Vielä Winellille

Olen keskustelumme aikana huomannut, että yhteistyö terveydenhuollossa voi olla vaikeaa, koska tunnumme tietävän kovin vähän toistemme työstä. Siksi muutama kommentti:

Eeva Teräsalmi

Kuopiolaispatologit ja Patologiakeskus Kuopio Oy

Me allekirjoittaneet patologit olemme viime aikoina joutuneet toistuvasti vastaamaan Patologiakeskus Kuopio Oy:tä koskeviin kollegojen tiedusteluihin. Kysymykset juontuvat siitä, että useat meistä olivat vaihtelevan pituisia aikoja mukana Saletti Oy:ssä, jonka konkurssin seurauksena Patologiakeskus perustettiin.

Marja-Leena Aalto, Erkko Koskela, Veli-Matti Kosma, Olli Kosunen, Sinikka Marin, Leo Paljärvi, Anders Seppä, Kari Syrjänen, Martine Vornanen

Kenelle epikriisi?

Lääketiede 95 -päivillä mainitsi Pauli Poutanen esityksessään "Kuka raportoi terveydenhuollossa kenellekin ja mitä?", että potilaista vain vajaa prosentti kieltää epikriisitietojensa lähettämisen terveyskeskukseen. Itselleni oli jäänyt jonkinverran poikkeava käsitys ihmisten toiveista, siis nimenomaan omista toiveista.

Reino Pajarre

Onko kotivammaisuus posttraumatologiaa?

En voi kieltää etten olisi ilahtunut nähdessäni (SLL 36/94) kollega Matti Viukarin kirjoituksen. Jopa otsikossa mainittiin kotivammaisuus-käsite. Joko vihdoinkin joku!? Lukiessani jouduin kuitenkin pettymään: Siitä huolimatta että aikaisemmassa artikkelissani (SLL 32/94) olin käyttänyt runsaasti kallisarvoista palstatilaa kuvatakseni kotivammaisuus-syndroomaa oli Viukari käsittänyt ajatukseni väärin - tai oliko ehkä unohtanut mitä olen tarkoittanut ja kirjoittanut.

Martti Paloheimo

Vielä stressistä ja psyykkisistä traumoista

Yritän selkiyttää, mitä tarkoitin (SLL 36/94) psykotraumatologialla ja stressillä. Horowitz ym. esittävät (1), että ero katastrofaalisten ja jokapäiväisten stressitekijöiden (stressors) välillä ei olisikaan kovin selvä. Niiden seuraamusten dia-gnostiset nimikkeet ovat luokitusjärjestelmissä kuitenkin stressin vaikeusasteen ja keston mukaan ryhmittetty. Stressitraumat kuuluvat haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Niiden merkitys on usein vaikeasti arvioitavissa yksilöllisen alttiuden ja sosiaalisen tukijärjestelmän vaihdellessa suuresti.

Matti Viukari

Joka lääkärin peruskirja

"Sairaudella on kaksi puolta: potilaan tuntemat vaivat ja lääkärin toteama tauti." Näillä sanoilla aloittaa Risto Pelkonen ensimmäisen luvun Lääkäri ja potilas Kustan-nus Oy Duodecimin julkaisemassa erinomaisessa kirjassa Potilaan tutkiminen. Luku jatkuu pohdinnalla potilaan ja lääkärin välisestä yhteistyöstä ja luottamuksesta, vastaanottotapahtumasta sekä kaikesta siihen liittyvästä. Vaikka kirjasta ei lukisi kuin tämän ensimmäisen luvun, kirja kannattaa hankkia. Kaikille meille on aika ajoin hyödyllistä analysoida tapaamme kohdata potilas: osaammeko kuunnella aktiiviseti, puhummeko ymmärrettävää kieltä, olemmeko tarpeeksi huomaavaisia. Luku on erityisen tärkeä lääketieteen opiskelijoille ja nuorille lääkäreille, joilta vielä puuttuu kokemuksen tuoma rutiini.

Ulla-Kaija Lammi

Mainio tietolähde sisäilman terveysvaikutuksista

Allergisten sairauksien ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen kuuluu potilaan elintapojen ja ympäristön laaja-alainen huomioonottaminen. Eipä siis ihme, että Sisäilma ja terveys -kirjan tekijät ovat kaikki allergian asiantuntijoita. Suomessa on pyritty aluksi vähättelemään useita sisäilman pilaajia. Radonia pidettiin pitkään ruotsalaisten ongelmana, formaldehydin terveysriskejä vähäteltiin, hometalojen ongelmat ovat vasta nyt vähitellen saamassa vakavaa huomiota. Puheille pakkotupakoinnin terveysvaaroista saatetaan edelleenkin naureskella. Tämä johtuu siitä, että ympäristölääketieteen opetusta on meillä laiminlyöty.

Erkki Vesterinen

Yhteispohjoismaista skitsofrenian psykoterapiaa

Nordic Investigation on Psycho-therapy of Schizophrenia (NIPS) -projektille oli jo 70-luvulla luotu perustaa kehittämällä skitsofrenian hoitoon erilaisia psykososiaalisia interventiomalleja ja psykoterapiavalmiuksia sekä ohjaamalla asenteita suotuisaan suuntaan skitsofreniaan sairastuneiden kohtaamiseksi yksilöinä ja inhimillisinä olentoina.

Erkki Väisänen

Oikaisu

Lääkärilehdessä 3/95 (s. 275), kirjoitin Matti Santavuoren kirjasta Mustat pallot. Tekijän etunimeksi ilmoitin virheellisesti Martti. Virhe on erityisen harmillinen siksi, että edesmenneen Matti Santavuoren pojan etunimi on Martti.

Suomen eläinlääkintätoimi autonomian ajan alkupuolella

Collegium medicumin vuonna 1816 vahvistetun ohjesäännön 15. pykälä kuului suomennettuna näin: "Eläinlääkintätaito eli eläinlääketiede, joka pääasiallisesti nojautuu yhtäläisiin perusteisiin lääketie-teen kanssa, on myös oleva Collegiumin huomion ja huolenpidon kohteena: Collegiumin on siis huolellisesti tätä tiedettä edistettävä ja annettava siitä yleisölle hyödyllisiä ohjeita. Karjaruton tai muiden tuhoisien karjan kulkutautien ilmaantuessa Collegiumin on, meidän käskynhaltijoittemme (maaherrojen) ilmoituksen saatuaan, avustettava neuvoineen ja tietoineen, miten sellaiset kulkutaudit voitaisiin hillitä ja niiden leviäminen ehkäistä."

Arno Forsius