Antibiotikabehandling i Finland: första ronden

Behandling med antimikrobiella medel som dels förblir effektiva, dels är säkra förutsätter kontinuerlig uppföljning av mikrobernas känslighet för farmaka och av de strategier som tillämpas vid förskrivning av antibiotika. Eftersom ökad bakterieresistens har konstaterats världen över under senare år har man i Finland gått in för att följa ett handlingsschema, det s.k. MIKSTRA-programmet, vid planering av antibiotikastrategier (1).

Epikriisikäytäntö eurokuntoon

Terveydenhuollon tietoverkkojen kehittäminen on otettu EU:ssa yhdeksi lähivuosien painopistealueeksi. Tähän liittyen selvitettiin 15:ssä Euroopan maassa vuonna 1992 lähete- ja palautekäytäntöjä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tutkimuksen mukaan epikriisi lähetetään Euroopassa keskimäärin 78 %:ssa tapauksista lähettävälle lääkärille kahden viikon kuluessa siitä, kun sairaalalääkäri on tavannut potilaan. Vain 8 %:ssa tapauksista epikriisi ei ollut tullut vielä kahden kuukauden kuluttua.

Arto Vehviläinen, Esko Kumpusalo, Jorma Takala

Harvinaisia keuhkoembolian syitä

Keuhkoembolian syynä on useimmiten alaraajan syvän laskimon tukoksesta lähtöisin oleva verihyytymä. Joskus embolia voi kuitenkin kehittyä munuaislaskimon tai yläraajan syvän laskimotukoksen tai verenkiertoon päässeen kasvainsolukon, rasvan, lapsiveden, ilman tai vierasesineen seurauksena. Nämä harvinaiset syyt aiheuttavat äkillisiä diagnostisia ja hoidollisia ongelmia. Näissä tilanteissa embolisaation patofysiologia, diagnostiikka ja hoito eroavat usein huomattavasti tavanomaisesta keuhkoemboliasta.

Timo Hirvonen, Mikko Pöyhönen, Hannu Miettinen, Pertti Haring, Kari Karkola

Tehohoitopotilaan regionaalinen verenkierto ja vasoaktiiviset lääkkeet

Tehohoitopotilaan verenkierron ja kudosten hapetuksen häiriöiden hoidossa tarvitaan usein vasoaktiivisia lääkeaineita, lähinnä sympatomimeettejä ja verisuonia laajentavia lääkkeitä. Näiden lääkkeiden vaikutukset tehohoitopotilaan verenkierron jakaantumiseen tunnetaan kuitenkin huonosti, ja tiedot perustuvat kokeellisiin töihin tai tutkimuksiin kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista, joiden verenkierto on stabiili. Tehohoitopotilaalla verenkierron jakaantuminen ja vaste vasoaktiivisiin lääkkeisiin voi olla ratkaisevasti erilainen.

Jukka Takala, Esko Ruokonen, Juha Hartikainen

Clostridium difficile -ripuli

Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli liittyy sekä sairaalapotilailla että avohoidossa olevilla potilailla usein kefalosporiinien käyttöön. Ripulista koituu tuntuvia kustannuksia, sillä kolmasosa siihen sairastuneista potilaista joutui sairaalaan tai heidän sairaalahoitonsa pitkittyi noin viikolla. Diagnostiikasta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää viljelemällä ulostenäytteistä pelkästään Clostridium difficile. Kefalosporiinien käytön vähentäminen saattaisi vähentää sairastuvuutta Clostridium difficilen aiheuttamaan ripuliin.

Matti Ristola, Sirkka Kontiainen, Pekka Anttila, Harriet Finne-Soveri, Päivi Kylävaara, Virpi Sipilä, Eeva Salo, Kari Sammalkorpi

Joka viides potilas vaati tai toivoi lääkitystä Mikrobilääkkeiden käyttö tutkittiin Pirkanmaalla

Kaksi kolmesta infektiopotilaasta sai hoidokseen mikrobilääkityksen, ilmeni Pirkanmaalla viime syksynä tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin alueellista käytäntöä infektiopotilaiden hoidossa. Lääkevalinnat olivat valtaosin suositusten mukaisia ja vastasivat suomalaista keskivertoa: kefalosporiineja käytettiin suhteellisen runsaasti ja V-penisilliiniä melko vähän. Potilaat suhtautuivat mikrobilääkitykseen pääosin neutraalisti, joskin viidesosa joko toivoi tai suorastaan vaati sitä.

Ulla-Maija Rautakorpi, Timo Klaukka, Jaana Lehtomäki, Jukka Lumio

Masennuslääkkeiden käyttö lastenpsykiatriassa

Psyykenlääkkeiden käyttö lastenpsykiatristen häiriöiden ja sairauksien hoidossa on suhteellisen vähäistä. Lasten psyykkisten häiriöiden hoidossa inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvat psykoterapeuttiset hoitomuodot ovatkin aina ensisijaisia. Joillekin lapsille masennuslääkkeistä kuitenkin on apua. Lasten metabolia, joka vaikuttaa myös lääkkeiden aineenvaihduntaan, poikkeaa aikuisten vastaavasta ja on ikäkausisidonnaista. Masennuslääkeiden määrääminen lapselle tai nuorelle edellyttääkin aina erikoislääkärin tutkimusta.

Eila Räsänen

Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman tehohoito

Suomessa sattuu vuosittain noin viisikymmentä selkäydinvaurioon johtavaa kaularankavammaa. Vaikeasti loukkaantuneen tai tajuttoman onnettomuuden uhrin niska tulee tukea kuljetuksen aikana. Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman neurologinen taso määritellään motoriikan ja tuntoaistimuksen perusteella. Neurofysiologiset muutokset jakaantuvat kolmeen osaan: hengityslihasten toiminnan häiriöön, raajojen motorisen ja sensorisen toiminnan häiriöön sekä autonomisen hermoston muutoksiin. Autonomisen hermoston lamaantumisesta seuraavat bradykardia, hypotermia ja psyykkinen sekavuus. Verenkierron labiilius johtuu T1-L2-alueen sympaattisen hermotuksen puutteesta. Nykyisin lähes kaikki merkittävät kaularankamurtumat hoidetaan varhaisvaiheessa operatiivisesti. Myös suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito on parantanut hoitotuloksia. Hoito pitää kuitenkin aloittaa kahdeksan tunnin kuluessa vamman synnystä.

Aarne Kivioja

Foolihappoa metotreksaattia käyttäville reumapotilaille

Kuluneen runsaan kymmenen vuoden aikana nivelreuman hoidon tärkeimpiä edistysaskelia on varmaan ollut solunsalpaajien mukaantulo hoitoarsenaaliin. Solunsalpaajista etenkin metotreksaatti on osoittautunut tehokkaaksi antireumaatiksi, mutta solunsalpaajille ominaiseen tapaan sen käyttöön liittyy joukko haittavaikutuksia, olkoonkin, että viikoittainen metotreksaattiannos on vain kymmenkunta milligrammaa.

Kyhmystruuman radiojodihoito

Henkitorvea komprimoivan struuman valinnaishoitona pidetään leikkausta. Valitettavasti kirur- giaan liittyy morbiditeettia ja mortaliteettiakin, etenkin jos potilas on huonokuntoinen ja vanha. Lisäksi leikkaushoidon tehoa heikentää struuman residiivitaipumus: 10-20 % tuppaa uusimaan.