tuottaa sille ongelmia.

Erkki Mäkinen, Marja-Liisa Tapanainen, Marjatta Ikonen

Psykiatristen palveluiden kysyntään ja psykiatrisen osastohoidon käyttöön liittyvät tekijät

Viime vuosina psykiatrisen hoitojärjestelmän kehitystä on leimannut Suomessa ja muissa länsimaissa mielisairaalapaikkojen vähentäminen, avohoidon roolin korostaminen sekä avo- ja osastohoidon aikaisempaa parempi yhteensovittaminen. Tavoitteena on ollut vähentää psykiatrista laitoshoitoa sekä parantaa hoidon saatavuutta, laatua, jatkuvuutta ja koordinaatiota. Kuitenkin tähän mennessä on koottu varsin vähän tietoa siitä, miten näissä tavoitteissa on todella onnistuttu, mitä etuja ja mitä haittoja muutokset ovat tuoneet, miten psykiatrista avohoitoa pitäisi edelleen kehittää ja missä määrin edelleen tarvitaan psykiatrista osastohoitoa. Epidemiologisten tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että vain osa psykiatrisen hoidon tarpeessa olevista on asianmukaisessa hoidossa.

Outi Saarento

Ultraäänitutkimus pehmytkudos- diagnostiikassa

Ultraäänitutkimus (UÄ) on vakiinnuttanut asemansa viskeraalielinten sairauspesäkkeiden diagnostiikassa ja ohjattujen toimenpiteiden (biopsiat ja kanavoinnit) ohjausmenetelmänä. Sen etuihin kuuluu dynaamisuus, vaarattomuus, nopeus, toistettavuus ja suhteellinen edullisuus. UÄ-laitteita on jo sairaanhoidon kaikilla tasoilla avo-terveydenhuollon toimipisteistä alue-, keskus- ja yliopistosairaaloihin. Ultraäänitutkimuksen tekijän tulee olla kriittinen ja kokenut. UÄ-diagnostiikassa artefaktit ja kudosten rakenteiden erilaiset akustiset ominaisuudet saattavat haitata diagnostiikkaa. Pehmytkudosdiagnostiikassa tutkijan kokemus korostuu erityisesti tutkittaessa lihaksia, jänteitä ja niveliä. Tutkittua tietoa esim. reuman ja muiden nivelsairauksien, kuten spondylartropatioiden, pehmytkudosmanifestaatioista UÄ:n kannalta on vähän tai ei lainkaan. Uusien käyttöalueiden kehittäminen ja aiempien käyttöindikaatioiden evaluaatio on suositeltavaa.

Ari Lehtinen

Mielenterveyslain säätämisen heijastuminen alaikäisten pakkoauttamiskäytäntöihin

Tutkimuksen johdanto käsittelee pakkoauttamista filosofisena, lainsäädännöllisenä ja hoidollisena ongelmana. Itsemääräämisoikeus ja oikeus hoitoon ovat eettisiä arvoja, jotka on kirjattu myös ihmisoikeussopimuksiin. Pakkoauttamista tarkastellaan vapausoikeuksien ja hyvinvointioikeuksien konfliktina. Nuoren pakkoauttamisesta päätettäessä on otettava huo- mioon, että kyky itsemääräämiseen kehittyy vähitellen lapsuuden ja nuoruuden aikana. On mahdoton määrittää yksiselitteisesti ikää, jolloin lapsi voisi päättää omista asioistaan. Oikeus hoitoon voi merkitä myös oikeutta parempaan itsemääräämiskykyyn tulevaisuudessa.

Matti Kaivosoja

Hengitysäänet obstruktiivisissa keuhkosairauksissa

Normaalien hengitysäänien oletetaan syntyvän keuhkoputkissa pyörteisen ilmavirran seurauksena sisään- ja uloshengityksen aikana. Sydän- ja keuhkosairauksissa esiintyvät lisä-äänet, kuten vinkuvat ja rahisevat äänet, voidaan yleensä helposti erottaa tavanomaisessa keuhkojen auskultaatiossa. Ihmiskorvan rajoitusten ja stetoskoopin akustisten ominaisuuksien vuoksi normaaleissa hengitysäänissä tapahtuvia muutoksia on sen sijaan vaikeampi havaita. Tällaisten poikkeavuuksien toteamiseen ja kvantitatiiviseen arviointiin on sovellettava tietokoneavusteista hengitysäänen rekisteröintiä ja analyysiä.

L. Pekka Malmberg

Sepelvaltimotaudin ehkäisyohjelma ja laadun hallinta Jorvin sairaalan hoitoalueella

Sepelvaltimotauti on yksi merkittävimmistä kansansairauksistamme, jonka ehkäisyn tulee olla keskeisessä asemassa lääkärin työssä. Viime vuosina on Suomessa ja muualla maailmassa laadittu useita ennaltaehkäisyn parantamiseen tähtääviä ohjelmia etenkin uusien kolesterolin merkitystä selvittäneiden tutkimusten innoittamina. Jotta näiden ohjelmien tavoitteet toteutuisivat paremmin, liitettiin Jorvin sairaanhoitoalueella uusien hoito- ja tutkimussuosituksen käyttöönottoon ja toteutukseen laadun hallinta. Siihen kuuluva sekundaariprevention lähtökartoitus osoitti kaikkien perinteisten vaaratekijöiden kohdalla olevan parantamisen varaa. Henkilökunnan koulutus- ja motivointitilaisuuksien jälkeen lääkärit ja hoitajat saivat itse asettaa uudet tavoitteet ennaltaehkäisylle eri riskitekijöiden suhteen. Jatkossa on tarkoitus mitata onnistumista uudelleen. Laadun hallinta on työväline, jonka avulla päästään tavoitteiden parempaan toteutumiseen.

Vesa Naukkarinen, Kai Halavaara

Sisäinen laatuauditointi patologian yksikössä

Patologian yksikössä uudelleenarvioinnilla ymmärretään sisäistä vertikaalista auditointia. Se on laadunvarmistustoimintaa, joka antaa kuvan mittausepävarmuudesta, eli onko alkuperäisen perusteella tehty diagnoosi oikea vai väärä. Järjestelmä toimii laadunparannuksen lähtömateriaalina. Jos sisäisessä tarkastuksessa ei löydy lainkaan puutteita, on syy pikemminkin tarkastuskäytännössä kuin itse menetelmässä. Yliopistollisessa keskussairaalassa ja suuressa yksityislaboratoriossa arvioitiin uudelleen sytologian, histologian ja obduktioiden näytteitä. Tässä tutkimuksessa vakavien virheiden määrä edusti kansainvälistä tasoa, mutta lievemmissä puutteissa oli histologiassa ja obduktioissa parantamisen varaa.

Heikki Aho