Kun rintaan koskee, vaikka sepelvaltimot ovat avoimet

Rintakivut ovat potilaalle huolestuttava ja hälyttävä oire. Sepelvaltimotaudin lisäksi niitä voivat aiheuttaa monet erilaiset sairaudet. Vaikeita rintakipuja sairastaville tehdyt varjoainekuvaukset ovat osoittaneet sepelvaltimot avoimiksi jopa kolmasosalla tutkituista. Vaikka potilaan ennuste näissä tapauksissa on yleensä hyvä, tulos ei useinkaan lievitä hänen oireitaan. Monissa tapauksissa oireisiin onkin löydettävissä muu syy ja niitä helpottava hoito.

Timo Hirvonen, Juha Hartikainen, Esko Janatuinen, Karl-August Lindgren, Heimo Viinamäki

Olkaluun varren murtumien konservatiivinen hoito

Olkaluun varren murtumat ovat melko harvinaisia vammoja. Suurin osa niistä voidaan menestyksellisesti hoitaa yksinkertaisin keinoin, eikä sairaalahoitoa yleensä tarvita. Hoidon onnistuminen vaatii kuitenkin lääkäriltä näiden murtumien erityispiirteiden riittävää tuntemusta.

Ole Böstman

Lapsen akuutti hengenahdistus

Lapsi, jolla on äkillinen hengenahdistuskohtaus, on tavallinen potilas päivystysvastaanotolla. Lapsen tilan vakavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomio hengitystiheyteen, uloshengityksen vaikeuteen sekä lapsen yleiseen vireyteen. Ensisijainen hoito on b-sympatomimeetti. Paras teho saadaan antamalla lääke nebulisaattorilla. Antibioottien käyttöön tulee suhtautua äärimmäisen kriittisesti. Hoidon teho on arvioitava ennen kotiutusta, ja vanhemmille annetaan selkeät ohjeet jatkohoidosta.

Minna Kaila

Verenkiertoelinten sairauksien vaaratekijät vanhuksilla

Verenpaineen lievä kohoaminen on hyvin yleistä vanhuksilla. Systolinen verenpaine on korkeimmillaan 70-75-vuotiailla ja diastolinen verenpaine 65-70-vuotiailla. Seerumin kolesterolipitoisuus on suurempi iäkkäillä naisilla kuin miehillä: 25- 58 %:lla vanhoista naisista kolesterolipitoisuus oli yli 7 mmol/l. Verenkiertoelinten sairauksien vaaratekijöiden esiintyvyyttä tutkittiin eteläsuomalaisilta 65-, 70-, 75-, 80- ja 85-vuotiailta.

Aapo Lehtonen, Reijo Tilvis, Jaakko Valvanne, Leena Niinistö, Sirpa Sairanen

Masennuslääkkeet kroonisen kivun hoidossa

Pitkittynyt kipu on ongelma sekä potilaalle että hoitavalle lääkärille. Vaikka kroonisten kipupotilaiden oireet ovat usein samankaltaisia, taustalla on hyvin erilaisia tekijöitä. Tavanomaiset kipulääkkeet eivät välttämättä auta, eikä siirtyminen opioidijohdoksiinkaan yleensä ratkaise ongelmaa. Kipupotilaat eivät mielellään kokeile psyykeen vaikuttavia lääkkeitä, vaikka masennuslääkkeet auttavatkin useimpien oireita. Lääkkeiden kiusalliset sivuvaikutukset alkavat nopeasti mutta oireet lievenevät hitaasti. Lääkärin on helpompi motivoida potilastaan, jos hän tuntee hyvin masennuslääkkeiden käytön kivun hoidossa. Koska krooniseen kipuun on erittäin vaikea vaikuttaa hoidolla, on antidepressanttien antama vaatimatonkin kivunlievitys potilaiden kannalta merkittävää.

Eeva Hallikainen

Nuoren ruumiin ja mielen välinen yhteys

Nuoruusiän psyykkisessä kehityksessä mieli ja ruumis nivoutuvat läheisesti yhteen. Varsin monet psykiatrista apua tarvitsevista nuorista oireilevat ruumiillaan, mm. erilaiset psykosomaattiset oireet, syömishäiriöt ja itsetuhoisuuden eri muodot lisääntyvät lapsuudesta nuoruuteen. Nuoren mielen ja ruumiin välisen yhteyden ymmärtäminen auttaa yleislääkäriä havaitsemaan nuoren kasvun ja kehityksen ongelmia ja tarvittaessa puuttumaan niihin.

Eila Laukkanen

Psykoosipotilaiden sekä heidän omaistensa ja hoitajiensa näkemys tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta

Tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa on julkisessa keskustelussa tarkasteltu etupäässä teoreettisista lähtökohdista, ja äärimmillään näkemykset potilaan oikeudesta hoitoon ja toisaalta itsemääräämisoikeuteen ovat siinä olleet yhteen sovittamattomat. Tässä tutkimuksessa on pyritty kartoittamaan psykiatristen potilaiden, heidän omaistensa ja hoitajiensa mielipiteitä asiasta. Kuten muissakin vastaavissa tutkimuksissa henkilöt, joita asia lähinnä käytännössä koskettaa, varsin yleisesti hyväksyvät tahdosta riippumattoman hoidon, kun perusteena on potilaan ja hänen ympäristönsä turvallisuus sekä potilaan hoidon tarve. Kirjoittaja kysyy, missä määrin tähän vaikuttavat alistuminen sekä sosiaalistuminen vallitsevaan paternalistiseen ideologiaan.

Riittakerttu Kaltiala-Heino

Hinkuyskä perheessä

Uusien asellulaaristen hinkuyskärokotteiden tehoa tutkitaan monissa maissa. Huolellisesti toteutetun tutkimuksen sivutuotteena saadaan useimmiten kiinnostavaa epidemiologista tietoa. Näin on käynyt Saksassakin. Siellä selvitettiin hinkuyskän tarttumista yli sadassa perheessä, joista rokotetutkimuksen yhteydessä löytyi tautitapaus. Koska taudin varmistaminen laboratoriotestein ei aina onnistu, oli diagnoosi usein kliininen eli kolmen viikon yskä.

Heikki Arvilommi

Ympäristön mykobakteerit vaikuttavat BCG-rokotuksen tehoon

BCG-rokote on sekä maailman käytetyin että kiistanalaisin rokote. Rokotteen tehoa on selvitetty kymmenissä tutkimuksissa, joissa rokotettujen yhteismäärä nousee satoihin tuhansiin. Parhaisiin tehoihin (yli 80 %) on päästy Skandinaviassa, Englannissa ja Kanadassa. Sitä vastoin Georgiassa Yhdysvalloissa rokotus osoittautui haitalliseksi eli sen suojaava teho oli negatiivinen (-56 %). Näin kävi myös Intiassa ja Malawissa. Aluksi ajateltiin, että ristiriitaiset tulokset johtuvat karkeista virheistä tutkimuksia tehtäessä. Pidettiin jopa mahdollisena, että BCG ja lumerokote olisivat vaihtuneet keskenään. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tapahtuneeksi.

Matti Viljanen

Mycoplasma genitalium - geeniensä tehokäyttäjä

Massiivisen HUGO:n (human genome project) varjoon on paljolti jäänyt kahden bakteerin, Haemophilus in-fluenzaen ja Mycoplasma genitaliumin, genomien täydellisten emäsjärjestyksien selvittäminen. M. genitalium valittiin tutkimuksen kohteeksi siksi, että sen genomi on pienempi kuin minkään muun itsenäisesti lisääntymään kykenevän organismin. 580 kiloemäksen kokoisesta genomista löytyy 470 proteiinia koodittavaa aluetta eli eksonia, H. influen- zaen genomissa eksoneja on 1 727. M. genitalium on pakannut geeninsä selvästi tiheämmin H. influenzae. M. genitalium imee ravinteensa pääasiassa suoraan infektoimistaan soluista. Tämä näkyy selvästi myös sen genomissa, josta lähes 5 % koodittaa tarttumisessa tarvittavia adhesiineja. Sen sijaan se uhraa vain yhden eksonin aminohappojen biosynteesiin, kun H. influenzae käyttää vastaavaan tarkoitukseen 68 eksonia. Mykoplasmalla on myös vähemmän energia-aineenvaihduntaan liittyviä ja säätelytehtäviä suorittavia geenejä.

Matti Viljanen