Rytmihäiriöiden hoito sisäisellä defibrillaattorilla

Sisäinen defibrillaattori on nykyään yleisesti hyväksytty hengenvaarallisten rytmihäiriöiden hoitoon. Sitä käytetään, kun kammiotakykardiaa tai kammiovärinän uusimisvaaraa ei voida poistaa parantavilla hoidoilla ja lääkehoitoa ei voida pitää luotettavana. Laite pysäyttää takykardiakohtauksen tahdistuksella tai kardioversiolla ja kammiovärinän defibrilloivalla iskulla. Lähes sadalla suomalaisella potilaalla on jo sisäinen defibrillaattori, ja niitä asennetaan jatkuvasti lisää. Yliopistosairaalat vastaavat potilaiden seurannasta, mutta heidän hoitoaan on tunnettava myös muualla terveydenhuollossa.

Lauri Toivonen

Suomalaisvalaistusta skitsofrenian biologiaan

On viitteitä siitä, että skitsofreniapotilailla on aivojen dopamiiniaineenvaihdunnan häiriö, mutta suoraa näyttöä ei tähän asti ole ollut mahdollista saada. Positroniemissiotomografian (PET) myötä tilanne on muuttunut: Tällä menetelmällä voidaan selvittää monenlaisten radioaktiivisesti leimattujen biologisten aineiden kulkeutumista ja kertymistä elimistössä.

Kunnanlääkäristä väestövastuulääkäriksi

Suomalainen perusterveydenhuolto pohjautui vuoteen 1972 saakka kunnanlääkärijärjestelmään. Näitä aikoja muistellaan monasti lääkärien keskuudessa vanhoina hyvinä aikoina. Tällöin kuitenkin unohdetaan ne syyt, joiden takia järjestelmää lähdettiin kehittämään. Uudella järjestelmällä pyrittiin muun muassa takaamaan tasa-arvoiset palvelut eri puolille maata ja vähentämään kunnanlääkärien joskus hyvinkin kohtuuttomia työmääriä ja työsidonnaisuuksia.

Mikko Kangas, Anne Santalahti

Från kommunalläkare till husläkare

Kommunalläkarväsendet bildade fram till år 1972 grunden för primärvården i vårt land. Läkarna minns ofta denna period som den gamla goda tiden, men förbiser då skälen till att det gamla systemet började byggas ut till någonting nytt. Syftet med folkhälsolagen var att trygga ett jämlikt utbud av hälso- och sjukvård i olika delar av landet och samtidigt minska kommunalläkarnas ofta orimligt stora arbetsbörda och arbetsbundenhet.

Tahdistinhoito kehittyy nopeasti

Sydämen pysyvä tahdistinhoito on muuttunut 10-20 viime vuoden aikana. Tahdistimien valintamahdollisuudet ovat oleellisesti lisääntyneet, ja nykyään voidaan yhä useammin valita kullekin potilaalle paras mahdollinen tahdistustapa siten, että se vastaa sydämen mahdollisimman normaalia sähköistä ja hemodynaamista tilaa.

Heikki Huikuri, Lauri Toivonen

Pysyvän tahdistinhoidon aiheet

Pysyviä sydämentahdistimia on käytetty sydämen harvalyöntisyyden hoitoon jo yli neljännesvuosisadan ajan. Valtaosassa tapauksissa tahdistimen asentamisen aiheena on joko sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiojohtumisen eriasteinen hidastuminen tai estyminen eli eteis-kammiokatkos. Usein potilaalla on piirteitä molemmista tautitiloista. On mahdollista, että tahdistinhoidolla ei voida parantaa potilaan ennustetta lukuun ottamatta potilaita, joilla on täydellinen eteis-kammiokatkos. Silti oikealla tahdistuksella voidaan vaikuttaa potilaan sairastavuuteen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Olli Anttonen

Tahdistustavan valinta

Oikein valittu sydämentahdistin parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus myös ennustetta. Eteis-kammiosynkronialla näyttää olevan erityisen suuri merkitys tahdistinpotilaiden hyvinvoinnille, ja sitä tulisi tahdistinhoidossa tavoitella aina, kun potilaalla ei ole pysyvää eteisvärinää.

Jaakko Eränen

Tahdistinpotilaan ongelmat seuranta-aikana

Tahdistinpotilaille saattaa ilmaantua monentyyppisiä ongelmia sekä varhaisvaiheessa, alle kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta, että myöhemmin. Nämä erityisongelmat on tärkeää tunnistaa, jotta potilaat saadaan asianmukaiseen hoitoon. Tahdistimen toimintaan liittyvät äkilliset häiriötilat voidaan yleensä diagnosoida EKG:n, thoraxröntgenkuvan ja tahdistimen mittausten perusteella.

Heikki V. Huikuri

WMA:n julistus potilaan oikeuksista

Maailman lääkäriliiton WMA:n 47:ssä yleiskokouksessa Balilla 4.-8.9.95 hyväksyttiin monivuotisen työn jälkeen Suomen Lääkäriliiton ehdotus julistukseksi potilaan oikeuksista. Teknisesti uudistuksella korvattiin huomattavasti rajoitetumpi, alunperin Lissabonissa vuonna 1981 annettu julistus, jonka otsikoksi tuli nyt "World Medical Association declaration of Lisbon on the rights of the patient". Julistus on kokonaisuudessaan tässä lehdessä sivuilla 3498-3499.

Markku Äärimaa

WMA:s deklaration om patientens rättigheter

Världsläkarförbundets 47 generalförsaming på Bali den 4-8 september antog efter flera års behandling Finlands Läkarförbunds förslag till deklaration om patientens rättigheter. Den nya deklarationen ersätter tekniskt sett den betydligt mer begränsade Lissabondeklarationen från år 1981 som nu fick rubriken "World Medical Association declaration of Lisbon on the rights of the patient". Deklarationen publiceras poå engelska i detta nummer på sidorna 3498-3499.